From sad to happy

156 | Mielenvirkistystä

2012-02-26T12:30:00.009+02:00

Heissanheissan jälleen :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, olin eilen kuvailemassa hiihtoratsastuskisoissa, jotka järjestettiin meidän seuran toimesta. Kuvailin sekä järkkärillä että jotkut suoritukset videoiden, ja ihan kivaa materiaalia sain kasaan. En ole kuvannut aikoihin hevosia varsinkaan noin vauhdikkaassa tilanteessa, joten kuvien rajaukset eivät välttämättä silmiä hivele, mutta ainakin sain kameran kohdistettua oikeaan kohteeseen edes jotenkin!

Lisää kuvia hiihtoratsastuskisoista löytyy täältä. Kuvia on tulossa lisää sivulle, ja extreme-luokan kuvasi Tiina, koska itse olin siinä luokassa liputtajana kumpareilla ja heinäpaaliesteellä.

Kisojen jälkeen lähdettiin tallille, ja päätettiin ajaa pitkästä aikaa Pirralla, kun ilmakin oli ihan kiva ja oli sopivan valoisaa. Pirra oli jälleen aivan elementissään, ja nautti ihan selvästi täysin siemauksin siitä, mitä se oikeasti osaa ihan täydellisesti. Muutaman kerran mentiin ihan oikeastikkin lujaa, ja meistä olisi varmasti saanut sellaisen kuvan, että Pirraa ihan oikeasti treenataan ja se on aina ollutkin ravuri, eikä se tiedä ratsunhommista mitään! :) Maastolenkin jälkeen käytiin vielä pellolla radalla, ja siellä Pirra syttyi jälleen aivan täydellisesti ja porskutti menemään niin lujaa kuin jaloista pääsi.

Viime vuonna maaliskuussa otettu ajokuva :)

Ensi viikolla olisi mahdollisesti vuorossa maastoilua viikonloppuna uusissa maastoissa, ja sitä ennen on pakko päästä hyppäämään lisää ja ihan kunnon tehtäviä. Katsoin muuten blogini tilastoja, ja hakusanat näyttivät tältä:

Vähän alkoi naurattamaan olympiakuolain -hakusana :D En ole käyttänyt Pirralla olympiakuolainta yli vuoteen, ja silloinkin, kun sitä käytin, se oli käytössä vajaa kaksi kuukautta. Noh, jos ihmiset luulevat, että täältä löytyy tietoa olympiakuolaimista, niin erehtyy melko pahasti. Vähän mulla kiehahti siinä, kun huomasin, että suurimmaksi osaksi mun blogiin ollaan löydetty tämän ihanan vihreän sivuston kautta. Tiedä sitä, mitä siellä on puhuttu, mutta kateelliset jauhaa, niinhän se menee (;

155 | Takaisin treenauksen makuun

2012-02-24T19:10:00.006+02:00

Ihanuutta!

Morjens!

Olen alkanut pikkuhiljaa olemaan takaisin elävien kirjoissa, vaikka keuhkot tulikin melkein yskittyä ulos, joten Pirran kanssa ollaan päästy yhdeksän lomapäivän jälkeen takaisin treenailun makuun.

Ekan kerran kävin tautini jälkeen tallilla keskiviikkona, kun sain viimeinkin äitini ylipuhuttua, etten ole enää niin sairas ja pärjään kyllä! Ai miten niin mulla on huolehtiva äiti...? Oli todella outoa mennä taas tallille yli viikon tauon jälkeen ja sain "pehmeän laskun" takaisin talliarkeen, kun Pirran hommat paitsi liikuttaminen oli tehty. Ajattelin tehdä Pirrallekkin rauhallisen siirtymisen normaaliarkeen ja tehdä ihan perusjuttuja: työstää käynnin ja ravin hyvin toimivaksi ja lopulta tuli otettua laukkaakin yllättävän kivalla menestyksellä :)

Pirra toimi paljon paremmin, kuin aluksi ajattelin. Luulin, että pikkuloma olisi tehnyt siitä käsiin räjähtävän laaman, mutta tamma osoittautui oikein yritteliääksi ja työskenteli todella mukavasti. Se oli jopa aavistuksen laiska varsinkin aluksi, ja sitä joutui välillä törkkimään liikkeelle, mutta oma moottori löytyi todella nopeasti ja varsinkin laukkojen jälkeen askellukseen löytyi poweria oikein olan takaa! Samalla Pirra kuitenkin muisti, miten päin kuuluu kulkea ja se tuntui todella mukavalta, sekä varmasti näyttikin siltä upean askelluksensa kanssa ja yllätti jälleen positiivisesti!

Eilen sitten oli vuorossa mielenvirkistystä pikkuristikon ja kavaletin muodossa! Pirra oli aivan täpinöissään, vaikka este ei sen korkeammas kuin ehkä 40cm noussut. Varsinkin ensimmäiset hypyt lähtivät varmaan lähes kaksi metriä liian kaukaa, mutta kun jaksoin itse odottaa hyppyä, Pirrakin malttoi mielensä ja hyppäsi todella kivasti. Este oli kokorataleikkaalla, joten esteen päällä piti vaihtaa laukka, ja varsinkin oikeasta vasempaan laukka vaihtui todella näpsäkästi ilman turhia johtavia ohjia tai muita vaihtavia apuja. Oikeaan laukkaan vaihtamista piti hieman työstää, mutta muutama vaihto esteen päällä tuli, ja olin todella tyytyväinen :)

Huomenna olisi sitten tiedossa hiihtoratsastuskilpailut, jotka jäivät multa ja Pirralta jälleen kisailematta, koska en saanutkaan hiihtäjää... :( Menen vain paikan päälle kuvailemaan, ja mahdollisesti videokoostettakin on tulossa :) Vähän harmittaa, että kisat menivät taas meidän osalta sivusuun, mutta ehtiihän sitä kisailemaan muissakin lajeissa, kuin hiihtoratsastuksessa, kun heppa alkaa olla jo lupaavassa vaiheessa ja valmiina kisaratoja varten! Ensi kuussa on luultavasti (ellen muista väärin) meidän seuran harjoitus/seurakilpailut, ja ajattelin mennä sinne kisaamaan ainakin ristikkoluokan ja 60cm kuullostaisi myös ainakin aluksi ihan hyvältä. Saa nyt nähdä, mitä meidän mahdollisesta pikku kisaurasta tulee, pitää vain yrittää pitää hevonen vireessä ja ennenkaikkea terveenä!

Loppuun vielä hauskoja kuvia, joista muutaman sain vähän aikaa sitten käsiini ja yhden vanhan tippumisvideon muutin hauskaksi kuvasarjaksi :D

Olen muuten lisäillyt blogiin uusia välilehtiä, käykääpäs kurkkimassa!

154 | Yksi sairas ilmottautuu!

2012-02-18T19:14:00.002+02:00

Terveisiä sairasvuoteelta!

Pari päivää sitten mulla nousi kuume, kuivui kurkku, keuhkot täyttyivät limasta ja nenä meni aivan täydellisesti tukkoon. Perjantaina en ollut koulussa ollenkaan, ja maanantaina olisi rästikoe edessä, mikäli kykenen kouluun asti silloinkaan. Kaiken kiireen keskellä ennen sairastumistani en ole jälleen käynyt tallilla kuin viimeksi maanantaina, josta postauksenkin kirjoitin. Jotenkin raivostuttaa, kun Pirra oli niin mahtavassa vireessä silloin, ja en käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja ratsastanut tammaa eteenpäin, kun sen yhteistyöhalukkuus oli 100%. Aikaa ei vain yksinkertaisesti tunnu repeävän mistään, sillä koelista kummittelee koko ajan mielessä, ja lähes joka viikolle on luvattu ah niin ihania kokeita. Muistaakseni ensi viikolle ei ole mitään kokeita tiedossa, joten otan vapaa-ajasta kaiken ilon irti ja käyn tallilla niin useasti kuin vain kykenen. Jos siis paranen... argh!

Uudistin ulkoasua jälleen. Olen edelleenkin photoshopiton (yritin kylläkin vääntää jotain photofiltrellä, mutta eihän siitä mitään tullut), ja otin käyttöön vanhan bannerin, josta olen tykännyt aina. Tälläkertaa kumminkin kehittelin jotain uusia sävyjä sen ympärille ulkoasun avulla. Nyt tämä viinanpolttaman äänen omaava nuhanenä lähtee tappamaan bakteereja saunaan! Jospa se oma ääni tulisi vielä takaisin...

153 | Täydellinen hevonen ♥

2012-02-13T21:29:00.010+02:00

Morjens!

Se oli sellainen maanantai. Päivä, joka kuluu usein koomaten ja tuntuu, ettei saa tehtyä oikein mitään. Inspiraatio on hukassa vähän jokaisen asian suhteen, olo on väsynyt viikonlopun jäljiltä ja tekisi mieli vain rojahtaa sängynpohjalle ja nukkua siellä seuraava vuorokausi.

Tämäkin maanantai alkoi juuri noissa samaisissa merkeissä. Kun olin pitkän ja puuduttavan koulupäivän jälkeen lähdössä tallille, mua olisi kiinnostanut mielummin vaikka pitkän matikan laskut kuin tallille lähteminen. Hevonen on kumminkin hoidettava ja liikutettava, oli fiilis millainen hyvänsä, ja nyt voin vilpittömästi sanoa, että tallillemeno kannatti, vaikka tallihommia olikin kaksinkertainen määrä, sillä hoidin Tiinan kanssa kaksi ylimääräistä hevosta.

Joskus sitä toivoo, että olisi hevonen. Hevosilla on selkeät rutiinit, ja mun normirutiinit lähtee raiteiltaan aina viikonloppuna, kun nukun univelkoja pois. Hevoset eivät varmaankaan koe mitään "maanantaikoomailuja", ja terve hevonen on aina pirteä ja iloinen, eikä se stressaa turhista asioista.

Aina yhtä pirteän Pirran näkeminen sai mut kumminkin vähän paremmalle tuulelle, mutta innostus laantui heti, kun laskin Pirran vapaapäivien määrää. Yksi... kaksi... kolmaskin vapari. Mulla ei ollut aavistustakaan, oliko omistaja liikuttanut Pirraa. Mietin vain mielessäni, millainen käsiin räjähtävä pommi Pirra ratsastaessa vain saattaisi olla. Asiaa ei parantanut yhtään se, että tajuttiin, että maneesissa alkaa tunnit seitsemältä ja pitäisi tyytyä ulkona menemiseen. Onneksi pakkasta ei ollut kuin ehkä alle kymmenen astetta, joten sain jonkun positiivisen asian poimittua tästä ärsyttävästä maanantaista.

Kun aloin taivuttelemaan Pirraa ympyrällä kentälle päästyämme, se tuntui aivan mielettömän letkeältä ja alkoi heti työskentelemään ihan tosissaan. Se tuntui todella pehmeältä kädelle ja ei ollut ollenkaan niin kamala, kuin aluksi luulin. Mulla on alkanut tulemaan hirveästi ennakkoluuloja Pirralla ratsastamisen suhteen, jos vapareita on kertynyt, kun ennen Pirra aina räjähti käsiin, mutta nyt on selkästi tapahtunut jotain! Kun aloin keventelemään ja verryttelemään tammaa ravissa, se alkoi heti pyöristymään edestä ilman turhia houkutteluja, ja vielä ihan omasta tahdostaan. Istuin kyydissä aivan monttu auki ja ihmettelin, että onko tämä hevonen edes Pirra. Se ei ole viimeisen kolmen-neljän kuukauden aikana ole alkuravien aikana alkanut työskentelemään noin rehellisesti ja hakeutunut ihan itse siihen oikeaan työskentelyasentoon. Päätin, etten halua pilata tätä hyvin alkanutta ratsastusta liian vaativilla tehtävillä, vaan teetin Pirralla sellaisia perushelppoja tehtäviä, missä tiesin, ettei sen muoto lähde, ja sehän pysyi ihan kivasti koko ratsastuksen ajan!

Kun aloin laukkailemaan, Pirra tuntui aivan ihanalta. Se työskenteli myös oikeaan kierrokseen ihan omalla moottorilla, kun välillä sitä on joutunut tökkimään liikkeelle, ettei laukka hyydy. Se ei kumminkaan porskutellut liian lujaa, vaan tahti säilyi aivan älyttömän hyvänä ja laukanvaihdotkin sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin. Olin ihan kikseissä, innoissani ja yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan; Pirra toimi, viimeinkin! Pirra tuntui niin ihanan rennolta, että tuntui, että sitä voisi vääntää vaikka kymmenelle solmulle ja se vain porskuttelisi eteenpäin.

Kävimme pellolla vielä "Pirran palkaksi" vähän puhaltelemassa turhia höyryjä, kun Pirra rakastaa laukkaamista nykyään enemmän kuin ravia (ainakin tuntuu siltä :D) ja hyppäsimme muutaman kerran heinäpaaliesteen. Varsinkin viimeinen hyppy oli aivan mahtava, Pirra venytti ja hyppäsi ihanan ilmavasti. Mun on pakkopakkoPAKKO päästä hyppäämään jotain kunnon tehtävää tällä viikolla! Suunniteltiin alustavasti, että sunnuntai voisi olla hyppypäivä ja saisin uutta materiaaliakin näytille :)

Mulla jäi kyllä aivan loistavat fiilikset ratsastuksesta, ja kaikki maanantaimasikset ovat tipotiessään ja viimeinkin osaan olla iloinen mun ja Pirran saavutuksista ihan vilpittömästi pitkästä aikaa. Toivotaan, että meidän hyvä putki jatkuisi piiiiiitkään ja kehitystä tapahtuisi koko ajan enemmän ja enemmän, että uskallettaisiin vähän hajaantua laajemmalle kuin kotikentälle ;) Suunnitelmia on...!

Toivon että meidän meno ei enää KOSKAAN näytä tuolta... Kevät 2011.

152 | Lempiblogejani

2012-02-12T11:45:00.006+02:00

Heippa! :)

Ajattelin, että teen postauksen lempiblogeistani. Mulla oli kesällä postaus, jossa käskin linkitellä omia blogejanne, sillä tarvitsin uusia blogeja luettavakseni. Muutamia tosi hyviä blogeja löytyi joukosta, mutten millään ehdi / jaksa arvostella kaikkia blogeja, joita linkititte. Nyt siis teen postauksen, jossa esittelen omia lempiblogejani ja kerron mielipiteitäni niistä. Blogit eivät ole missään järjestyksessä!

Elisa & Riia

Olen lukenut tätä blogia sen perustamisesta lähtien. Kun Elisa osti Riian, huomasin asian youtubesta ja päädyin blogiin sitä kautta. Elisa kirjoittaa blogia tosi kivasti ja riittävän useasti. Postauksia täydentää ihanat kuvat ja joskus tulee myös videoita. Blogissa on aina aivan ihanat ulkoasut ja bannerit, ja aina, kun Elisa on tehnyt uuden ulkan, tekee mullakin mieli väkerrellä jotain uutta omaan blogiini!

All these ups and downs

Tämä blogi on se, jossa on kirjoitetaan todella taitavasti monesta hevosesta yhtäaikaisesti. Oon törmännyt täällä blogimaailmassa sellaisiinkin blogeihin, joissa postaukset ovat niin sekaisia kuin olla voi, kun blogissa on monta hevosta, joista blogi kertoo, mutta tämän blogin postaukset ovat kaikkea muuta kuin tylsiä ja sekavia. Kuvat ja videot ovat aivan ihana lisä ja tekevät blogista lähes täydellisen.

Kaktun & Futuran blogi

Kaktun ja Futuran blogiin ovat varmasti lähes kaikki jo törmänneet, mutta eihän se ole mikään este, etteikö sitä voisi linkitellä aina uudelleen, niin ihana tämä blogi kuitenkin on. Mielenkiintoiseksi blogin tekee se, että Futuralla on samantapainen menneisyys kuin Pirralla, ja Futurakin on entinen ravuri, josta Kaktu on saanut itselleen aivan upean ratsun. Aina, kun mulla ja Pirralla on menossa huono putki, menen lukemaan tätä blogia ja saan siitä lisää taistelutahtoa - kyllä minäkin varmasti saan ravurista ihan hyvän ratsun. Kaktu kirjoittaa blogia aivan ihanasti ja elävästi ja kuvia on joka postauksessa paljon. Tämän ratsukon menoa on ilo katsoa ja seurata!

Viksua elämää

Se, että Emmin pitää olla aivan älyttömän hyvä videoidentekijä, hänen pitää vielä kirjoittaa yhtä aivan ihanista blogeista, joka tekee tuosta tytöstä ihan monitaiturin! Emmin blogissa on aina aivan ihania kuvia ja videonpätkiä, ja tekstiä ei kyllästy lukemaan koskaan. Videopostaukset ovat ihan parhaita ja ihana lisä tässä blogissa. Emmin ja Bohemian kehitystä on mukava seurata, vaikkakin blogi onkin nyt jonkinnäköisellä tauolla Emmin leikkauksen vuoksi, ja odotan innolla uusia postauksia, kunhan Emmi pääsee taas hevosten pariin :)

Suklaaponeja

Sirkun ja hänen poninsa Danin tunnen ihan oikeassa elämässäkin, sillä poni asuu samalla tallilla Pirran kanssa ja Sirkku käy samaa koulua kuin minäkin. Sirkku sai Danin joskus joulun tienoilla, ja he ovat kehittyneet jo aivan älyttömästi lyhyessä ajassa, ja ovat tosi hyvä parivaljakko :) Sirkku kirjoitti aluksi blogia myös hänen entisestä ylläpitoponistaan Armista, mutta saatuaan Danin blogin päätähti tietenkin vaihtui. Sirkun postauksia on tosi kiva lukea ja ne eivät ole ollenkaan tylsiä, joten ei aina haittaa, vaikka kuvia ei joka postauksessa olisikaan.

Pumpulienkeli.com

Tämän blogin taisin löytää vasta eilen tai toissapäivänä, mutta olen silti jo aivan ihastunut siihen. Ulkoasu on ihanan selkeä ja pehmeäsävyinen, postaukset elävästi kirjoitettuja ja kuvat tässäkin aivan ihania. Nappi-poni on aivan syötävän suloinen ja Oona-lämppäri tosi kivannäköinen myöskin.

Lisää blogeja, joita luen, löytyy "Suosittelen" linkkiluettelosta sivusta! Tämän päivän aikana olisi tarkoitus vielä tehdä se uudistettu Pirralla ratsastamisen ABC postaus, mutta mietiskelen vielä kuvatilannetta ja haen inspiraatiota sen kirjoittamiseen :) Viettäkäähän mukava sunnuntai, mulla on tänään vapaapäivä Pirrasta, ja saan viimeinkin katsoa telkkaria niin, etten oo tallilla hyvien ohjelmien aikaan :D Sehän se pääasia onkin...

Muistakaahan käydä katsomassa uusia esittelysivuja, päivitin tekstejä jokin aika sitten ja kuviakin on lisätty.

151 | Fiilistelyä

2012-02-09T21:44:00.014+02:00

Moikka!

Mun postaustahtihan on alkanut muuttumaan ihan säännölliseksi, ja olen jopa alkanut kirjoittelemaan ihan sitä mukaa kuin olen tallilla käynyt, samana päivänäkin vieläpä (paitsi nyt)! Teidän iloksenne tai harmiksenne, tiedä sitä, mitä mieltä tästä postailutahdista olette, saati postausten sisällöstä / laadusta. Ajattelin nyt vähän kertoa muutakin kuulumisia tämän päiväisen ratsastustekstin ohella.

Tällähetkellä mulla ei ole yhtään uutta materiaalia, mutta olen yrittänyt katsella tänne blogiin muutamia ennenjulkaisemattomia kuvia, jotka saattaisivat ehkä jollain tapaa liittyä blogin tekstiin. Uusi materiaali olisi kyllä kova sana, ja tekisin lähes mitä tahansa, että saisin sitkeän kuvaajan, joka tarkenee videoida sekä ottaa kuvia sään ollessa hyvä. Samoin hankintalistalla on editointiohjelma, kuvanmuokkausohjelma, sekä videoiden ja musiikin TOISTO-ohjelma. Kyllä, meidän koneella ei ole sitäkään korjauksen jäljiltä. Ajattelin nyt viikonlopun aikana ladata kuvanmuokkausohjelman ja editointiohjelman myös, sillä haluaisin kovasti päästä testailemaan, miten hyvin editointi onnistuu, kun kone on 100 kertaa nopeampi kuin ennen. Lisäksi pahoin pelkään, että tärkeimmät tiedostoni ovat ihan oikeasti kadonneet bittiavaruuteen korjaajan huolimattomuuden takia. Sain korjausliikkeestä kovalevyn, jolla kaikkien tärkeiden tiedostojen pitäisi (mukamas) olla, mutta kappas kummaa, eihän tiedostoistani näy vilaustakaan, vaikka toista olivat siellä väittäneet isälleni. Ajattelin jo korvaussummia, mitä mulle voitaisiin maksaa mun vaivastani, kun oon kuvannut monta vuotta vaivalla ja rakkaudella materiaalia. Ajattelin, että 500 e/kuva ja tonni videosta kuullostaisi kohtuulliselta?! Pitää nyt kuitenkin katsoa tuota tilannetta, ja vähän kysellä tarkemmin korjaajalta, miten korjaus on oikein tapahtunut ja mitä on siirretty minnekin. Toivoa on... ehkä joskus toisella kertaa.

Asetuksen kehitys. Ylempänä tietysti alkuvaihe, ja monen vuoden kehitys alapuolella. :)

Tuntuu, että viimeisimmästä meidän perustyöskentelystämme Pirran kanssa on aivan hirveän pitkä aika, mutta todellisuudessa ratsastin Pirran joten kuten läpi vain 2 päivää sitten. Pellolla pomppiminen oli taas tehnyt tehtävänsä, eikä Pirra ollut seinille hyppivä laama. Menossamme oli ehkä aavistuksen verran "täi tervassa" -fiilistä, mutta se ei haitannut mua ollenkaan, sillä pääsin viimeinkin keskittymään, kun Pirra ei juossut pää viidentenä jalkana ympäri maneesia, vaan keskittyi jopa odottamaan mun apuja. Hidastavissa avuissa Pirra oli eilen yksinkertaisesti varmaan paras ikinä. Se ei ole varmaan koskaan kuunnellut noin tarkkaavaisesti pidättäviä apuja, vaan eteenpäin tarkoittavat avut ovat aina jotenkin olleet kiinnostavampia... Sain kontrolloitua tahtia ihan pelkän oman hengityksenikin avulla, ja käsillä ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Se oli aivan mahtava tunne, ja en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa tuon hevosen kanssa, enkä olisi totisesti edes uskonut näkeväni tuollaista päivää, että säätelisin Pirran askellajeja pelkällä hengityksellä.

Koko ratsastuksen ajan Pirra oli lähes täydellinen, tuntui tosi mukavalle lähes joka osa-alueelta. Se teki kaiken, mitä pyysin ja kulki kauniisti. Oikea laukka on parantunut jälleen aivan kamalasti, ja jopa Tiina katsoi sitä silmät pyöreinä ja totesi jotain "No sehän laukkaa!", ja olin aivan mielettömän iloinen ja onnellinen. Niin paljon on kuitenkin yritetty laukkaa työstää tuloksetta, ja nyt Pirra on alkanut kuin napsautuksesta laukkaamaan ihan laukannäköistä askellajia molempiin kierroksiin. Pirrasta on tullut tasapainoinen, ja sen kunto on kasvanut. Se ei huohota enää laukkojen jälkeen juuri ollenkaan, ja palautuminenkin kestää varmaan puolet nopeammin.

Olen mietiskellyt viimepäivinä, miten kivan hevosen olen saanut muiden tsemppaajien tukena Pirrasta tehtyä. Se on kuin meidän alkupisteen vastakohta, tosin vanhojen aikojen "heijastuksia" tulee aina toki välillä ratsastukseen, mutta kehitystä ei ole hankala huomata. Pirra on nyt juuri munlainen hevonen, ja alkuaikoina ei sitä todellakaan ollut. En sitten tiedä, onko se huono asia, että Pirra on muokkautunut mun ratsastustyyliin, mutta eihän sillä kukaan muu mun lisäkseni ratsasta ja ratsastuskouluhevosien kuuluu olla mukaantumiskykyisiä!

R.I.P. jellonaharja

Oon tehnyt joskus yli vuosi sitten blogin alkuaikoina postauksen Pirralla ratsastamisen ABCn, jonka luin pari päivää sitten ihan mielenkiinnon vuoksi uudelleen. Ajattelin tehdä viikonlopun aikana päivitetyn version tuosta postauksesta (ja muutamia muitakin erikoispostauksia), sillä Pirra on muuttunut noista ajoista aivan mielettömästi ja haluaisin jakaa sen myös teidän kanssanne. :) Pirran omistajakin on kehunut Pirran muutosta ja lukee myös meidän blogia ahkerasti, että pysyy ajantasalla. Jotenkin tuntuu nyt, että asiat ovat hevosen kannalta todella hyvin, sillä kaikki perusasiat alkavat olla jo hanskassa ja seuraavana ajattelin opettaa Pirralle raviväistöt ja otan laukanvaihdotkin jonkinlaiseen työstöön, sillä niistä on hyötyä ainakin esteradoilla. Saa nimittäin nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja voi olla, että multa on jäänyt jotain ihan tarkoituksella kertomatta... ;)

Mulla ois ollut paljon muutakin kerrottavaa, mutta jostain syystä unohdin varmasti yli puolet kirjoittelun aikana, ja tää postaus on jo nytkin ihan tarpeeksi pitkä (ja sekava!), joten päätän tän postauksen tähän. Viettäkäähän hauska viikonloppu kaikki lukijat! :)

Pieni hevonen & vielä pienempi ratsastaja suuressa maailmassa, suurien unelmien ja haaveiden kanssa.

150 | Eksoottista pakkashyppelyä

2012-02-08T20:43:00.005+02:00

Heipähei!

Mulla tulee tämän päivän aikana jo toinen postaus, mutta ajattelin tulla postaamaan heti, kun ratsastuksen kuviot ovat vielä tuoreena päässä ja aikaakin postailuun on :)

Kuten edellisessä postauksessa ohimennen kerroin, päätin, että hyppään tänään, oli ilma lähes mikä tahansa. Viime hyppykerrasta on varmaan kuukausi ellei ylikin - oli siis jo korkea aika päästä hyppäämään!

Pirra tuntui hoitaessa ihan siltä, että se lähtee kohta lentoon. Koko ajan piti säätää jotain, esittää yli-innostunutta ja varastaa heinää käytävällä lojuvasta paalista. Suitsiinkin se työnsi niin innokkaasti päänsä, että en kyllä muista, milloin viimeksi Pirra olisi ollut noin innokas! Heti, kun lyhensin jalkkarit lyhemmäksi, Pirra tiesi heti, että se tietää vähän vauhdikkaampaa menoa, ja meinasi ratketa liitoksistaan, ja vähän piti palautella pilvissä leijuvaa hevosta maan pinnalle!

Kun nousin selkään, huomasin, että olin unohtanut laittaa ohjat kaulalle. (Miten se voi olla mahdollista?) Selkäännouseminen oli jo tarpeeksi vaivalloista tuolinkin avulla, ja mua hermostutti aivan älyttömästi, kun jouduin taas ähkimään selkään uudestaan! Eihän siinä mitään, kun oltiin kävelty noin kymmenisen metriä tallipihasta, Pirran loimi tippui kaulalta. Manasin silloin jo sen koko loimen maan rakoon ja ei kun selästä alas ja nostamaan loimi takaisin. Ja takaisin selkään, ja matka jatkui, onneksi ilman mitään ylimääräisiä kommelluksia!

Kävin viemässä loimen maneesiin ja sitten mentiin Pirran kanssa pellolle. Se pisti korvat höröön ja tanssahteli ja pomppi minkä ehti, mutta alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Kävelin muutaman kerran pellon ympäri ja aloin ravailemaan. Raviahan se tosiaan olikin, Pirra paineli aivan täysiä kuin ravuri (yllätys...) ja pidätteet menivät täysin kuuroille korville. Ajattelin, että menköön sitten, jos on noin paljon virtaa, ja Pirrahan painatti ainakin kaksi kierrosta niin lujaa kuin ravia lähti. Sitten tamma porskui sen jälkeen tyytyväisenä, ja suostui vasta sitten ravaamaan oikeaa ratsuravia, jota ravasin myös muutaman kierroksen.

Alkuverryttelyn jälkeen aloin ottamaan rauhallista laukkaa. Mitä turhia, Pirra halusi pistää mutkat suoriksi tässäkin askellajissa, ja painatti korvat hörössä ja innoissaan tuhatta ja sataa, ja mulla oli täysi työ pitää laukka vähän realistisemmassa tahdissa. Jos oltaisiin sellaisessa vauhdissa tultu esteelle, ei olisi tullut kuin ruumiita!

Ensimmäinen hyppy oli pelkkää kyttäystä ja pörinää, mutta yli mentiin karjaisun voimalla. Taisi vähän heinäpaalit esteen alla järkyttää ylikierroksilla käyvää herkkää pikku Pirua ;) Seuraavat hypyt olivat jo paljon parempia, mutta mukaan mahtui muutama laatikkomainen hyppy ja muutama huono lähestyminen, joka johtui täysin siitä, etten saanut Pirraa kiinni ennen estettä, ja lähestyminen mureni ihan palasiksi, mutta yli mentiin silti joka kerta. Pudotuksiakaan ei tullut kuin yksi, koska yksi hyppy ajautui turhan pohjaan.

Kovin paljon / kauaa en viitsinyt hypätä, sillä ilma oli todella kylmä ja en halunnut ajaa hevosta ihan piippuun. Ravasin yhden kierroksen löysillä ohjilla ja kävelin sitten pitkään. Kaappasin maneesilta loimen ja laitoin sen Pirralle, ja talutin tamman kotiin maaston kautta.

Tallille tultaessa me molemmat olimme ihan kuurassa ja Pirra varsinkin näytti ihan lumiukolta. Hyppyretki oli melko eksoottinen, ja naamani oli ihan jäässä ja päätin, etten enää koskaan hyppää noin kylmällä ilmalla varsinkaan ulkona! Jäi ikuiset traumat, sillä toinen korvani taisi paleltua, mutta ne on pikkuprobleemia ;) Ensi viikolla voisi hypätä lisää ja kunnon tehtävää ihan sisätiloissa, kun ilmat alkavat pikkuhiljaa lauhtua, viimeinkin!

Facebookbannerini (;

149 | Rankka viikonloppu takana

2012-02-07T21:18:00.006+02:00

Viime viikonloppu on ollut aivan älyttömän raskas, itkuinen ja melkein epätoivoinenkin. Sanon tämän jo nyt, etten todellakaan ala selvittelemään tämän asian yksityiskohtia tai vastaavaa, ja kerron asiat mahdollisimman yksinkertaisesti.

Lauantai-iltana eräs mun ikäinen poika samasta koulusta teki oman ratkaisunsa ja "jäi" junan alle. Se järkytys ja shokki, mitä siitä tuli, oli aivan hirveä. Onneksi olin isoskoulutuksessa, kun sain tiedon, joten mun ei tarvinnut vatvoa asiaa yksin kotona, ja me kaikki tuettiin toisiamme. Mulla ja monella, monella muullakin (suurinosa mun kavereista on ollut pojan läheisimpiä ystäviä) on ollut tästä tapahtumasta aivan kamala olo, ja tuntuu aivan hirveältä, ettei kukaan enää nää tätä poikaa koulun käytävällä, eikä missään muuallakaan. Jotenkin tuli ihan kamala olo siitäkin, että näin pojan vain paria tuntia ennen itsemurhaa kaupungilla kaveriensa kanssa, kun olin menossa isoskoulutukseen. Koulussa on ollut melko hiljaista viime päivinä, mutta normaaliarkeen on kumminkin palattu ja kriisiapua on saatu, ja olen ihan oma itseni nyt. Liitän tähän vielä facebookpäivitykseni;

muistakaa rakastaa toisianne loppuun asti, antakaa anteeksi, kertokaa kavereillenne miten tärkeitä ne on teille. koskaan ei voi tietää, millon on jo liian myöhästä sanoa niitä muutamia pieniä, mutta aivan älyttömän merkitseviä ja tärkeitä lauseita. lepää rauhassa... ♥

-------------------------------------------------------------

Nyt varmasti ymmärrätte, miksei blogiinkaan ole tullut päivityksiä. Mullahan oli tarkoitus mennä sunnuntaina tallille, mutten vain yksinkertaisesti ois mitenkään pystynyt. Maanantain olin vielä varmuuden vuoksi kotona, koska koulussa oli ollut todella rankka päivä ja mieli oli todella raskas.

Eilen menin kuitenkin tallille, ja se sai mukavasti mielenkin piristymään. Pakkasta oli melko paljon, joten arvoin ja mietiskelin, pistänkö satulan vai menenkö ilman. Lopulta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja mentiin alkuperäisen suunnitelman mukaan Pirran kanssa "satunnaisesti" pyörimään maneesiin, mutta lopulta aloin keksiä meille vähän järkevämpääkin tekemistä. Pirrallahan ollut n. viikon mittainen pakkasloma, joten mietiskelin, mitenköhän pommi ja säikky tamma mahtaisi olla! Yllättävän hyvin pysyi kumminkin hanskassa, muutamista syöksähtelyistä huolimatta. Tehtiin aluksi vähän sulkuja ja avoja, sekä erilaisia taivutuksia, että saisin Pirran letkeäksi. Pirra ei ollutkaan niin jäykkä kuin aluksi oletin, joten jäykkyyttä ei tarvinnut niin kauan työstää pois. Kun tein väistöjä, Pirra tuntui olevan todella raivoissaan asiasta, ja pörisi ja ähki ja näytti varmaan siltä, kuin olisi syönyt sitruunan :D

Pirra tuntui ravissakin ihan mukavalta, vaikka alussa tuntui löytyvän virtaa vähän liikaakin. Sain kohdistettua virran kumminkin siihen, että Pirra pyöristyisi edestä vähän enemmän ja työskentelisi vähän paremmin takapäällä, ja muutamia pitempiä pätkiä Pirra meni kyllä todella kivasti ja tuntui kädelle todella mukavalta. Tein paljon taivutusharjoituksia ja kahdeksikkotehtävää, joka on koettu Pirralle tosi miellyttäväksi tehtäväksi. Pirra rentoutuu tässä tehtävässä paljon nopeammin, sillä voi olla, että tamma on kyllästynyt yksittäisen ympyrän kiertämiseen, ja kahdeksikko tuo mukavaa vaihtelua!

Niin, kaksi vuotta sitten "laukkailtiin" vähän kesäpelloilla... Nykyään me laukataan ilman noita lainausmerkkejä!

Vähitellen aloin myös laukkailemaan ja voi että, miten oikea laukka on taas päättänyt kehittyä kunnon harppauksilla! Se ei ole enää niin etupainoista, ja tuntuukin pikkuhiljaa laukalta, eikä epämääräiseltä raviräpellykseltä. Tiedä sitten, miltä se näyttää ulospäin, mutta selkään se tosiaan tuntuu laukalta jo.

Keksin sitten yhtäkkiä, että miksen voisi työstää laukanvaihtoja, sillä Pirra osaa vaihtaa laukan lennosta ainakin oikeasta vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan on luonnollisesti vähän ongelmia, mutta sekin vaihtuu kyllä vain muutaman raviaskeleen jälkeen oikeaksi. Pirra tuntui tajuavan idean heti ja tein näitä vaihtoja kahdeksikolla. Pirra tuntui tosi tasapainoiselta eikä horjumisesta ollut tietoakaan, mikä on laukatessa ollut monesti Pirran ongelma. Nyt Pirra on kumminkin kivasti saanut tasapainoa ja laukka alkaa sujua ja sitä pystyy jopa säätelemään!

Nyt alkaa kumminkin olla jo ottamaan jotain suuhunsa, sillä kohta on taas lennettävä hevosen luokse. Tänään olis suunnitelmissa hypätä vähän pellolle auratulla reitillä, josta tulee varmasti kivaa, kunhan ei jäätyisi ;)

P.S. Muutamia erikoispostauksia on tulossa lähipäivinä!

148 | Alan pikkuhiljaa olla täynnä...

2012-02-03T23:17:00.004+02:00

... näitä saamarin pakkasia! Näitä pakkasenmanauspostauksia kyllä riittää itse kullakin bloggaajalla, mutta munkin on pakko avata suuni. Täällä, missä minä asun, eli lähellä Oulua Pohjois-Pohjanmaalla, on kyllä ollut sellaiset pakkaset, ettei mitään rajaa. Tuonne ulos ihan todellakin syväjäätyy, jos ei ole tarpeeksi vaatetta päällä. Ja kaiken huippu on se, että huomiseksi on luvattu tätäkin kylmempää, jopa -40 astetta! Vaikea kyllä uskoa, mutta toisaalta en ihmettelisi yhtään. Tällä hetkellä haluan vain muuttaa mahdollisimman kauas Suomesta, jonnekin tosi lämpimään ja aina aurinkoiseen paikkaan, hiekkarannoille...

Hevostenkaan kanssa ei ole pystynyt tekemään näiden mittarilukemien takia mitään. Keuhkot meinaavat painua kasaan jo mullakin, kun hengittää tuota kuivaa ja kirpeää ilmaa, ja entä sitten työtä tekevällä hevosella? Tänään oisin halunnut kyllä käydä liikuttamassa Pirraa, mutta kun en saanut Tiinaa innostumaan ja lähtemään mukaani, innostukseni laantui ja päädyin vain puunailemaan ja venyttelemään Pirraa, ettei tammaparka menisi ihan jumiin. Etuharjasta lähti sellaiset ~5 senttiä pois ja nyt Pirra näyttää paljon nuoremmalta ja iloisemmalta, kun silmätkin näkyvät! Pirralla on ihan oikeasti tosi kauniit silmät, ja mua ärsyttää, kun niitä ei näkynyt sen pehkon takaa. Siistin vähän myös niskasiiliä, joka on päässyt vähän venähtämään eikä ollut siili enää ollenkaan. Rumat vuohiskarvat saivat myös kyytiä ja Pirra ei näytä enää niin törkyiseltä :D Sitten vähän venyttelin jalkoja, mutta ne eivät tuntuneet ollenkaan niin jäyköiltä kuin yleensä, onneksi. Taitaa tällainen levähdystauko tehdä Pirralle ihan hyvää, mutta hinku hevosen selkään on ihan sietämätön! Jospa pääsisin sunnuntaina jo satulaan asti, ellei pakkanen taas pilaa suunnitelmia. Ja hyppääminen on (jälleen) jäänyt tältä viikolta, josta voimme jälleen ylistää Herra Pakkasukkoa. Meille molemmille tekis ihan hyvää, että päästäisiin tekemään vähän vauhdikkaampaakin harjoitusta esteiden seassa!

Kunhan joskus päästäisiin hyppäämään, pahoin pelkään, että se näyttää tältä...

147 | Kuulumisia pitkän ajan takaa

2012-01-31T16:41:00.011+02:00

Heippa!

Viime postauksesta on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Viime aikoina on tapahtunut todella paljon asioita sekä hevosrintamalla että ihan normaalielämässäkin. Kerrottavaa tuntuu olevan aivan järkyttävästi, ja luulen, että monet saattavat skipatakin tämän postauksen, mutta yritän kertoa asiat selkeästi. Jos nyt kumminkin alottaisin vaikka kertomalla, mistä tämä minun postaustaukoni oikein johtuu!

Kaksi viikkoa sitten lauantaina aloin editoimaan tallipäiväkoostetta, joka mulla oli tarkoituksenani ladata youtubeen vielä samana päivänä. En kumminkaan saanut (yllättäen...) mitään aikaiseksi, ja homma siirtyi sunnuntaille. En saanut sunnuntainakaan kumminkaan revittyä aikaa mistään, joten hommaa piti jälleen siirtää. Viime viikon maanantaina kumminkin koneemme piti viedä korjaukseen, koska viiruksentorjuntaohjelmassa ja palomuurissa oli sellaisia ongelmia, että koko tietokone olisi voinut kaatua ja kaikki tiedostot sen myötä hävitä. Siispä iskäni vei heti koneen huoltoon ja kone oli siellä kokonaisen viikon! Mulla oli todella orpo ja tylsä olo ilman tietokonetta, ja tunsin olevani pihalla aivan kaikesta. Yritin kumminkin lievittää tietämättömyyttäni asioista lainaamalla kavereideni puhelimia ja katsomalla facebookin ihmeellistä maailmaa kosketusnäyttöpuhelimien näkökulmasta. Koulussakin tuli muutamia pikavisiittejä fb:n pyörteisiin tehtyä, mutta siinäpä se viikko on kumminkin suurimmilta osin mennyt ilman konetta. Eilen sain kumminkin viimeinkin koneen takaisin, mutta en ehtinyt tulla postailemaan, kun ilta meni pakkasukkoa uhaten tallilla :)

Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että rakas photoshoppini ja vielä rakkaampi powerdirectorini ovat lähteneet pois maallisesta maailmasta ja lähteneet bittiavaruuteen. Mulla oli sen jälkeen hyvin v*ttuuntunut olo, koska mähän nimenomaan olin käskenyt säilyttää ne ohjelmat! Samoin kaikki muutkin ohjelmat, kuten mese, google chrome ja skypekin olivat lähteneet kipittämään pois koneelta. Viimeinen niitti oli se, kun aloin etsimään sitä mun lauantaikoostetta, jonka olisin ladannut, niin eihän sitä ollut yhtään missään! Etsin monta minuuttia, kymmeniä minuutteja, ehkä puolikin tuntia ja täysin tuloksetta. Ne tiedostot on olleet toisella asemalla, sillä toinen koneen asemista on niin täynnä, että mietityttää, onkohan tiedostoja toiselta asemalta edes uudelle ulkoiselle kovalevylle? Mulla ei siis itse koneella ole enää mitään kuvia, videoita tai muita tiedostoja, vaan ne on pistetty ulkoiselle kovalevylle. Varmuuskopiot on kumminkin huollossa (käsittääkseni) otettu kaikista tiedostoistani, joten saattaa olla, että tiedostot on pelastettu, mutta jos oikein ikävästi käy, niin alan kyllä itkemään.

-------------------------------------------------------

Nyt antaa kumminkin valitusten olla, ja pidän mölyt mahassani. Voin kumminkin kertoa, että nyt veetuttaa ja kunnolla! Sillä toisella asemallahan oli kaikki mun tärkeimmät videot ja kuvat, ja toivon enemmän kuin mitään muuta, että ne olisivat vielä jossain piilossa, mistä en ole niitä tajunnut etsiä.

Viime viikolla Pirra vietti pientä loman tapaista, koska mulla oli aina jotain menoa. Tuntuu, että mun elämää kuvastaa nykyään vain sana ikuinen kiire, joka kiristyy koko ajan. Äsken tulin tekemästä iltatallia, ja olo on kaikkea muuta kuin virkeä. En ehdi nukkumaan koskaan ajoissa, kun pitäisi tehdä tuhat ja sata asiaa ennen nukkumaanmenoa!

Pirran kanssa ollaan kumminkin tehty kaikenlaista melko monipuolisesti, hankitreeniä, kouluvääntöä, länkkäriä, rentoutusratsastusta, poniagilityä, Tiina maastoillut... En saa kumminkaan videoista editointiohjelman puututtua mitään snapshotteja, joten... :/ Onneksi ehdin ottaa snapshotteja facebookkiin hankitreeneistä ennen kuin kone pimahti, joten saatte nähdä ainoastaan niitä tässä postauksessa. Hyppääminen jäi jälleen jonnekkin piiloon viime viikoilta, vastoin suunnitelmiani... Nyt pitää oikeesti ottaa itseään niskasta kiinni tällä viikolla, ja päästää tamma hyppäämään, vaikka sitten irtona!

Näiden viikkojen aikana Pirra on kumminkin viimein alkanut menemään eteenpäin myös oikean kierroksen laukan kanssa. Liinassa ei ole ongelmia, ja ympyrälläkin selästäkäsin laukatessa Pirra on nykyään tosi mukava :) Meillä menee siis taas pitkästä aikaa ihan mukavasti, vaikka pakkaset rajoittavat aivan mielettömästi meidän tekemisiä.

Nyt, kun koneeni viimein toimii, aion nauttia siitä ja päivittää blogia oikein ahkerasti! Oon aloittanut jo sellaista projektia, et teen Pirran kehittymisestä yli kahden vuoden ajalta postauksen, johon kerään kaikenlaisia kuvia ja videoita, mistä huomaa, miten ja millä osa-alueilla Pirra on kehittynyt :) Ja se lauantaipäivän koostekin tulee, jos se on vielä tallessa...! Hope so :)

146 | Koulua esteiden keskellä

2012-01-16T19:06:00.007+02:00

Heippa!

Joku oli ehdottanut mulle muutama viikko sitten, että tekisin postauksen, jota tavallaan mä en olis kirjottanut, vaan postaus olisi Pirran kirjoittama. Nyt päätin sitten viimein toteuttaa tämän postauksen, ja annan suunvuoron Pirralle, joka kertoilee nyt eilisen tapahtumista. Ja jos pidätte tästä ideasta, että Pirra kertoilee, voisin ottaa sellaisen tyylin aina joskus käyttöön! :) Mutta aloitetaan.

---------------------

Hei, se olen minä, Pirra! Eilen minulla oli todella mukava päivä, jonka vietin tarhassa chillaillen ja Sonjan kanssa kouluillen. Sain tarhailla koko viikonlopun yksin, koska tarhakaverini Irkku oli koko viikonlopun menossa Oulussa omistajansa kanssa. Minulla oli vähän yksinäinen olo, ja lauantaina hörisin oikein sydämellisesti Pojalle, joka tuli juuri hankitreenistä. Poika kävi Tiinan kanssa minua sitten aidan toiselta puolelta katsomassa, ja minä hörisin oikein kauniisti Pojalle. Poika ei kumminkaan minun yrityksilleni lämmennyt, ja lopulta turhauduin, kun en saanut vastakaikua.

Mutta takaisin siihen eiliseen! Minähän alan vaikuttaa jo Sonjalta, kun poikkean aiheista koko ajan. Sonja tuli tallille kahden jälkeen, ja jouduin odottamaan sitä hömppää varmaan yli kolme tuntia, ennen kuin hän haki minut tarhasta! Hänellä oli kuulemma ollut Poika valokuvattavana ja minun tallihommani tehtävänä, joten annoin sen kerran anteeksi. Pitäähän minut saada liikutettua, jotta ehdin oikeaan aikaan tallille syömään makoisia iltakaurojani!

Sonja pisti minut käytävällä valmiiksi. Ensiksi hän harjasi minut ihanalla kumisualla. Siitä minä tykkään. Se hieroo lihaksia mukavasti ja pistää veren kiertämään. Sen jälkeen hän harjasi minut vielä kovalla harjalla. Voih, kun pidinkin siitä harjauksesta! Lörpötin alahuultani hieman ja pistin pääni alas ja pureskelin tyytyväisesti.

Sitten Sonja haki satulani ja suitset. Ensiksi hän pisti liman selkääni (Sonja on tainnut unohtaa kertoa, että minulle piti hommata sellainen, koska satulani muuten valuu eteen), sitten hän oli ollut niinkin huomaavainen, että oli vaihtanut uuden satulahuovan! Hän pisti sen liman päälle ja sitten laittoi satulan ja kiinnitti satulahuovan siihen. En pitänyt satulavyön kiristämisestä en sitten yhtään, joten pistin vatsani oikeaksi plussapalloksi ja Sonja torui minun käytöstäni. Lopulta kuitenkin luovutin ja Sonja sai vängättyä vyön ekoihin reikiin. Hah, sitä tyttöä on joskus niin kiva kiusata tällaisilla arjen "pikkuhaasteilla"! Jotain piristystä tämän tylsän harmaan arjen keskelle!

Suitsien kanssa en kuitenkaan jaksanut temppuilla, kuten en yleensäkkään. Sonja ei ollut muistanut lämmittää kuolaimiani, joten ne olivat ällöttävän kylmät ja kalseat, mutta lämpenivät nopeasti, kun pureskelin niitä hieman. On se tämä talvi hevosellekin melko rankkaa aikaa!

Sonja nousi selkääni tallin pihalla, ja jopa taputti minua, kun maltoin seistä rauhassa. Minulla on yleensä niin kamala kiire, että en muista aina Sonjaa, joka vasta laittaa jalustimia jalkaan. Nyt sain kumminkin kehuja, kun muistin Sonjankin. Sitten lähdimme maneesille, jonne yksi heppakaverini Viivi ja hänen omistajansa Hanna olivat menneet hyppäämään esteitä. Voi että, kun minäkin haluaisin! Viime hyppykerrasta on niin pitkä aika, ja kaipaan sitä liitämisen tunnetta. Pitääkin muistuttaa Sonjaa, että muistaa hyppäyttää minua joku päivä, vaikka vähän esittämällä virtaisampaa tapausta. Esteillä saan virtani purettua!

Kun pääsimme maneesiin, silmäni syttyivät heti, kun näin esteet. Muistin kuitenkin pian, että en saakkaan hypätä, joten aloin steppailla ja osoittaa mieltäni, että minä haluan hyppämään! Sonja ei kuitenkaan hyväksynyt minun pelleilyäni, joten päätin kerrankin käyttäytyä siivosti ja kävellä ihan rauhallisesti. Jonkin ajan kuluttua Sonja pisti jalustimet kaulalleni ja alkoi ravailemaan ilman jalustimia. Ratsastajani jopa sanoi, että olin vähän laiska! Sonja istui nyt paljon paremmin, ja tunsin hänen istuinluunsakin paremmin, ja osasin kuunnella paremmin hänen istuntaansa. Sietäisi tuo Sonja painua ratsastustunnille, kun joskus hänellä on vähän tuo istunta hakoteillä! Kyllähän hän välillä ihan kivasti istuu, mutta joskus en ymmärrä häntä ollenkaan. Nyt, kun Sonjan istunta tuntui paremmalta, päätin itsekin mennä paremmin. Olenhan minä sille päälle sattuessani ihan miellyttämishaluinen hevonen, ja Sonjakin oli ihan tyytyväinen menooni. Mikään ei ole mukavampaa, kuin saada kehuja tuolta kaksijalkaiselta!

Hanna & Viivi

Sonjan käsi tuntui niin mukavan kevyeltä, että päätin kerrankin tarjota ratsastajalleni luksuskyytiä, ja pistin kaulaani kaarelle. En ymmärrä sitä ollenkaan, kun ratsastajat aina houkuttelevat minun takapääni alle ja sitten kaulakin pitäisi vääntää kaarelle. En oikein taida vielä osata liikkua oikein, kun muotoni ei ole ihan pysyvä. Kyllä minäkin varmasti ajan kanssa opin, olen siitä ihan varma!

Lopulta Sonja kumminkin antoi minun hypätä muutaman kerran laukasta heinäpaaliesteen! Olin todella innoissani! Ensimmäisellä kerralla järkytyin kumminkin esteen ulkomuodosta niin, että päätin kieltää ja katsella sitä outoa hökötystä lähempää. Kun katsoin sitä, huomasin, että heinäpaalejahan sen esteen alla vain olikin, ja hyppäsin muutaman kerran esteen yli todella mallikkaasti (päätin näyttää Sonjalle, että osaan hypätä, ja meidän pitäisi hypätä lisää!), mutta hypyt jäivät siihen. Olin kumminkin iloinen, kun Sonja antoi minun hypätä edes vaivaiset muutamat kerrat.

Pian hyppyjen jälkeen Sonja alkoi ravailemaan minulla vähän pidemmällä ohjalla, ja minä otin siitä ilon irti ja päätin vähän väläytellä ravurimaisempia askelia lujempaa. Sonja ei pidä sitä kuitenkaan ratsumaisena käytöksenä, vaan otti heti ohjat käteen, kun en kuunnellut pidemmällä ohjalla ollenkaan pidätyksiä. Olisin vain halunnut näyttää, että minäkin osaan ainakin melkein mennä sellaista hienoa ravia, mitä ne kouluratsutkin menevät. En minä sitten varmaan sitä osaakkaan, kun Sonja sen niin tylysti torjui. Loppuajan menin kumminkin ihan nätisti, ja loppukäynneiksi kävimme kävelemässä sellaisen mukavan peltolenkin. Sain taas kahlata lumihangessa, joka on tosi hauskaa. Minä jopa pörisin vähän, ja olisin voinut vaikka samantien vähän päästellä lujempaakin, mutta Sonjan mielestä oli jo aika lopettaa. Mutta kyllä hän minulle vähän sellaista vihjaili, että kävisimme hankitreenailemassa tällä viikolla! Jipiiiii!

Tallilla Sonja hoiti minut taas huolellisesti yöpuulle. Hän pisti minulle linimentit jalkoihin, harjasi minut, ja selvitti vielä kunnolla harjan ja häntäni sellaisella hauskalla sumutuspullolla, josta tulee omenantuoksua. Ennen pelkäsin sitä kovasti, mutta nykyään se on ihan arkirutiini, ja enhän minä sellaista rääpälesumutuspulloa pelkää, ehen! Lopuksi Sonja pisti päälleni vielä tallitoppaloimen, joka on todella lämmin tällaisilla pohjoisnavan pakkasilla verrattuna niihin fleeceriepuihin. Fleecerievut minun päälleni saa laittaa vain pikkupakkasilla!

Sitten koitti se hetki, mitä olin koko päivän odottanut! Pääsin karsinaan heinieni ja iltakaurojeni kimppuun. Olin oikein mielissäni, ja aloin ahnaasti syömään ruokiani. Pian sen jälkeen Sonja sitten lähti kotiin viettämään sunnuntai-iltaa ja minä jäin karsinaani lepäämään uusia koitoksia varten. Saapa nähdä, milloin saan taas ohjat käsiini postauksia kirjoittamista ajatellen! On se Sonja välillä niin surkea kirjoittaja, että tämä blogi tarvitsee kunnon kirjoittajan (eli minut). Kiitoksia teille kaikille, jotka jaksoitte lukea hörinöitäni! Heittäkäähän kommenttia minun upeista kirjoittajanlahjoistani!

145 | Talven ekat hiihtoratsastukset

2012-01-15T12:00:00.006+02:00

... Pirra vetohevosena! Pirra oli aivan järisyttävän mielissään. Alussa se ei juuri muuta tehnytkään, kuin pörisi innoissaan ja halusi vain mennä! Yllättävän herkkä Pirra kumminkin oli pidättäessä, eikä tarvinnut juuri ollenkaan hiihtoratsastuksen aikana jäädä vetämään moneksi kilometriksi, että tamma pysähtyy :D Tamma ei myöskään vetänyt hirveitä kilareita laukasta, eikä alkanut turhia kaasuttelemaan, vaan laukkasi ihan kivantahtista laukkaa. (Meillä on muuten kuvaaja hukassa, joten jos joku haluaa tulla kuvaamaan joku päivä hiihtoratsastusta, niin tervetuloa vaan!)

Emme pystyneet menemään pellolla, koska reitti oli peittynyt lumeen (tänne on satanut varmaan yli 20cm uutta lunta!), joten menimme maastoon hiihtelemään, ja kävimme kiertämässä tutun lenkin suurimmalta osin ravissa, ja laukkaakin tuli otettua muutamia pitempiä pätkiä. Meni oikeasti tosi kivasti sekä Pirran että the hiihtäjä Tiinankin osalta. Luojan kiitos Pirralla pystyy maastoilemaan ihan yksinkin, ilman että se on koko ajan kääntymässä kotiin, ja Pirra on ihan kivan maastovarmakin, vaikka hermoja koeteltiinkin kerran. Tallille oli matkaa ehkä 300-400 metriä, ja meidän piti mennä ison tien yli, niin pellolta alkoi ilmaantua kolme moottorikelkkaa. Onneksi kelkkailijat olivat tälläkertaa vähän järkevimpiä kuin vuosi sitten, jolloin meinasin lentää selästä pellolla ratsastaessani, kun ukot vaan pisti kaasun pohjaan heti Pirran huomatessaan. Pirra veti silloin sellaista rodeota, että ihmettelen vieläkin suuresti, miten en joutunut lumihankeen.

Kun tultiin takaisin tallille, Pirra sai odotella hoitotoiminpiteitä hetken, kun minä, Tiina, Hanna ja Sirkku syötiin mun tippumiskakkua, jonka tein perjantai-iltana :) Tein siis jäädytettyä suklaakakkua, mun bravuuria, jota oon tehnyt monia kymmeniä kertoja, enkä koskaan kyllästy. Ja kuinka ollakkaan, otin kakun tekemisvaiheista kuvia köksänvihkoa varten, mutten kumminkaan valmiin kakun kuvaa :D Kuinka mukavaa. Olihan perjantai 13, joten ihan luonnollista :)

Ja vaikka eilen ei ollutkaan perjantain 13, menin ja onnistuin rikkomaan puhelimeni. En todellakaan tiedä, mitä sille pirulaiselle on tapahtunut, mutta tallilta tullessani katsoin autossa kelloa - puhelin oli ihan normaali. Kotona katsoin sitä, ja ruutuun oli ilmestynyt sateenkaaren värejä, viivoja ja "halkeamien" näköisiä kuvioita. Ruudusta näkee hädintuskin mitään. Käytin puhelinta kiinni, mutta ei se auttanut, joten ruutu taitaa olla "vähän" vioittunut... Ihmettelen suuresti, miten puhelin vielä toimii, kun siinä on vielä kosketusnäyttökin :D Edellinen puhelimeni joutui pesukoneeseen... Mitäköhän mä tälläkertaa olen tehny! Ei kun korjattavaksi vain takuun piikkin maanantaina, tai sitten uusi puhelin pöytään!

Tarkkasilmäset saattoivat huomata, että oon tehnyt uuden ulkoasun. Ulkoasua saa ja pitääkin kommentoida, ja ajattelin tehdä kyselynkin, missä kysyn mielipidettänne, jos ette kommentoinnista tykkää. Ajattelin myös joku päivä tehdä varustepostauksen, kun sain inspiksen! Kertokaa, mitä tykkäisitte siitä :)

144 | Talvitreeniä lumihangessa

2012-01-10T18:50:00.007+02:00

Moi! :)

Mulla ei ole mitään uutta materiaalia, mutten silti haluais jättää postauksia venymään pelkän huonon kuvatilanteen takia, joten pistän aiheeseen liittyviä kuvia: peltolaukkakuvia viime talvelta!

Kuva-arvoitus: Mitkä kaksi asiaa on hukassa tästä kuvasta? Oikea vastaus: toi mun takki. En tiiä missä se on :D Ja Pirran takajalkojen suojat. Maa on niellyt ne joskus kauan sitten... Ei löydy MISTÄÄN!

Eilen liikutin Pirraa taas ihan normaalisti. Käytiin ekaa kertaa tälle talvelle lumihangessa pörräämässä, ja voi että kun tamma nautti! Tiinakin nauroi meille, kun Pirra paineli aivan täysiä isoa ravurinraviaan hangessa ja pörisi innoissaan. Jarrut meinasivat kadota välillä, mutta hengissä selvittiin lumihangesta! Vähitellen aloin ravailemaan ja laukkailemaan myös pellon ympärille aurattua reittiä, joka on mukavanpituinen, ihan hyvin valaistu ja sellainen vähän 'eksoottisempi' (:D) reitti, jossa oli ylä -ja alamäkiä, metsäpätkiä ja ihan kunnon suoria päästelyä varten. Pirra laukkasi todella hyvin ja hyvässä temmossa koko reitin, ja ylämäetkään eivät olleet mikään ongelma. En viitsinyt sitten kovin paljoa Pirraa "höykkyyttää", ettei ihan mene äkkiseltään jumiin, kun hankitreenikin on melko rankkaa, ja menin vielä maneesiin muka taivuttelemaan Pirraa. Ja eihän siitä taivuttelusta tullut mitään! Laukkailusta vielä intopinkeä hevonen, kaikuva maneesi, hevonen yksin, ratsastajan keskittyminen täysi nolla... Lopputulos: katastrofi! Pirra vain pörisi, pomppi ja meni hyvin koottua, pientä ja pomppivaa ravia, mutta aluksi lähinnä nauroin tilanteelle. Pian mua alkoi kumminkin ärsyttämään tuo tamman yliampuva pelleily ja taisin vähän suutahtaa, vaikka Pirralla olikin hauskaa. Pirraa ei kiinnostanut kumminkaan mikään muu kuin kovaa meneminen, ja oikea työskentely tuntui Pirralle ihan vieraalta käsitteeltä. Suosiolla sitten lopetin sen väkisin työskentelyn ja annoin olla, sillä ei ratsastuksesta jää kummallekkaan osapuolelle hyvä mieli, jos työskentely on väkisin väännettyä. Pääasia oli kuitenkin se, että Pirralla oli hauskaa taas pitkästä aikaa pompotella mua ja päästellä turhat virrat pellolle... :D

Oon muuten unohtanut kertoa, että ennen Pirran saikkua menin ja tipahdin, kun hyppäsimme ilman satulaa (omatunto soimaa, miksen oo kirjoittanut siitä hyvin onnistuneesta hyppykerrasta mitään tänne...), ja mulla ois kakku tehtävänä! Ajattelin, että voisin pistää tännekin sitten kuvan mun hienosta kakkusesta, kunhan saan sen joskus tulevaisuudessa tehtyä. Nyt ei kumminkaan inspaa, mutta tällä viikolla kuitenkin, kun on vähän päässyt kakunteko venymään... ;)

Perjantaihin asti Pirra ottaa taas lunkisti ainakin mun osalta (omistaja taitaa tosin käydä liikuttelemassa), ja taidan sitten perjantaina toteuttaa sen mun rentoutusratsastuksen, kun eilen suunnitelmat vähän muuttuivat :)

143 | Talven riemuja

2012-01-08T20:32:00.010+02:00

Heipsan! Ihan aluksi haluan hehkuttaa, että Pirran jalka on jo huimasti parempi, eikä siinä ole enää mitään muuta kuin pientä jäykkyyttä. Taidettiin selvitä (onneksi) säikähdyksellä, vaikka pelottelinkin itseäni kaiken maailman jännevioilla ja erilaisilla tulehuksilla. Kaikkihan voi tietenkin muuttua hetkessä taas pahempaan suuntaan, mutta Pirra on saanut parhainta hoitoa, mitä vain pystyy antamaan, joten pidetään peukut pystyssä, ettei mitään pääse tapahtumaan! :) Jalka kesti hyvin tänään irtojuoksutusta, ja jäykkyys jalasta lähti sitä mukaa, mitä enemmän Pirra liikkui. Pirra laukkaili ja ravaili ihan omasta tahdostaan ja innoissaan pörähdysten kera. Muutenkin Pirra näytti todella iloiselta, ja oli yllättävän rentokin. Juoksuttelun jälkeen tehtiin vielä jonkinverran maastakäsinjuttuja, jotka sujuivat siihennähden ihan hyvin, miten vähän Pirralla on tehty tollasia harjoituksia. Tiina teki Pirralle pientä siedätys"hoitoa" vesimaton kanssa, ja aluksi se järkytti Pirraa todella kovasti ja katsoi sitä aivan korvat tötteröllä :D Lopuksi Pirra kuitenkin uskaltautui nuuhkimaan mattoa, ja jätettiin treenit siihen. Ei liikaa yhdellä kerralla :)

Tiina kävi eilen Oulussa shoppailemassa ja oli ostanut Pirralle uuden tallitopan Ratsumestareilta. Loimi on Hansbon sellainen mariininsinisen värinen, tosi lämpimän ja hengittävänoloinen, eikä hintakaan ollut mikään paha, 79 e ja vielä -30% alennusta. Pirran fleeceloimet tahtoo olla vähän turhan ohuita sitten, kun ihan kunnon pakkaset tulee, joten uudelle loimelle löytyy kyllä käyttöä.

Käytiin myös tänään treenaamassa Tiinan kanssa hiihtoratsastusta, kun kisatkin on tulossa ensi kuussa :) Pirrallakin olisi mukavaa osallistua kisoihin, kun jäi viime vuonna kisailut kisailematta, kun Pirran ratsastettavuudessa oli vähän ongelmia. Pitäisi ensin vain puhua Tiina ympäri... :D Poika oli ihan täpinöissään, kuopi innoissaan maata ja mentiinhän me ihan mukavaa vauhtiakin! Kaaduin vain kerran, ja sekin oli Tiinan syytä, kun teki liian jyrkän käännöksen umpihangen kautta ja jäin sitten sinne umpihankeen selälleni makaamaan :D Laskettelumonojen kanssa on aika vaikea nousta, kun ei oikein jalat tahdo taipua... Lisäksi teloin huuleni ja se turposi hieman, kun Pojan kavioista lensi sellaisia nyrkin kokoisia lumipaakkuja ja yksi osui sitten mua naamaan! Ois käynyt huonosti, jos ei olis ollut laskettelulaseja päässä, joten muistakaahan kunnon varustus ;)

Huomenna ajattelin kokeilla uudestaan Pirran rentoutusprojektia, joka keskeytyi viikko sitten vähän ikävästi. Toivottavasti olisi parempi onni tälläkertaa ja heppa pysyisi ehjänä! :)

Ei ihan heti uskoisi ulkonäön perusteella että Poika olisi hurja hiihtoratsastushevonen :D © Tiina Kangas

142 | Epäonnen alku

2012-01-03T21:34:00.003+02:00

Heippatirallaa, anteeks taas kun en oo postaillut muutamiin päiviin. Meille ei kumminkaan kuulu mitään parhainta. Eilen hyvin alkanut "Pirran rentoutus-projekti ilman satulaa" ratsastus päätyi siihen, että Pirra alkoi ihan vain yhtäkkiä ontumaan, kun siirryin raviin. Mulla oli tarkoitus mennä koko ratsastuksen ajan ihan löysällä ohjalla, ratsastaa mahdollisimman paljon istunnalla ja ennen kaikkea saada tamma aaaivan rennoksi. Ihmettelin, kun Pirra tuntui niin tahmealta ravisiirtymässä, ja kun raviin päästiin, se lenkkasi aivan älyttömän paljon, ja hidasti omasta tahdosta käyntiin. Ajattelin, että tasapaino taisi herjahtaa siirtymässä, ja yritin uudestaan. Sama homma. Mulla tuli pala kurkkuun ja vapisten liu'uin selästä alas. Tarkistin jalat, ei mitään. Suojat olivat hyvin paikoillaan, ei haavoja, ei turvotusta, eikä lämpöä. Annoin Pirran sitten juosta vähän, ja oli kovan työn takana että Pirran sai ravaamaan. Ravi oli aivan kamalan sydäntäsärkevän näköistä, ja olin pillahtaa itkuun. En oo muistaakseni koskaan nähnyt noin hirveästi ontuvaa hevosta. Jalka, jota Pirra ontui, oli oikea etujalka. Siinä ei tuntunut mitään, ei Pirra edes aristanut sitä.

Lähdin itku kurkussa taluttamaan Pirraa takaisin tallille. Mulla oli aivan älyttömän epätodellinen ja surkea olo. Pirra ei ole ontunut kertaakaan tämän reilun kahden vuoden aikana, mitä oon sitä hoitanut, ja nyt se ontuu aivan kunnolla. Tuntuu, kuin viime talven kuviot toistaisivat itseään. Ongelmat alkoivat viime vuonnakin samoihin aikoihin, tosin Pirran ratsastettavuus oli aivan... niin, sieltä. Silloin Pirra ei suoranaisesti ontunut, oli vain hyvin jäykkä askelluksensa kanssa, mutta nyt pahin painajainen on toteutunut, ja "ikiterve" Pirra ontuu.

Toipilas :(

Tallilla mun oli pakko antaa vähän tunteiden purkautua ja kyyneleet silmissä aloin kylmäämään Pirran jalkaa. Jotkut saattavat pitää ontumista ihan pikkujuttuna, mutta mua oikeasti pelotti silloin, kun jääkylmä vesi valui pitkin Pirran jalkaa. Maalailin piruja seinille, ja mietin kaiken maailman jännevikoja ja muita kauheuksia. Lopulta luovutin, kun viemäri oli jäätynyt ja kaivokin täynnä, eikä se enää vetänyt kuin ehkä litran tunnissa vauhtia. Onneksi keksin kumminkin helpomman tavan kylmätä Pirran jalan, ja otin vanhan tekniikkani käyttöön. Laitoin ämpäriin vettä ja lunta, ja Pirran jalan sinne. Sen ajan tarkistelin, oliko Pirralla mikään paikka jumissa. Selkä ei ollut kipeä, eikä aristanut. Takapäänkin lihakset ihan normaalit ja rennot. Lavoissa ja kaulassa oli ehkä pientä jumia, mutta sain jumit hyvin hierottua, ja lopuksi laitoin vielä linimentit jumissa oleviin kohtiin. Jalkaan laitoin arnikaa ja pintelin päälle yöksi. En oikein tahdo vieläkään uskoa, että Pirra ontuu. Epäonni alkaa luultavasti seurata meitä taas, tälläkertaa terveyteen liittyvissä asioissa...

Tänään Pirran ontuminen oli ehkä vähän helpottanut jo, kun juoksuttelin sitä tallin pihalla ja Tiina katsoi, miltä Pirran askellus näytti. Käynnissä Pirra ei siis onnu yhtään, mutta ravi on yhtä lenkkaamista. Mulla oli aivan kamala olo, ja pelkään koko ajan pahinta. Jos jalka ei tuosta ala pikkuhiljaa parantua, on pakko käskeä eläinlääkäri katsomaan, ettei jalassa sitten oikeasti ole mitään. Kylmäsin jalkaa taas pitkään ämpäriperiaatteella ja laitoin taas arnikaa ja pintelin yöksi.

Nyt rukoilen ja toivon, että meidän pikku tamma alkaisi parantua. Tuntuu kamalalta katsoa, kun Pirraan sattuu, ja kun ei yhtään tiedä, mikä ontumisen aiheuttaa. Katsotaan ja toivotaan parasta. Parane pian, rakas :( <3

141 | Kehittymistä vaiko sitten ei...?

2011-12-27T15:09:00.013+02:00

Fiuuuuu! Tuolla ulkonahan taitaa lähteä lentoon. Aivan järkyttävä tuuli, meni aamullakin pariin otteeseen sähköt poikki. Nyt kun katson ulos, nään vain, kun puut huojuu vaakasuunnassa, enkä nää edes isolle tielle, lumipyry peittää näkyvyyden :D Koko ajan näyttää nettikin pätkivän...
Eilenkin oli melkoinen tuuli, kun mentiin Tiinan kanssa taas valoisaan aikaan tallille. Onneksi kumminkin päästiin maneesiin ratsastamaan, olis ollut melkoinen koiranilma ratsastusta ajatellen, jos oltais kentälle jouduttu.

Tiinalla oli järkkäri mukana, joten päätettiin ottaa Pirrasta muutamia edustavia kuvia. Harjasin Pirran kunnolla kiiltäväksi, ja Tiina siisti vähän Pirran harjaa. Nyt se näyttää jopa harjalta, ja Pirra näyttää fiksulta hevoselta :) Harjasta lähti ehkä vähän reilu 5 senttiä. Sitten vain suitset päähän ja poseeraamaan!
Pirra on juuri niitä hevosia, jotka eivät missään nimessä ei höristä korvia turhan takia ja ei Pirra osaa juurikaan edes poseerata... Välillä Pirralla meinasi palaa hermot, kun se ei ymmärtänyt, minkä takia sen piti seisoa paikallaan ja näyttää kunnon näyttelykappaleelta. Ihan hyviä kuvia kumminkin saatiin :)

Tuo ylläoleva vertailukuva pistää mut kyllä miettimään, ja antaa samalla aivan hirmuisesti motivaatiota. Pirra on saanut tosi paljon lisää massaa, ja näyttää paljon parempikuntoiselta kuin kesällä :) Vielä on toki töitä edessä, mutta hyvältä näyttää!

Laama ja laamankouluttaja :D

Kuvaussession jälkeen pistin vielä satulan ja suojat ja lähdettiin maneesiin. Tiina laittoi puomeja pitkälle sivulle. Siitä onkin aikaa, kun ollaan puomien avulla työskennelty :) Tuuli ulvoi maneesin nurkissa inhottavasti, ja olin varma, että Pirra tulisi olemaan koko ratsastuksen ajan virittyneenä ja kyttäisi kaikkea, mutta Pirra ei välittänyt mistään mitään! Oli tainnut edellisen päivän maastoilu tehdä tehtävänsä, ja Pirralla ei ollut turhaa pöllöenergiaa. Itse asiassa Pirra oli erittäinkin mukava ratsastettava. Taivuttelin Pirraa ensin volteilla, otin pysähdyksiä ja peruutuksia sekä muutamia pohkeenväistöjä. Pirra toimi tosi kivasti ja taipui erittäin hyvin. Pirra tuntui letkeältä ja rennolta, eikä alkanut pelleilemään turhia.

Ravissakaan ei ilmennyt mitään ongelmia, Pirra taipui yllättävän hyvin siinäkin askellajissa. Viime aikoina on nimittäin ollut pieniä ongelmia varsinkin taivutuksen takia, ei juurikaan asetuksessa. Nyt Pirran lihakset saivat kumminkin venyä kivasti ja Pirra tuntui kädellekin kivalta, eikä painanut ollenkaan.

Myöhemmin kun aloin tulemaan vastoin suunnitelmiani puomeja laukassa, ei oikein mikään enää tahtonut sujua - Pirra kompuroi puomeilla, jota se ei ole tehnyt todella, todella pitkiin aikoihin, ja kontrolli tuntui häviävän ihan kokonaan. Oikeaa laukkaa kuvasti sana katastrofi, ja vasta monien yrittämien jälkeen sain Pirran menemään hallitusti edes vasemmassa laukassa puomien yli. Melkoista räpellystä se meidän meno kyllä oli, täytyy myöntää... Lopetettiin viimeiseen hyvään suoritukseen, ja Pirra oli ihan väsähtänyt. Ajattelin, että pidetään nyt pieni tauko tollaisesta pitkäaikaisesta laukasta ainakin selästäkäsin ja keskitytään selästä siihen, että laukkanostot sujuvat ja laukan laatu säilyy. Jospa laukka sitämukaa alkaisi kehittymään, aika näyttää. Jotenkin se on vaan niin kummallista, että välillä laukka on aivan älyttömän hyvää, ja välillä palataan taas lähtöruutuun. Kai sitä sitten kutsutaan kehittymiseksi?!

140 | Joulumaasto

2011-12-25T19:01:00.005+02:00

Moikka!
Menimme Tiinan kanssa tänään melko aikaisin jo tallille valoisaan aikaan, sillä suunnitelmissa oli mennä pitkästä aikaa maastoon näin joulun kunniaksi Tiina Pojalla ja Pojan omistaja Jenna Tolulla.

"Oijoi, rapsuta juuri siitä!"

... ja näin rauhallinen joulumaasto muuttuikin melkoiseksi extrememaastoiluksi :D Ainakin oli hauskaa ja vauhtia ei ollut ihan vähänkään. Oli tosi mukavaa päästä pitkästä aikaa vähän päästelemään höyryjä pihalle, sekä ratsastajan että hevosenkin osalta. Viime maastoilusta on päässytkin vierähtämään pieni tovi, ja sen huomasi Pirran käytöksestä: "Minä haluan mennä! Mennään kaikkien muitten ohi, täysiätäysiätäysiäää! Äitiiiii! Lujempaa lujempaa!". Ja Pirra todellakin otti ilot irti maastoilusta, ja teki edellä menevälle Pojalle polkeamahaavan takajalkaan (ei tamma olisi millään malttanut pysyä sopivan välimatkan päässä...), ja itse Pirralta lähti kolmesta jalasta hokit, tosin vain kavion etuosasta. Suurinosa matkasta mentiin vain ravia, mutta siltikin vauhtia lähti kuin ravihevosista konsanaan. Viimeisellä pätkällä tosin päästiin viimeinkin kunnon laukan makuun, tosin Pirra oli ehtinyt jo vähän hyytyä ravipyrähdyksien vuoksi, joten kovaa lujaa ei edes menty, mutta niin lujaa kumminkin, että vedet tulivat silmiin. Pitäisi todellakin ryhdistäytyä tässä maastoilussa, Pirra kumminkin tykkää siitä niin kovasti, mutta kuitenkin se vetäisee kamalat kilarit sitten pitemmän maastoilutauon jälkeen, kun viimeinkin pääsee toteuttamaan itseään tallin ulkopuolella... Talvella on kumminkin paljon paremmat maastoilumahdollisuudet, kun asfalttiteillä on pehmeää lunta ja sellaiset kunnon hiekkatiet on monen kilometrin päässä, joten kesälläkään ei oikein jaksa käpytellä pyöräteitä pitkin syrjempään.

Maastoilun jälkeen Pirra oli (yllätys) ihan hiessä ja vähän väsähtänyt. Harjasin Pirran pikaisesti, laitoin lämpimän fleeceloimen alle ja kylmäsin jalat lumella ja myöhemmin pistin vielä linimentit päälle. Lumi on tosi hyvä kylmäämään nesteiset ja lämpimät jalat, täytyy myöntää. Paremmin lumi tehoaa silloin, kun jalat on märät, ja lumi tarttuu ja sulaa jalkaan ja samalla siis kylmää jalan. On lumesta sittenkin ehkä jotain hyötyäkin ;)
Sitten huomasin, että Pirralla oli etujalassa polkeamahaava ruununrajassa. Mitäh? Pirralla oli putsit jaloissa, ja ne peittävät kyllä ruununrajaan asti ja ylikin, mutta jostakin haava sinne ilmestyi. Ihmeitäkin näköjään voi tapahtua! Pesin haavan vielä ja pistin haavasumutetta päälle. Ei ainakaan Pirra jalkaansa arkonut, joten taitaa olla ihan harmiton pikkunaarmu. Pirra pääsi vielä toppaloimi niskassaan muutamaksi tunniksi pihalle. Sen jälkeen olikin kaikki hommat tehty, ja pääsin jo aikaisin kotiin. En oo varmaan koskaan tullut näin aikaisin kotiin tallilta, kuin nyt tulin. Jennakin vielä lupasi ottaa Pirran sisälle illalla, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia :)

Nyt ajattelin mennä uppoutumaan taas Harry Potterin maailmaan kera joulusuklaitten. Jouluna saan aina suklaakiintiöni täyttymään ja valitettavasti joudun toteamaan sen nytkin, että suklaakiintiö on pian täysi :D Ja oon ihan hulluna HP-kirjoihin. Ne on ihan loistavia, kannattaa lukea ;)

P.S. Muuttelin hieman ulkoasua vihreään värimaailmaan ja tein myös uuden bannerin. :) Jokainen lukija saa nyt avata suunsa, kiitos! :D Ja lupaan yrittää ryhdistäytyä kuvatilanteen kanssa, joudutte taas katsomaan vanhoja, mutta ennennäkemättömiä kuvia, mutta tilanne korjautuu jossain vaiheessa :)

Adios!

139 | Tontut jo kyylää ikkunalla

2011-12-24T13:14:00.008+02:00

Hauskaa joulua kaikille! :)
Tänä jouluna multa ei tullut mitään jouluvideota, koska en oo saanut revittyä mistään materiaalia. Mulla on kumminkin tekeillä pieni video, mutten kerro vielä, mistä aiheesta, mutta ei missään nimessä jouluun sopiva!
Mulla on jotenkin mennyt tää joulu ihan penkin alle, en ostanut kellekkään mitään lahjoja (annan sitten uusivuosilahjoja... hmh), Pirran lahjakin/lahjat on tilaamatta ja jotenkin joulufiilis on vähän hakusessa, mutta eiköhän sekin illan mittaan saavu ;)

Meidän takapihalta on viimeinkin lumiset näkymät :)

Odotus on päättynyt!

Olkaahan kiltisti, syökää ja rentoutukaa! :)

138 | Pöllöenergiaa

2011-12-20T00:06:00.006+02:00

Yön pimeinä tunteina ajattelin tulla vielä postailemaan! Kävin siis tänään (vai pitäiskö sittenkin sanoa että eilen, nythän onkin tiistai...) pirrailemassa. Aikataulu oli melko tiukilla, koska maneesi oli varattu kello kuudesta eteenpäin, ja piti ehtiä liikuttaa heppa ennen sitä. Siispä heti, kun tallin pihalle päästiin, Pirra sisälle ja ei kun valmiiksi laittelemaan!
Mun ymmärrys ei vaan riitä siihen, mihin kaikki riimunnarut on hävinneet. Taisi löytyä vain yksi naru koko tallista, ja sekin vasta loppuillasta. Ketjupaikat olivat jo täynnä, joten hoitelin Pirran käytävällä ilman kiinniolemista. Vihaan yli kaiken hevosen laittamista karsinassa ettei mitään rajaa! Yllättävän kiltisti tamma kyllä seisoi, eikä tarvinnut komentaa kuin muutaman kerran, kun meinasi kärsivällisyys tammuskalta loppua kesken.

Kun lähdin ratsastamaan, mulla oli tasan tunti aikaa liikuttaa hevonen ennen kuin maneesivuoro päättyi. En tiennyt yhtään, mitä tekisin Pirran kanssa, mutta Hanna ja Sirkku päättivät sen puolestani - he olivat tehneet muutaman esteen maneesiin ja päädyin hyppäämään hieman niitä. Esteet olivat ihan pikkuristikkoja, jotka sujuivat ihan kivasti. Vähän tahtoi löytyä pöllöenergiaa, kun Pirra innostui esteistä niin valtavasti, että tahtoi kuumua ehkä vähän liikaakin... :D Pitäisi joku päivä hypätä ihan kunnolla. Noh, niinhän siinä lopulta kävi, että Pirralla meni esteet niin pahasti päähän, että se olisi vain halunnut mennä eikä meinata! Laukkasin pahimpia höyryjä pois pääty-ympyrällä, ja oikeaan laukkaan ei muistaakseni tainnut tulla yhtään ristilaukkaa, jes! Se on ollut meillä pieni ongelmanpoikanen, joka on luojan kiitos kitkeytymässä jo pois. Muutenkin Pirran laukka on alkanut parantumaan tasaisesti. Nytkin vasen laukka oli ihanan rauhallista ja Pirra jaksaa joka kerta laukata pidempään ja rikkomatta turhia ristilaukalle, nelitahtiseksi tai raville. Kehitystä on siis viimeinkin tapahtunut! :)

Ratsastuksen jälkeen olin aivan järkyttävän väsynyt, samoin Pirra. On se niin höppänä, kun pitää esteistä noin paljon innostua. On alkanut selvästi estehevosen veri virtaamaan vanhassa muorissa... ;) Muistaakohan hevonen enää oikeaa ikäänsä?!
Vanhoilla kuvilla mennään jälleen... Yritän joku päivä ottaa jotain jouluisia kuvia! :) Ehkä jopa videopostausta luvassa, varautukaa!

Ööh... pöllölandiasta päivää?

137 | Vihdoinkin...

2011-12-18T14:05:00.006+02:00

Arvatkaapa kuka on joululomalla?! ;) Pirra piti jo tiistaista perjantaihin lomansa ja nyt on mun vuoroni lomailla se reilut kaksi viikkoa. Mun loma alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä yökoulun merkeissä ja oon nyt enemmän tai vähemmän tyytyväisenä todistus kädessä, lomailu edessä. Ens vuonna voisi tosiaan panostaakkin siihen koulunkäyntiin...

Mutta koulunkäynnit sikseen! Pirran kanssa sujuu edelleen todella hyvin. Alkaa jo pelottaa, kun meillä on taas tällainen hyvä ja tasainen putki menossa. Eilen en ratsastanut, vaan Pirra sai työskennellä liinanpäässä pitkästä aikaa. Pirra ei omista minkäännäköistä juoksutusvyötä eikä apuohjia, joten mentiin ihan ilman, mutta hyvin tamma toimi siitä huolimatta. Pirra oli yllättävän rentokin, eikä juuri säntäillyt mihinkään, vaikka vapaapäiviä olikin kertynyt. Takapää oli vähän jäykkänä varsinkin aluksi, mutta se pistetään niiden vaparien piikkiin. Pitäisi alkaa useammin venyttelemään jalkoja, sillä se tekisi tuon ikäiselle hevoselle jo ihan hyvää...
Joka tapauksessa, laukka aiheutti mulle jälleen ":O" ilmeen. Se oli varmaan parhainta koskaan! Vasempaan kierrokseen se on täysin kolmitahtista, ihan äärettömän rauhallista Pirran mittakaavassa ja takapääkin pysyi tosi hienosti mukana. Oikeaan kierrokseen ei tullut kertaakaan ristilaukkaa, ja tosi hyviä kolmitahtisiakin pätkiä tuli. Voi, että olin kuolla ylpeydestä! Koko maneesi kaikui, kun kehuin tammaa koko ajan. Sieti kyllä kehuakkin, aivan älyttömän hieno Pirra kyllä oli. :)

Uutta videota Pirrasta!

Ens viikolla ois tarkotus käydä joulumaastossa, hypätä ja ehkä jopa hiihtoratsastaakin, jos saataisiin lunta... Tällä viikolla suurinosa lumesta suli, ja oli aivan kamalat jäätikkökelit. Onneksi kuitenkin asustellaan maneesitallilla, luojan kiitos. Aamulla oli mukava pyry, ja toivotaan että lisää lunta tulee! Kerran oon jo tälle talvelle hiihtoratsastanut sellaisella hevosella, jolla ei koskaan oltu hiihtoratsastettu, ja aivan älyttömän hauskaa oli! :) Lunta odotellessa...

Hah, 2009 talven lumiaurailua :)

136 | Motivaatiosta ja vähän muustakin

2011-12-15T18:06:00.008+02:00

Nyt kun oon ollut niin epäreilu bloggari ja ajattelen lukijoitani, päätin kirjoittaa pitkän ja melko syvällisenkin postauksen. Sain tästä aiheesta kirjoittamiseen pienen inspiraation, kun kaverini Kata kysyi multa mun motivaatiosta hevosten suhteen. Miten oon jaksanut Pirran kanssa, varsinkin vaikeina aikoina, mikä mua motivoi ratsastuksessa ja ylipäätään, miksi harrastan tätä joskus-ei-niin-ihanaakaan ratsastusta.

Kuten varmasti monet tietävätkin, mulla ja Pirralla oli aivan hirvittävän isoja vaikeuksia alussa. Pirra on koetellut hermojani, mielenterveyttäni ja saanut mut voimaan pahoin sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka moni saattaisikin ajatella, että hevonen ei voi olla paha, jos sillä ei ole pukitteluongelmia, pystyynnousemista tai muuten vain temppuilua, hevonen voi olla ihan näpsäkkä tapaus ratsastaessa. Vaikka Pirra ei ole kertaakaan mulla noussut pystyyn tai pukitellut, ongelmia on ollut sitäkin enemmän. Milloin on painettu ohjille, ryöstetty tai töpötelty pikkukäyntiä, purtu vain kuolaimeen täysin ilman syytä ja painatettu kulmat lapa edellä. Nuo edellämainitut asiat saavat mut näkemään punaista. Arvostan hevosissa sitä, että ne kunnioittavat ratsastajaa ja varsinkin ratsastajan apuja. Alkuaikoina Pirra ei kunnioittanut mua yhtään. Se vei mua 6-1 joka ratsastuskerralla ja yritin vaivoin roikkua mukana. Vaikka kuinka pidätti, Pirra ei hidastanut. Vaikka yritin kaikilla ratsastustaidoillani ratsastaa Pirran hyvin kulmiin, Pirra taisi vain nauraa huonoille yrityksilleni ja vei mua edelleen 6-1. Näinä aikoina olin aika hajalla Pirran suhteen, ja luovuttaminen oli jo todella lähellä, koska en ollut edes kiintynyt hevoseen millään tavalla. Pirralla ratsastaminen tuntui pakkopullalta, eikä mua kiinnostanut yhtään nousta hevosen selkään riepoteltavaksi.

Toiselta ratsastuskerralta otettu kuva.

Ehkä osittain tilannetta helpotti se, että kävin ratsastustunneilla joka viikko ratsastamassa osaavilla hevosilla. Silloin tunsin, että osasin ratsastaa edes joitain hevosia, ja ratsastustuntien jälkeen huokailin raskaasti, kun oli vielä se "pakkopulla" edessä, eli Pirralla ratsastaminen. Vähitellen Pirra kuitenkin alkoi tuntua kiinnostavammalta, ja aloin tottua siihen, että tuolta hevoselta ei voi vaatia näin alkuun niin paljon, kun aluksi ajattelin. Kun ajattelutapani muuttui, myös ratsastukseni alkoi miellyttämään Pirraa ja menimme eteenpäin.
Kun olen alkanut ajattelemaan positiivisesti, niin Pirrakin on saanut sitä kautta motivaatiota oppia uusia asioita. Lopputulos olis voinut olla katastrofaalinen, jos en ois alkuaikoina kattonut peiliin, mennyt itseeni ja myöntänyt, että minä olen se, joka tekee ratsastamisesta ongelman. Eihän se kenenkään syy ole, että Pirra oli osaamaton, todella raaka ja vielä helposti kuumuvakin, ja hermostumisella asiaa ei paljon parannettu. Pirra kasvatti mua ihmisenä ja ennenkaikkea ratsastajana. Jos oisin luovuttanut, Pirra olisi varmaan vieläkin samassa tilanteessa, kuin mistä aloitettiin. Vaikka en olisi tarinamme alussa uskonutkaan, Pirrassa on talenttia vaikka mihin. Ensimmäisellä hyppykerroillamme menimme vain suoraan esteen sekaan, nyt Pirra suorittaa vaivatta myös metrin esteet. Koulupuolella Pirra ei osannut aluksi mitään muuta kuin kääntyä, pysähtyä milloin huvitti ja mennä lujaa. Nykyään Pirra on oppinut luottamaan muhun enemmän, ja sitä kautta ollaan saatu tuloksia - hyvin harvoilla ihmisillä Pirra kulkee rehellisesti alhaalla, suorittaa kaikki tehtävät täydellä sydämellään ja yrittää tosissaan.

Ennen ajattelin, että ne liian vaativat hevoset ei oo mua varten. Nykyään oikein haalin itselleni kaikkia keskeneräisiä projekteja, joita ei koskaan voi saattaa loppuun. Pirra on sellainen projekti, jonka juuri haluan. Se ei ole enempää eikä vähempää, vaan juuri täydellinen tuollaisena. Kun ja jos meillä Pirran kanssa joskus menee vähän päin mäntyä, osaan vain nykyään nauraa meille ja meidän virheillemme, sillä tiedän, että Pirra osaa olla todella hienokin, ja kaikilla meillä on joskus vähän huonoja ja vedottomia päiviä.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, ratsastus on laji, jolle voin omistautua täysin. Tiedän, että se on ainakin yksi asia, jossa olen hyvä (tästähän voi toki olla montaakin mieltä...) ja tunnen oloni kotoisaksi siinä, mitä nyt teen. Vaikka joskus tuleekin päiviä, etten vain yksinkertaisesti jaksaisi, tiedän kuitenkin, että ratsastus on ainut oikea vaihtoehto mulle. Tarpeeksi extreme, pelottava, palkitseva, iloitseva. Ratsastusta voisi kuvailla miljoonilla eri adjektiiveilla. En usko, että oisin saanut tällaisia 'kiksejä' esimerkiksi jalkapallosta. Ratsastus on vain se kuningaslaji. Se on niin mystinen laji, että siitä ei voi koskaan tietää kaikkea eikä koskaan ei voi osata kaikkea. Jollakin on enemmän lahjoja kuin toisilla. Mulle ei välttämättä ole annettu mitään lahjoja ratsastuksen suhteen, mutta tärkein on se tunne, mikä mulla on, kun lähden tyytyväisenä tallilta. Pirra on auttanut mua erottamaan ilon ja surun tässä lajissa, ja uskon, etten ois koskaan saanut sellaista oppia ratsastuskoulusta. Pirra on ensimmäinen hevonen, jossa näkyy mun kädenjälki ratsastuspuolella ja voin olla siitä vaan ylpeä. Oon saanut Pirrasta tehtyä munlaisen hevosen, joka toimii myös muiden osaavien ratsastajien alla. Omaa kädenjälkeä on ihanaa katsella ja ennenkaikkea ratsastaa. Vielä on pitkä matka edessä, mutta vaikeudet taitavat olla takanapäin.

♥

135 | Kiireitä, kiireitä.

2011-12-13T17:20:00.004+02:00

Melko monet ihmiset ovat jo kyselleet, miksen ole postaillut piiiitkiin aikoihin. Nytkään mulla ei aikaa ole kovin kehuttavasti tähän postailuun, joten kirjoitan asiat melko lyhyesti ja ytimekkäästi. En vaan ymmärrä miksen oo postaillu aikasemmin... Asiaa ois ollu vaikka millä mitalla, mutta jostain syystä en oo vaan saanut postailtua. Ehkä oon ollut jotenki niin kiireinen, tai sitten ei oo inspannut millään tavalla, en oikein itsekkään osaa sanoa yhtään mitään näihin mun päivityskatkoksiin. Kohta mun lukijatkin häviää jonnekkin mahdollisimman kauas täältä blogistani, joten eiköhän ole aika ryhdistäytyä, kun kameranikin palasi viime viikolla kotiin :)

Pirran kanssa on edelleen sujunu ihan kivasti. Ollaan kouluiltu, rämmitty metsässä ja laukkailtu lumihangessa. Tamma kulkee tosi hyvin nykyään ja uusi satulakin tuli viimeviikolla. Se on tosi kiva satula, hyvä istua ja sopii Pirralle. Otan joku päivä kuvan siitä, kunhan tallille asti pääsisin - tänään en viittiny tallille mennä ollenkaan, kun pahasti näyttää siltä, että nuha ja yskä tekevät tuloaan :s Noh, perjantaina onneks alkaa joululoma ja pääsen sille kaivatulle hermolomalle koulusta ja joulunaika treenataan Pirran kanssa ahkerasti :)
Harmittaa, kun en nyt ehdi kirjottaa pitemmästi, mutta ajattelin tehdä jonkinnäkösen erikoispostauksen tässä lähipäivinä, kun tallille taidan mennä seuraavan kerran vasta lauantaina.

134 | Lumeton joulukuu(ko)?

2011-12-01T16:33:00.004+02:00

Hetken ehdin jo toivoa, että tulit pysyvät lumet ja tulis kunnon valkonen talvi, mutta ei! Eiköhän ne vähäisetkin lumet sulanu pois ja tuli taas pimeää, märkää ja ällöttävää. En kyllä muista, että olis pitkiin aikoihin ollu joulukuuta täällä pohjoisemmassa ettei olis ollu lunta ollenkaan. Mulla on vieläpä kamalan paha mieli siitäkin et mulla ei oo vielä joulukalenteriakaan :'( Nyyh.

Molemmat videot on lisätty tubeen viime vuoden marraskuussa, ja molemmissa videoissa on lunta ihan kivasti. Ja nyt ku katon tota Pirravideota, huomaan vasta nyt miten paljo se on kehittyny vuoden aikana. Herranjumala! Onko se ees sama hevonen?!

-----------------------------------------------------
Mutta nyt siihen pääasiaan. Taas joudun pahoittelemaan pientä postailutaukoani, mutta (taas...) mulla on erittäin hyvät perustelut tähän pieneen katkokseen. Kamerani otti ja päätti hajota. Laukaisinnappi lähti irti eikä zoomi enää toiminut eikä luonnollisesti kuviakaan pystynyt ottamaan. Muutama viikko sitten iskä vei sen korjaukseen ja toivoisin, et saisin kameran ainakin jouluksi kotiin. Muuten jää jouluvideo tekemättä :/ Kameranvirkaa on ainakin yrittänyt paikkailla mun rakas kännykkä, jolla oon ottanu jopa yhden kuvan. Ajattelin kumminkin, et voisin laitella tänne Pirrasta jotain ennennäkemättömiä (talvi)kuvia, mikäli sellasia löydän. Joteki mun mielestä postaus on "hajanainen" ilman kuvia tai videoita. Kuvahaasteen kumminkin sain Emmiltä, joten sellainen on jossain vaiheessa tulossa :)

Pirra tosi innokkaannäköisenä lähdössä lenkille :D

Ihan yleisestiottaen meillä on kumminki menny ihan hyvin Pirran kanssa. Pirra on toiminut tosi kivasti, ja se on ollut ehkä jopa vähän laiska? Jospa sen suurimmat höyryilyt olisivat takanapäin. Ollaan vaihdettu uudet kuolaimetkin, oliivikolmipaloista normaaleihin nivelkolmipaloihin. Pirra kulkee niillä paljon paremmin ja uskaltaa mielestäni paremmin tukeutua kuolaimeen ja hakeutua sitä kautta paremmin alas. Ehkä aavistuksen on ollut ongelmia laukan kanssa. Muutama päivä sitten Pirra laukkasi tosi hyvin molempiin kierroksiin ympyrällä, mutta eilen ei oikea tahtonut luonnistua sitten millään. Muuten Pirra on kumminkin toiminut tosi hyvin! Ollaan tehty paljon sellasia "kunnon kouluhevosten" juttuja, pohkeenväistöjä, sulku -ja avotaivutuksia ja kaikki on sujuneet kyllä melko hienosti, jopa yli odotusten. Pirra on tajunnut tosi hyvin kaikkien liikkeiden ideat ja selvästi tykkää aina sillointällöin tommosista vähän vaativimmistakin jutuista.
Viikonloppuna ois tarkotus taas hypätä muutaman viikon tauon jälkeen. Saa nyt kumminkin nähdä, ehdinkö tallille asti ollenkaan, kun koko viikonloppu on lähes täyteen buukattu. On lauantaina koulupäivää ja sunnuntaina isoskoulutus. Saa nähdä saanko revittyä aikaa jostain... toivottavasti. Olis mukava kyllä päästä Pirran kanssa taas pomppimaan, kun tuntuu tammalla virtaa riittävän :)

Mäkin muuten ajattelin tehdä jonkinnäköstä joulukalenteria tänne blogiin (tosin en joka päivälle, kameran takia...), mutta joka viikko yritän tänne jotain kivaa väsätä :) Ehdotelkaa!

P.S. Uusi ulkoasu! ;) Mitäs pidätte? Mielestäni tästä tuli aika tylsä ja mitäänsanomaton, mutta kertokaa mielipiteenne!

133 | Kysymyspostaus

2011-11-23T16:59:00.018+02:00

Päätin toteuttaa kysymyspostauksen jo nyt, koska kysymyksiä ei ole tullut nyt pitkiin aikoihin lisää. Jos jotain on kuitenkin vielä mielen päällä, kysykää ihmeessä! :)

Mikä on Pirrassa parasta ja mikä inhottavinta?
Pirrassa on parasta se, että se haluaa aina oppia lisää ja lisää. Se on varmasti yritteliäin hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut :) Inhottavinta Pirrassa on se, että se kuumuu joskus liikaakin, varsinkin esteillä. Varsinkin huonoina päivinään Pirra on erittäin vaikea ratsastettava ja tahtoo vähän hangotella vastaan joka asiassa, mutta melkein aina saan Pirran kuitenkin toimimaan nykyään.

Mikä on korkein hyppäämäsi este?
Noin metrin este.

Kauan olet ratsastanut?
Vähän yli 5 vuotta, keväällä 6 vuotta :)

Haluaisitko oman hevosen?
Tottakai jokainen heppatyttö varmasti haluaisi oman hevosen, mutta tällähetkellä mun aika ei mitenkään riittäisi. Mutta jossain vaiheessa ehdottomasti!

Millainen on unelma hevosesi?
Mielellään rodultaan puoliverinen tai vaikka suomenhevonen, lahjakas esteillä ja osaava myös koulupuolella. Sellainen opetusmestari, joka osaa kuitenkin vaatia ratsastajalta paljon. Mielellään väriltään tumma, ei missään nimessä kimoa!

Onko sinulla ollut aiempia vuokra/hoitohevosia?
Voi niitähän on ollut ja paljon! :D Hoitohevosia varmaan reilusti yli 20 jo vuodesta 2006 lähtien :) Vuokrannut oon vain yhtä hevosta, Poikaa, mutta Pirra veikin suuremman osan ajasta ja nykyään lähinnä ratsastelen Pojalla silloin, kun Tiina tarvitsee hoitajaa.

Oletko kisannut Pirralla, tahtoisitko?
En ole kisannut. Vähällä oli, et osallistuin muutama kolme viikkoa sitten pikkuluokkaan estekisoissa ihan kokeilumielessä, mut sitten alkoi oikeasti pelottaa ja jätin menemättä.

Millainen Pirra on maastossa?
Pirra on maastossa melko vauhdikas ja menevä varsinkin laukkapätkän jälkeen ja kotiinpäin mentäessä (no kukapa hevonen ei). Kuitenkin Pirra on tosi helposti hallittavissa ja mieluummin vaikka istahtaa kuin antaa ratsastajan pidättää koko aikaa. Pirra on myös todella maastovarma ja ei pelkää mitään, ja sen kanssa voi vaikka yksinkin käydä lenkkejä. Pirra rakastaa maastoilua :)

Ratsastatko tällä hetkellä muilla kuin Pirralla?
Enpä juuri. Aina välillä tulee käytyä Pojalla ratsastelemassa ja joskus ratsastelen kaverini Hannan tilastotammaa Viiviä :)

Kuka toi valkonen poni on? ;D
Sehän on russ-shettisristeytystamma Lilith, jolla ratsastin muutaman kerran viime talvena :) Ulkonäkö voi pettää, mutta Lilith on tosi osaava poni ja erittäin miellyttämishaluinen.

Lilith :)

Ratsastatko/oletko ratsastanut muita hevosia, kuin Pirraa?
Tohon "ratsastanko" kysymykseen vastasin jo ylempänä, mut oon ratsastanut muilla hoitohevosillani säännöllisesti, ihan kuten Pirrallakin :)

Oletko itse kilpaillut?
En virallisesti, leirikisoissa kerran. Unohdin silloin radan ja siitä asti on ollu kauheat traumat ja en uskalla enää kisata, vaikka kovasti haluaisinkin!

Minkä tasoinen sinä olet? Entä Pirra?
Pirra on n. tasoa HeC tällähetkellä. Lisäksi Pirra osaa avoja ja sulkuja ihan nätisti ja väistöt sujuu hienosti käynnissä ja pienellä hiomisella ravissakin. Pirra myös kulkee peräänannossa käynnissä ja ravissa. Itse olen tasoa HeB-(HeA?), ainakin osittain tuota Helppoa A:ta. Laukanvaihdot on kivoja! ;)

Paras muistosi Pirrasta?
Voooi näitä on niin monta! Mutta ainakin se, kun Pirra sai varsan, oli niin unohtumaton tapahtuma. Oon saanut olla osa Pirran varsan Rampen elämää sen ensimmäisistä päivistä lähtien. Lisäksi kaikki pienet onnistumiset on jääny mun mieleen, esim. se, kun Pirra viimeinkin löysi sen tasapainon ja laukkaa nyt ihan kivasti jo. Alkuaikoina siitä ei tullut mitään!

Pirra ja Pramia-varsa.

Kuinka kauan olet vuokrannut/ylläpitänyt Pirraa?
En itseasiassa vuokraa enkä ylläpidä Pirraa, hoidan vain :D Mutta se tuntuu ihan siltä, että omistaisin koko hevosen, koska oon saanut alusta asti tehdä sen kanssa mitä haluan. 29.9.2009 aloitin Pirran hoitamisen, eli yli kaksi vuotta on taivalta takana!

Oletko koskaan katunut että valitsit juuri sen?
Aika kamalaa myöntää, mutta olen. Oon monesti sen hevosen selässä miettinyt varsinkin alkuaikoina, että mihin tässä joutuu, mut jokin ääni mun sisällä pakotti jatkamaan, ja tulosta on tullut. Nykyään en vaihtaisi Pirraa mihinkään mistään hinnasta, ja pidän siitä kiinni loppuun asti!

Onko Pirra juuri se 'unelmiesi hevonen' vai onko siinä mitään suurempaa juttua jonka haluaisit muuttaa jos se olisi mahdollista?
Ei ehkä juuri se unelmien hevonen, siltä puuttuu niitä ominaisuuksia mitä unelmahevoseltani toivoisin, mutta se on täydellinen juuri tuollaisena, kuin se on nyt. Pirraa haluaisin muuttaa niin, että nuorentaisin sitä ainakin kymmenellä vuodella! :)

Onko Pirra ollut hankalin hevonen millä olet ratsastanut?
On. Sen kanssa on eniten pitänyt vääntää asioita rautalangasta ja sen hevosen takia on monet itkut itketty. Oon joutunut miettimään asioista melkein pääni puhki ku oon pohdiskellu miten sitä hevosta pitää ratsastaa. Nyt viimeaikoina oon kumminkin oppinut ratsastamaan Pirraa paremmin (tai ainakin luulen niin :D)

Kesällä 2010 Pirra räjähti suoraansanottuna käsiin.

Onko sulla lempi hevosrotua?
Ei oikeastaan, kaikilla roduilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa :) Mut eniten tykkään kyllä suokeista ja puoliverisistä ehdottomasti.

Onko sulla kotona mitään lemmikkejä?
On, sellainen vähän ylipainoinen raidallinen kissa Miiru :) Miiru on ollut meidän perheessä jo lähes 10 vuotta ja en muistakkaan aikaa ilman sitä!

Onko sulla tavoitteita esim. kisata yms?
Kyllä mä varmasti jossain vaiheessa vielä uskaltaudun kisakentälle, lajista en tiedä, saattaa olla koulua mutta saattaa olla esteitäkin. Voi olla että molempia, riippuu tulevaisuuden hevosesta! :D Pirran kanssa kisaisin kyllä mielelläni molempia.

mitä haluisit tehä isona ? :) // työpaikka niinkun
Se onkin iso ongelma, ku en todellakaan tiedä! :D Pienempänä halusin hevosenhoitajaksi tai ratsastuksenopettajaksi, mutta niiden huono työllistyminen ja palkkakin vaikuttaa aika huonolta, joten ehkä ei. Haluaisin kuitenkin työn, jossa saisin olla ihmisten kanssa tekemisissä ja toteuttaa itseään. Lukioon tai kauppikseen oon ysin jälkeen lähdössä, mutta taidan kuitenki lukion puolelle kallistua.

jos et ois alkanu hoitaa pirraa, niin missä ratsastaisit nyt/ratsastaisitko ollenkaan ?
Ratsastaisin ehdottomasti! Vaikea sanoa. Saattaisin olla edelleen tuntihepoilla kiertämässä kehää mutta suuremmalla todennäköisyydellä olisin etsinyt itelleni hoito/vuokrahevosen vaikka kiven alta!

minkälaisia videoita tykkäät tehä ?
Tykkään vauhdikkaista ja suhteellisen efektisistä videoista, mutta koneeni meinaa lähes jokaisen videon kohdalla räjähtää, joten oon jumittunut vähän sellasiin rauhallisempiin videoihin, joten vastaan että rauhallisia videoita ihan vain konettani ajatellen :D Mielelläni tekisin kyllä vauhdikkaitakin videoita, jos koneeni vain kestäis.

Ensimmäinen kunnon kamerani koki kaikenlaiset olosuhteet :D

miten päädyit youtubeen ?
Tein joskus 9-10 vuotiaana ekan videon ja sitten jotenkin eksyin tubeen ihan sattumalta. Mitään hirveää suosiota en kyllä tuolloin saanut, ja kun tube alkoi poistaa musiikkeja, lähdin pois, mutta palasin takaisin 2010 alkupuolella.

käytkö ht.netissä XD ?
Käyn toisinaan, tosin vain lukemassa topiikkeja ihan mielenkiinnosta :D Ehkä kerran vuodessa sinne kirjoitan jotain. Ht-net on ihan hullu paikka!

kuka oli eka heppa jolla ratsastit?
Taisi olla suomenhevosruuna Paavin-Hilu eli Pappa, joka asui tallilla, jossa kävin 2 ensimmäistä hevosvuottani säännöllisesti :) Muistan, kun meinasin tippua koska kyyti oli kuulemma niin "kuoppaista" :D

kenelle laitoit eka satulan selkää?
Hmm muistaakseni shettistamma Mytykälle :)

onko sulla lemmikkejä?
Vastasin ylemmässä.

paras kaveri?
En lajittele mun kavereita mitenkään paremmuusjärjestykseen, ja mulla on tosi monta hyvää ja tärkeetä ystävää :) <3

hauskin tippumisesi ?
Muutama talvi sitten hyppäsin yhdellä shettiksellä metsässä maastoesteitä, mutta poni päätti kieltää ja tipuin oksien ja havujen sekaan :D Jäin kaiken lisäksi vielä jalustimesta kiinni ja kaverin piti tulla irrottamaan ja naurettiin melkein kuollaksemme :D

mitä kaikkia editointiohjelmia olet kokeillut ?
Perus MovieMakeria, PowerDirector 8 ja 9:ä ja Vegas 9:ä :)

pienin poni kellä olet ratsastanut ?
Minishettis Nopolan Väinö, joka on n. 90 senttinen tai vähän päälle. Silloin olin kyllä itsekin vaahtosammuttimen kokoinen :D

suurin hevonen kellä olet ratsastanut ?
Muistelisin, että se vois olla Ratsu-Ateljee ratsastuskoulun reilu 170 senttinen suomenhevostamma Muiston Virinä eli Ellu.

5 lempieditoijaasi ?
Ehdoton suosikkini on 3mmmi, mutta tykkään tosi paljon myös BackstrechRunnerista, oxohoreymadoxosta, Aichasheartista ja myös BlueRoseEquestrian17stä :) Ja Justimusfilms on loistava! Kiva, et tältä seudulta joku on päässyt maailmankartalle :)

kui kaua oot tehny videoit?
Aloitin joskus 2007 tai 2008, kun tein muistovideon rakkaasta hoitohevosestani Kauhusta, josta jouduin aikoinani luopumaan. Siitä se sitten lähti, mutta pidin vuoden tauon ja palasin joskus 2010 vuoden alussa ja aloin tehdä Pirrasta videoita ensin MovieMakerilla, myöhemmin latasin PowerDirectorin.

mitä videonteko-ohjelmii oot kokeillu?
MovieMakeria tuli jyystettyä niin kauan että se tilttasi lopullisesti, PowerDirectoria käytän edelleen ja aikoinani sain Vegas 9:n hakkeroitua koneelle, mutten osannut käyttää sitä ja poistin sen :D

kui monest käyt viikos tallil?
Riippuu tosi paljon kiireistä ja koulusta. Kesälomalla käyn melkein joka päivä, mutta yleisimmin 3-4 kertaa viikossa.

Joskus maaliskuussa piirsin mallista Pirran kuvan :)

onks sul muit harrastuksii ? :)
Eipä oikeastaan, kun en ehdi tehdä juuri mitään muuta :D Tykkään kuitenkin piirtää varsinkin tietokoneella, mutta oon piirtämisen suhteen(kin) laiskistunut. Myös kaikenlainen photoshopilla leikkiminen ja esimerkiks tubeen taustojen tekeminen on kivaa :) Koneella istun monia tunteja päivässä, ja valokuvaan ja videoin aina silloin kun saan inspiksen. Tällähetkellä kamerani on kuitenkin hajonnut ja huollossa, joten videoita / uusia kuvia tuskin on lähiaikoina tulossa...

Kiitos paljon jokaiselle kysymyksen lähettäjälle! :) Tätä postausta oli tosi kivaa tehdä, ja olis kiva kuulla että voisko tällaisia tehdä lisääkin tulevaisuudessa?

132 | Otsikon keksimisen vaikeus

2011-11-19T14:07:00.004+02:00

Moikka!
Nyt kerranki muistin aikana kirjoitan postauksen, enkä jätä sitä venymään monen päivän päähän. Eilen kävin tallilla yksin ja hoidin kolme hevosta ja liikutin kaksi. Tiina on nimittäin Maata näkyvissä- festareilla ja Turusta käsin on vaikea hoitaa hevosta :D Siispä sain taas hoidella Rampen ja Pirran lisäksi Pojan.
Vihaan karsinoiden siivoamista kaikista tallihommista kaikkein eniten, joten meinasin hypätä kattoon onnesta, kun huomasin, että Pirran omistaja oli käynyt siivoamassa Rampen ja Pirran karsinat, laittanut heinät ja vaihtanut vedet. Mun ei tarvinnut kuin tehdä noi samat hommat Pojalle. Hommien jälkeen hain Pirran sisälle, joka nykyään tarhaa muuten puoliveritamma Irkun kanssa :)

Pirra oli heti innoissaan portilla hörinän säestyksellä vastassa. Samoin Pirra oli mielissään, kun harjasin sitä. Se nykyään nauttii harjauksesta entistä enemmän ja rakastaa kumisualla harjaamista. On hauskaa katsella, kun toinen törröttää ylähuulta ihan mielissään :D
Nakkasin vielä varusteet niskaan ja lähdettiin maneesille kouluilemaan. Pirra tuntui aluksi erityisen laiskalta, vaikka se on yleensä vapareiden jälkeen kuin tikittävä aikapommi. Toisaalta laiskuus oli hyväksi, koska Pirra taipui tosi kivasti, kun se jaksoi keskittyä paremmin. Aluksi se vain taipui, mutta muutaman minuutin taivuttelun jälkeen se alkoi myös myödätä niskastakin :) Pirra tuntui koko ratsastuksen ajan melko kevyeltä ja jumeja ei juurikaan tuntunut olevan. Ainut asia, mitä Pirra pelkäsi yli kaiken, oli tuoli jonka päällä kamerani kuvasi! Se tuntui järkyttävän Pirraa oikein kovasti ja jouduimme käymään kameran tykönä muutaman kerran nuuskimassa :)

Pirran ratsastuksen jälkeen harjasin sen ja laitoin fleeceloimen yöksi. Hain sitten Rampen sisälle ja harjasin sen. Siitä on tullut oikein fiksu pikkuhevonen, antaa nykyään pestä jalatkin oikein nätisti eikä vedä pultteja turhista asioista! Kyllä se on emäänsä tullut ;)
Pojan kanssa ajattelin mennä riimulla ja ohjilla sekä ilman satulaa, koska Pojalla piti mennä kevyesti. Poika tuntui todella kevyeltä sain ohjattua sitä pelkillä painoavuilla. Kun vähän laukkasinkin ympyrällä, en pitänyt ohjista kiinni ollenkaan vaan käänsin sitä katseella ja pohkeella. Tolla harjoituksella oppii käyttämään enemmän istuntaa kuin kättä, ja huomasin eilen miten paljon oikeastaan ratsastan kädellä, vaikka istunnastahan sen pitäisi lähteä :) Poika oli tosi mahtava, toimi tosi hienosti ja oli rento kuin mikä. Kyllä Pirrastakin joskus...!

Muistakaahan kysyä kysymyspostaukseen kysymyksiä! Saatte kysyä ihan mitä vain vapaasti :) Linkitys postaukseen ei onnistu mutta se on edellinen postaus :)

131 | On tullut aika...

2011-11-17T20:25:00.003+02:00

... kysymyspostaukselle!

Klikkaa kuvaa isommaksi

Kuvassa kaikki oleellinen :) Ja tosiaan toivon paljon kysymyksiä, koska oon yrittänyt kysymyspostausta monet kerrat ennenkin, mut kysymyksiä ei oo tullut paljoakaan... Kai teillä reilulla sadalla (!!) lukijalla on jotain kysyttävää? ;) Pistä kysymyksesi kommenttilootaan, kiitos! :)

130 | Angstaava kone ja muutamia päivityksiä

2011-11-13T11:53:00.007+02:00

Postaus on kirjoitettu valmiiksi 14. päivä, mutta tietokonekiellosta riippuen oo ehtiny tätä julkasta, videot temppuilee ja muuta mukavaa!

Heippa! :)
En oo nyt postaillut taas vähään aikaan, vaikka oonkin käyny tallilla. En vaan viitti postailla ilman mitään kuva/videomateriaalia, koska muuten mulla ainakin menee postailusta ihan maku!
Mutta kelataanpa aikaa taaksepäin. Torstaina kouluiltiin Pirran kanssa taas maneesissa. Pirra tuntu taas pitkästä aikaa tosi tasaiselta, jaksoi kuunnella ja kulki kivasti pyöreänä, kumminkaan turhaa rullailematta. En nyt tarkalleenottaen muista, mitä kaikkea tein, mutta siirtymiä hiottiin taas vähän pehmeämmiksi ja yritin saada Pirran suuta pehmenemään hieman, kun pidätteet eivät siirtymissä tahdo mennä ihan heti läpi. Laukatkin alkaa pikkuhiljaa hidastua ja rauhoittua ja kummallista kyllä, mutta huonompaa laukkaa eli oikeaa on paljon helpompi asettaa ja taivuttaa ja Pirra tottelee oikeassa laukassa paljon paremmin :D

Lauantaina päästiin taas hyppäämisen makuun muutaman viikon tauon jälkeen :) Taas tutun kaavan mukaan silläaikaa kun kokosimme Tiinan kanssa esteitä, Pirra juoksenteli ja hoiteli alkuverkat itsenäisesti, ja hienoja raviaskelia väläyttelikin! Se meni oikein pientä ja korkeaa ravia ja pörhisteli ihan mielissään kun näki, mitä sille kasattiin. Jotenkin mukavaa katsella, kun toinen on nykyään ihan onnensa kukkuloilla, kun näkee esteitä. Vuosi sitten Pirra ei olisi millään halunnut hypätä ja mönki jokaisen pienen ristikonkin yli niin että mahasta meinasi hevonen jäädä kiinni :-D No jospa ei nyt kuitenkaan. Nykyään Pirra suorastaan rynnii esteille, mutta kumminkin hallittavissa ja hyppää paljon korkeammalta kun oikeasti tarvisi. Ja ponnistusvoimaakin on alkanut säännöllisen treenin myötä ilmaantua :)

Rakensimme kaks pystyä, toisen lävistäjälle ja toisen melkein keskelle kenttää, mutta enemmän kyllä oikeaan laitaan, ja esteen alla oli pelottava vesimatto. Alotettiin ihan yksinkertasilla harjotuksilla, hyppäsin ihan pientä pystyä aluksi ja käänsin vesimatolle, jossa vain toinen pää puomista oli nostettu kannattimelle. Pirra ei kytännyt mattoa yhtään, vaikka me ei olla varmaan koskaan hypätty vesimattoestettä! Muutaman kerran tuli pohjaan esteet, ja kerran kaatui kannatinkin, mutta ponnistuspaikka ajautui todella huonoksi, ja se ei missään nimessä ollut Pirran vaan ratsastajan arviointivirhe. Korkeimmillaan esteet olivat 80cm ja Pirra suoritti joka tehtävän rehellisesti :) Nyt kun Pirran laukkakin on parantunut huomattavasti sekä tahdiltaan että säätelyltään, voin keskittyä parempiin teihin ja siihen, ettei rynnitä esteille eikä kaaduta kulmassa sisäpohkeen päälle.
Kaikinpuolin Pirra toimi tosi kivasti ja toimii nykyään hienosti ja hallitusti myös hypätessä!

Kuvasin myös videopostauspätkän maneesissa hyppypäivän jälkeisenä päivänä mutta kuinkas kävikään! Kone ei jaksa pyörittää kännykän videoita koneella joten taisi jäädä video laittamatta :/ Pirra toimi kuitenkin tosi kivasti ja ei hermoillut vaikka maneesissa ei ollutkaan ketään muita :) Menin siis ilman satulaa lähinnä palauttelua rankemmasta treenistä ja Pirra tuntui tosi rennolta ja kuuliaiselta. Menin lähinnä ympyröillä ja otin myös laukkaa hieman molempiin suuntiin ja oikea laukka alkaa ihan oikeesti sujua ihan älyttömän hyvin, jee! :)

Mutta nyt kiusaamaan yhteiskuntaopin kirjaa... Adios! Toivottavasti en huku tähän kaikkeen puurtamiseen...

129 | Koulukiireitä ja oksennustautia

2011-11-09T16:45:00.008+02:00

Morjensssh :)
Mulla on ollut taas (vaihteeksi) pientä postaustaukoa, mut tälläkertaa ihan syystä. Viimeviikon tostaina aamulla heräsin siihen, et mulla oli aivan järkyttävän paha olo. Siitähän se lähti, ja olin sunnuntaihin asti oksennustaudissa.
Toissapäivänä eli maanantaina olin ihan terveenä, mutta koulukiireet painoivat päälle ja en vain yksinkertaisesti pystynyt menemään tallille, vaikka satulasovittaja tulikin käymään :) Ihan sopiva satula oli kumminkin Pirralle löytynyt, sellainen perus musta yleissatula (jonka merkki pääsi jo unohtumaan...), mutta sitä pitää topata vielä vähän lisää ja sitten on viimeinkin Pirralla uusi, oma ja ennenkaikkea sopiva penkki! :)

Uusin videoni :) Vähän epäonnistunut, mutta päätin silti laittaa YouTubeen ja julkaista täälläkin, kun näin tuohon sen verran vaivaa.

Eilen äiskä toi mulle sitten viimeinkin ne mun saappaat, jotka tuli maanantaina postiin. Vähän jännitti etukäteen, et onko ne sopivat, mut ihan hyvin ne jalkaan mahtui vaikkakin jouduin hieman tappelemaan vetoketjujen kanssa. Saappaat kumminkin ovat vielä alkajaisiksi todella jäykät... Mutta kunhan oon sisäänajanut saappaat kunnolla ja ne ehtii muotoutua, ne alkaa menemään varmasti paljon nopeammin jalkaan :)
Eilen kävin myös samaten tallilla viikon tauon jälkeen. Tiina oli kilttinä tyttönä liikutellut Pirraa aina kun oli kiireiltään ehtinyt, ja luojan kiitos Pirra oli liikutettu edellisenäkin päivänä. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miten ärsyttävän räjähdysherkällä ja koppavalla tuulella tamma silloin on, kun sitä ei ole kunnolla liikuteltu.
Pirra oli kuitenkin eilisissä kouluiluissa ihan mukava, ehkä aavistuksen raskas kädelle mutta ratsastettavuus parani loppuakohden :) Aluksi tuntui Pirralta vauhtia löytyvän liikaakin, mutta pidätteet menivät nyt paljon paremmin läpi. Ehkä myös hieman jäykkyyttä oli havaittavissa, mutta sain jäykkyyden melko hyvin taivutteluilla pois. Loppujenlopuksi Pirra oli kyllä todella kiva, ja otin muutamia laukannostoja oikeaankin kierrokseen, ja laukka lähti pyörimään todella kivasti jokaisen noston jälkeen. Täytyykin alkaa harjoittelemaan vähän sitä huonompaakin laukkaa enemmän kun noin lupaavalta näyttää :)
Loppuraveissa Pirra oli aivan älyttömän hyvä, ja vaikka ravasin melko pienellä ympyrällä, tamma pysyi todella hyvin tasapainossa ja taipuikin ihan kivasti, vaikka suuntana olikin oikea kierros ja Pirra oli alussa oikealle todella jäykkä. Ravin jälkeen kokosin vielä hieman käyntiä, Pirra kuunteli todella kivasti ja käveli hyvällä pyöreällä kaulalla ja oli höyhenkevyt kädelle, eli suoranainen vastakohta sille, mistä aloitettiin :)

Tuossa ne uudet saappaat :) Vähän likaset joo, mutta en jaksanu puhdistaa niitä just tota kuvanottamista varten!

Mutta nyt kemiankirja alkaa uhkaavasti kutsua mua luokseen, enkä oikein voi vastustellakkaan koska huomenna on ihanainen koe <3

128 | Turhautumista sumun piiloissa

2011-11-01T16:00:00.004+02:00

Kuten otsikostakin voi päätellä, tämä postaus tuskin lupaa mitään hyvää sisällöltään. Olen kuitenkin päättänyt kirjoittaa blogiin niin ylä- kuin alamäistäkin totuutta kaunistelematta tai vähättelemättä, joten eiköhän pistetä totuutta ilmoille!
Pirra oli eilen aivan järkyttävä. Suoraansanoen en muista, milloin viimeksi olisi ottanut päähän noin paljon! Eilinen ratsastus pääsee varmaan "huonoimpiin ratsastuskertoihin", ja syystäkin. Ymmärrys ei meinannut millään riittää, vaikka yritin lohduttautua ajatuksella "Onhan sillä ollut sitä syyslomaa...", mutta silti! Olisi Pirra sentään hieman voinut huomioida ratsastajaakin, vaikka selkeästi yritin pidättää ja istua syvälle satulaan saadakseni tahtia hieman rauhallisemmaksi, mutta ei sitten kun ei hevosta tuntunut kiinnostavan mikään kuin kentän kiertäminen kuin laukkaradalla konsanaan tuhatta ja sataa. Pirra tuntui myös todella kovalta ja vastoinmieliseltä suusta, se viskeli päätään milloin minnekin suuntaan ja saattoi vain yhtäkkiä painaa sisäpohkeelle ja lähteä lapa edellä ravurinraviaan epämääräiselle ympyrälle. Mitään kovin hyviä pätkiä ei ilmennyt, enkä niitä alkanut odottamaankaan, sillä tiesin melko hyvin että niitä ei tule, sillä Pirraa ei kannata työstää kovin kauan, sillä Pirralla se on juuri toisinpäin: se pahenee, mitä kauemmin ratsastaa. Suosiolla siis lopetin ravaamisen, työstin käyntiä hetken ja se riitti. Saattoihan tammalla liikaa virtaakin olla, mutta ei sen sentään ryöstää tarvisi. Nämä on näitä päiviä, kun haluaisi mieluusti kysyä Pirralta, mikä ongelmana ja mitä se haluaisi tehdä, kun on huono päivä...

Kävimme muuten äiskän kanssa hakemassa postista perjantaina Hööksin paketti, jossa oli kaikki muut tarvikkeet paitsi saappaat, kuten tilausta tehdessäni kävikin ilmi. Luultavimmin saappaat tulevat perjantaina tai lauantaina, joten niitä odotellessa! :) Loimi ja bootsit olivat Pirralle hyvänkokoiset ja harmaa loimi sopi väriltään hyvin Pirran punertavanruskeaan karvapeitteeseen :) Mulla tosin on pintelienlaittoharjoituksia luvassa, sillä laitan pintelit päin ..... (juurikin sitä) ja vieläpä rullaan ne AINA väärin päin! :D Ei kun harjoitustaharjoitusta ja vähän enemmän harjoitusta :)

127 | Monenlaista hevosurheilua

2011-10-24T12:52:00.010+03:00

VAROITUS: Teksti on melkoisen pitkä!

Heippa! :)
Pirralla on ollut viimeviikon alku vähän vapaata, mutta perjantaina käytiin Pirran kanssa pitkästä aikaa valmentajan silmän alla! Satulaongelmakin on ratkennut siihen asti, että Pirralle löydetään oma penkki. Saan lainata taas kaverini Hannan vanhaa koulusatulaa, joka sopii Pirralle todella hyvin ja ei paina mistään :) Mikään kovin hienohan se satula ei ole, mutta pääasia on, et se on hevoselle mukava. Mutta palataanpas pikakelauksella perjantaihin...

Eilen lataamani mun ja Pirran 2-vuotisvideo :)

Mulle ja Pirralle valmentaja oli ihan uusi, mutta lopulta oli pakko todettava, että valmentaja oli tähänastisista kaikkein parhain. Hän tuntui tietävän tarkkaan, miten tuollaisia Pirrantapaisia hevosia kuuluu ratsastaa, ja sainkin tosi hyviä neuvoja Marilta tulevaisuutta ajatellen :) Hauskaa valmennuksessa oli se, että Mari tunsi Pirran varsan Pramian, joka on voittanut nyt viimeaikoina näyttelyitä ja on menossa luultavasti Ypäjällekin, ja sanoi Pirraa Pramiaksi :D Mutta ei siinä mitään, valmentaja oli muutenkin tosi rento ja mukava, oli kärsivällinen ja jaksoi odottaa niitä hyviä pätkiä.
Aluksi vain menimme keskihalkaisijaa käynnissä, haettiin suoruutta. Mun katse oli Marin mukaan todella hyvä. Aluksi Pirra vain kiermurteli miten halusi, mutta vähitellen sain sen ratsastettua suoraksi. Samalla mun istunnastakin löytyi kunnon nippu ongelmia; pidän jalkoja väärin, en jaa painoani oikein satulalle ja käteni lukkiutuvat välillä "käsijarru" asentoon. Noita asioita yritimme korjailla vähän valmennuksen aikana ja nyt ainakin tiedän, mihin kiinnittää huomiota ratsastaessa!

Keskihalkaisijatehtävän jälkeen menimme pääty-ympyrälle. Siellä hain vain käyntiin hyvää tahtia ja yritin saada Pirran kuuntelemaan. Pirraa tuntui kiinnostavan kaikki muu, muttei missään nimessä ratsastajan miellyttäminen, joten hetken jouduin vähän herättelemään Pirraa sen 'transsista'. Vähitellen otimme myös ravia, ja silloin tuntui todella että tämä hevonen ei kuuntele! Se tuntui sinkoilevan jokaiseen ilmansuuntaan ja oli aivan järkyttävän tuntoinen kädelle. Suht. hyvän pätkän jälkeen otin aina käyntiin ja hallintaan, ja sitten taas uusi ravisiirtyminen. Pikkuhiljaa Pirra alkoi kuitenkin toimia suht. hyvin, mutta oli vähän levoton ja tahtoi kytätä kaikenlaista. Ravipätkien jälkeen mentiin pitkään käyntiä ja haettiin rentoutta ja tehtiin pysähdyksiä, jotka sujuivat aivan älyttömän hyvin! Ei tarvinnut kuin jännittää vatsalihaksia ja tamma pysähtyi. Pirra jaksoi myös odottaa liikeellelähtöä, ja olin tosi tyytyväinen :)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen päästiin taas Pirran kanssa hyppäämisen makuun. Rakennettiin Tiinan kanssa maneesiin kokorataleikkaalle sarjaeste ja pitkälle sivulle yksittäinen pelottava porttieste. Pirra hoiteli alkuverkkansa itsenäisesti sillä aikaa, kun esteitä rakennettiin ja sain melkein heti aloittaa hyppäämisen. Pirra tuntui tosi innostuneelta, kun näki esteet, mutta laukkasi kumminkin tosi nätisti ja kiltisti sarjavälit tasaisilla askelilla.

Yhteen väliin Pirra alkoi kuitenkin kieltämään, ja meinasin useaan otteeseen lentää selästä. Kun Tiina laski vähän esteitä, Pirra alkoi hyppäämään sitten taas ihan normaalisti ja hyppäsi korotuksienkin jälkeen. Esteet vain korottuivat ja hyppäsimme yksittäisesteen yli 90cm korkuisena ja sarjan b-osan metrisenä! Vuosi sitten Pirra hädin tuskin pääsi irtohypytyksessä 90cm, ja nyt se meni metrin ilmavaralla. Huhhuh, olin kyllä todella ylpeä ja yllättynyt, este ei ees pelottanut mua vaikka se oli isoin este, minkä olen koskaan hypännyt :) Jotenkin tuntuu, et Pirran kanssa uskallan tehdä mitä vain, sillä olen melkein varma, että Pirra menee yli mistä vain. (Vaikkakin ratsastajalla oli hieman vaikeuksia koulusatulan kanssa :D)

Tänään menin jo kahden aikoihin tallille, ja kävimme Tiinan kanssa palauttelulenkillä Pirran kanssa pitkästä aikaa kärryjen kanssa :) Pirra oli ihan elementissään ja innoissaan taas, kuten aina ennenkin. Kävimme ehkä sellaisen vajaa 5km lenkin rauhallisesti kävellen ja otimme muutamia ravipätkiäkin :) Pirraa oli tosi mukava ajaa, vaikka se kuumeneekin melko paljon, se on aika tasainen ja ei kyttäile mitään.

100 lukijan raja meni muuten rikki muutama päivä sitten, joten eiköhän se olisi erikoispostauksen paikka! :) Blogiarvostelu-postaus on tulossa piakkoin, mutta listaan siihen vain lempparini, kun linkityksiä tuli niin paljon :) Heitelkää kumminkin ehdotuksia!

126 | Tilauksia odotellen...

2011-10-20T20:18:00.011+03:00

Pistin noin viikko takaperin Hööksille tilauksia, josta olen unohtanut tehdä postauksen :) Mulla oli tarkotus tilata uutta tavaraa jo kesällä, mutta ajatus on "vähän" jäänyt puolitiehen. Rahaa lähti kuitenkin sinne suuntaan ihan liikaa, en edes halua sanoa koko summaa! Nyt on ainakin oma rahatilanne ihan miinuksella... Mutta saanpahan ainakin uusia varusteita sekä itselleni että Pirralle :)

Liivi Vuorillinen Arlia CRW®
Olen ajatellut ostavani toppaliivin, ja mun mielestä toi liivi näyttää tosi kivalta ja tykkään tuosta turkiksesta hupussa :)

Hickstead Nahkasaappaat Horsehead®
Viimeinkin mulla oli vähän ylimääräistä rahaa ja suoranainen pakkotilanne, joten saan pitkäaikaisen unelmani toteutettua ja hommaan itselleni kunnon nahkaiset ratsastussaappaat. Sitä en tiedä, ovatko nyt nuo niin laadukkaat, mut en mä niin hienoja ja kalliita tarvitsekkaan, kun en edes kisaa ja ratsasta joka päivä :) Vähän jännittää tilata netin kautta ratsastussaappaita, sillä haluaisin aina sovittaa ennen kuin ostan, mutta toivottavasti tulee sopivan kokoiset.

Pintelit Showmaster®
Aika kamalalta kuullostaa, mutta Pirra ei omista yksiäkään kunnollisia pinteleitä. Kyllähän niitä pinteleitä toki on, mutta parittomia riittää ja kaiken lisäksi ne ovat vielä kamalan värisiäkin. Tein kuitenkin kämmin tilausta tehdessäni, ja otin vääränlaiset pintelit, mitkä mun oli tarkoitus ottaa, mut kyllähän nuokin käy, samanväriset ja samanmerkkisetkin ovat :)

Harjalaukku
Pirran harjapussi on suoraansanoen kokenut melkoisen kohtalon. En oikein tiedä, mitä on tapahtunut, mutta pussi on ihan revennyt ja täynnä reikiä, ja mikään harja tai hoitotarvike ei pysy enää pussissa vaan leviää aina käytävälle. Tuohon laukkuun luulisi mahtuvan Pirran suuret määrät harjoja, nimittäin vanhemmasta pussista pursusi harjat aina yli!

Fleeceloimi Piruette Showmaster®
Pirran loimitilanne oli kyllä melko huono, joten uusi fleeceloimi oli tervetullut loimiperheeseen :) Ihastuin tossa loimessa varsinkin tohon kirjailuun! Aivan ihana loimi ja muutekin olen kuullut tuosta vain positiivista sanottavaa :)

Maastobootsit Equi-Guard®
Tilasinhan minä myös uudet bootsit Pirralle, vanhemmat ovat hieman liian pienet ja ovat hajoamispisteessä. Tallilla yhdellä hevosella on tällaiset suojat ja ovat todella kestävännäköiset ja hyvät, joten ihan turvallisin mielin tilaan nämä sillä luulisi että tulevat kestämään!

Nyt vain odottelen, että tilaukset saapuvat postiin. Siinä saattaa vierähtää pieni tovi, sillä ellen väärin ymmärtänyt, saappaita ei tällä hetkellä ole varastossa ja niitä tulee vasta ensi kuussa :/ Mutta pääasia että tulisivat joskus edes :)

125 | Extremehyppelyä

2011-10-16T15:50:00.016+03:00

Moikkamoi!
Mulla on vähän uutisia laidasta laitaan. Sekä hyviä että huonoja. Jospa nyt vaikka aloitetaan niistä huonommista. Eli, huomasin pari päivää sitten, et Pirran satula on epäsopiva, ja mitä ilmeisemmin Pirran alkaneet selkäkivut johtuivat satulasta. Satula on muuten sopiva, mut on alkanut käymään edestä tosi ahtaaksi ja satulan etuosa painaa ikävästi... Ennen satula on sopinut täydellisesti, joten suurella todennäköisyydellä Pirran lihasmassan lisääntyminen on aiheuttanut tuon ahtautumisen. Joten ei siinä muu auttanut kuin ilmoittaa Pirran omistajille ja he alkavat katsoa Pirralle uutta satulaa. Siihen asti, kunhan uusi satula löytyy, yritän mennä ilman satulaa... Huomioikaa sana YRITÄN :D

Toissapäivänä menin Pirralla koulua ympyrällä. Ilta oli jo pimenemässä, kun menin pyörimään kentälle ja kuu nousi puitten takaa. No eiköhän tamma alkanut kyyläämään kuuta! Oli jotenkin tosi huvittavaa, kun toinen väristelee ja katsoo korvat höröllä ja pöristen kuuta! Mun piti tehdä muutamia siirtymiä, että sain Pirran keskittymään olennaiseen. En onnistunut saamaan Pirran huomiota kuin aina hetkeksi kerrallaan, ja sitten tamma keksi jo jotain muuta kytättävää. Ensimmäisessä ravisiirtymässä sain kokea ensimmäistä kertaa ikinä Pirran pukin. Se ei ollut mikään kamalan iso, mutta tuntuva kuitenkin :D Kuuhullua hevosta ei auttanut yhtään sekään, että se oli jäykkä kuin rautakanki, ja varsinkin ravissa se paahtoi kuin höyryveturi eteenpäin. Pidätteet menivät kuuroille korville, ulko-ohjan tuki tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikea juttu. Lopulta yhden suhteellisen hyvän pätkän jälkeen lopetin. Mistäköhän lie johtui tuo Pirran jännittyneisyys, kuusta vai mistä, sitä en todellakaan tiedä...

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen päästiin sitten viimeinkin hyppäämään! Viimeisimmästä hyppykerrasta on nopeiden laskelmieni mukaan vierähtänyt muutama viikko, ellei kolmekin viikkoa, joten nyt oli korkea aika päästä vähän pomppimaan :) Ennen alkuverkkoja rakensimme Tiinan kanssa esteet valmiiksi. Toiselle pitkälle sivulle teimme jumppiksen, toiselle pitkälle sivulle yksittäisesteen ja pääty-ympyrälle pienen kavaletin, minkä alla oli vesimatto. Vesimatto tuntui pelottavan Pirraa todella paljon, mutta Pirra meni todella rohkeasti ylös isolla ilmavaralla.
Kun menin ekan kerran jumppista, huusin monta kertaa ennen esteitä "Kuolema, kuolema, kuolema odottaa!" mutta Pirra suoriutui tehtävästä todella hienosti ja suoritti jumppiksen tosi tasaisesti ilman kompurointeja :) Samalla tavalla tosi rohkeasti Pirra ylitti pystyn, jonka alla oli lainepuomi, joka oli liian lyhyt laittaa kannattimille :( Mitenkään Pirra ei kuitenkaan huomioinut kirkkaanväristä outoa puomia, ja oli todella innoissaan. Pirra imi esteille varmaan paremmin kuin koskaan ennen, eikä väsynytkään juuri yhtään, sillä "turhia" pudotuksia ei tullut.
Kaikenkaikkiaan meni kyllä tosi kivasti, ja Pirra on kehittynyt siinä, että osaa nyt itsekin katsoa ponnistuspaikat ilman apupuomia :) Pystyn edessä ei ollut kertaakaan ponnistuspuomia, mutta joka kerta Pirra hyppäsi ihan hyviltä paikoilta, ja vain muutaman kerran taisi tulla pohjaan :)

Välillä pitää mennä mönkimällä yli! :D

Tamma on niiiiiin hieno <3 Kuvista kiitos Tiinalle :)

124 | Hiljaa hyvä tulee

2011-10-12T18:12:00.008+03:00

Heipähei! :)
Alan todella olemaan täynnä tätä syksyä. On satanut yli viikon lähes putkeen ja mutakelit alkaa todellakin pikkuhiljaa riittää! Syksy olisi lähes täydellinen vuodenaika kesän ohella, jos ei aina vain jaksaisi sataa. Olisi niin mukavaa treenata viimeiset ratsastukset ennen kunnon talvea ulkona kentällä ja maastoillen, mutta ketäpä kiinnostaisi mennä parhaimmillaan kaatosateeseen vääntelehtimään? Ei mua ainakaan, enkä usko että hevosenkaan mielestä vaihtoehto kuullostaisi kovan innostavalta!
Pirra kuitenkin jaksaa porskuttaa eteenpäin positiivisella energiallaan koko harmaan syksyn läpi. Kun menin eilen hakemaan tammaa tarhasta, se hörisi innoissaan varmaan minuutin kun huomasi, että olin tulossa ja odotti innosta suoraan täristen kun avasin portit. Kukapa tuollaista olisi voinut vastustaa? :)
Tallilla pyöri juuri kavereideni pyörittämä hevoskerho joten laitoin Pirran pitkästä aikaa karsinassa kuntoon ratsastusta varten. Ensi viikolla Pirraa lainataan hevoskerhoon, sillä tamma on omiaan lapsien hoidettavaksi rauhallisuutensa ja nöyryytensä ansiosta. Sain Pirran hyvin varustettua karsinassakin, vaikka heinät meinasivat kiinnostaa Pirraa paljon enemmän kuin suitsien remmien kiinnilaittaminen :)

Siispä taas sateen ansiosta lähdettiin maneesiin. Pirra on kyllä selvästi tottunut maneesissa menoon, ja yllätti positiivisesti olemalla rento ja kuuliainen koko ratsastuksen ajan. Aloitin kevyesti asettelemalla ja vähitellen aloin taivuttamaan kunnolla pääty-ympyrällä. Pirra toimi tosi hyvin, oli mukavan kevyt edestä ja tuntui muutenkin tosi kivalle pitkästä aikaa :) Ravissakaan ei juuri suurempia ongelmia ilmennyt, vaikka aluksi vauhti meinasi viedä voiton. Muutamien isompien pidätteiden jälkeen Pirra alkoi herkistyä suusta ja kuunteli pienetkin pidätteet ja samalla tahti muokkautui tosi kivaksi ja tasaiseksi.
Sitten Tiina kysäisi, haluaisinko taas kokeilla Poikaa, sillä mulla olisi Pojan hoito/ratsastus tässä muutaman kerran tulevan syysloman aikana, yipii! Poika on kyllä edelleen ihan eri maata kuin Pirra, ja suorastaan häkellyin siitä miten "vähän" pitää selässä tehdä. Hieman olin kuitenkin hukassa, ja kestikin hieman ennen kuin sain Pojan pyöreäksi ja rennoksi, on se kuitenkin niiiiiin erilainen että huhhuh! Poika kulki tosi tasaisesti ja oli herkkä ja toimi tosi hienosti, kuten aina :) Jään innolla odottelemaan tulevia ratsastuskertoja!

Tänään ja huomenna Pirran omistajat käyvät hoitamassa tamman, joten seuraavan kerran päästään tositoimiin perjantaina, jolloin olisi tarkoitus taas hieman pomppia :) Suunniteltiin Tiinan kanssa jumppasarjaa ja muurikin olisi tarkoitus raahata maneesiin! Saa nähdä mitä tapahtuu... ;)

123 | Uudelleenesittelyä

2011-10-07T16:02:00.010+03:00

Heippa :)
Ajattelin tylsyydenpuuskissani kirjoittaa vähän 'taustatietoa' blogistani, lähinnä niille, jotka ovat vasta aloittaneet blogini lukemisen ja ovat vielä vähän pihalla kaikesta. Siispä kirjoitan postauksen, jossa kerron itsestäni, Pirrasta ja blogista itsestään! (Jos nyt blogista mitään voi kirjoittaa :D)

Sonja, blogin kirjoittaja/päivittäjä
Ruudun toisella puolella istuu ja näpyttelee siis Sonja, 15-vuotias tyttö Pohjois-Pohjanmaalta Oulaisista.
En pidä itseäni mitenkään kovin erikoisena ihmisenä. Ehkä en kuitenkaan ole tyypillinen suomalainen, sillä nauran paljon ja olen melkein aina äänessä. Tykkään olla 'esillä', mutta vain posiitivisella tavalla, enkä siis todellakaan hae huomiota millään tavalla! Pidän paljon kirjoittamisesta, ja olen miettinytkin siitä ammattia, mutta kaikki tiet ovat vielä auki ja en todellakaan tiedä mikä minusta tulee isona.
Kirjoittamisen lisäksi intohimoni ovat tietysti myös hevoset. Hevoset eivät ole mulle enää pelkkä harrastus, vaan elämäntapa ja en pysty olemaan hevosista kovin kauaa erossa.
Ratsastuksen lisäksi harrastan valokuvausta, vaikka sekin on kyllä vähän jäänyt ja innostus laantunut, sillä kunnon kameraa valokuvaukseen ei ole. Kamera, jonka omistan, on enemmän videopainotteisempi ja järkkäri olisi kova sana! Ehkä joku päivä saankin vanhemmat suostuteltua tai rahaa kerättyä ja hommattua itselleni unelmieni kameran... :)

Ihmisenä olen siis avoin, huumorintajuinen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa, yritän ainaki parhaani. En pidä yhtään ylimielisistä ihmisistä ja ahdasmielisetkin ihmiset ottaa päähän. Vihaan myös ylikaiken ihmisiä, jotka tavallaan "käyvät päälle", eivät siis kirjaimellisesti vain yrittävät "tungetella". Koetan kuitenkin parhaani mukaan hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja pidän sosiaalisista tilanteista. Muhun siis saa ja pitääkin tutustua, mulle voi puhua melkein mistä vain, sillä keksin puheenaihetta vaikka oksasta maassa :D

Hevonen
Pääosa tässä blogissa en kuitenkaan ole minä, vaan suomenhevostamma Välkkeen Pirra, jolle on ikää kertynyt 19 vuotta. Pirrasta olisi tarkoitus saada tasainen ja suht. osaava ratsu. Tällä hetkellä Pirra on noin tasoa HeC ja ajoittain Pirra kulkee tosi hienosti oikeinpäinkin :) Eli Pirran kanssa mennään siis itse tamman ehdoilla, ei yhtään kiirehtimällä. Tavoitteellista menomme ei juuri ole, mutta olisihan se tietysti hienoa päästä joskus kouluaitojen sisälle ja esteiden sekaan. Mutta sinne on vielä pitkä matka sekä hevosella, että ratsastajalla... Ratsastaja kärsii siis kisapelosta! Aina tilaisuuksien tullen käymme myös Pirran kanssa valmennuksissa, ollaan käyty valmentautumassa sekä este- että koulupuolella.

Pirra on hevosena todella symppis, ehkä aavistuksen ujo ja jurokin vieraita kohtaan, mutta silti hänellä on sydän paikallaan :) Pirra on hoitaessa kiltti kuin mikä ja seisoo käytävälläkin irti harjattavana kiltisti paikallaan. Joskus jos Pirra luimii, se ei todellakaan tarkoita mitään pahaa, vaan se on osa sen luonnetta - joskus on huonoja päiviä!
Ratsastaessa Pirra ei ole mistään helpoimmasta päästä ja osaa helposti lähteä pomottelemaankin, jos ratsastajalla ei ole ratsastuksen 'taikatemput' hanskassa. Pirra on kuitenkin todella kevyt ja miellyttämishaluinen, kunhan jaksaa puurtaa tarpeeksi kauan ja huolella. Tamma on myös todella reipas ja yleensä Pirra on valmennuksissakin ainoa hevonen, jota joutuu hidastamaan, kun toiset hevoset matelevat kuin etanat! Pirra siis rakastaa vauhtia, joten talvisin Pirra on innoissaan hiihtoratsastuksesta ja esteitäkin tamma hyppää todella mielellään n. 80cm asti ratsastajan kanssa :)

Blogi
Blogini kantaa siis nimeä From sad to happy ja tulen kirjoittamaan tänne suht. tarkasti Pirran kuulumiset. Olisi todella mukavaa saada blogista jonkinnäköistä palautetta, pidättekö siitä, mitä haluaisitte muuttavani :) Tavoitteenani on aina ollut tehdä blogi, jota monenlaiset hevosihmiset lukisivat ja haluan kirjoittaa tekstejä, joita jaksaa lukea. Myös laadukkaat kuvat ovat tavoitteena, mutta aina nekään eivät ole mahdollisia. Tiedän, että blogini ei todellakaan ole parhaimpien blogien listoissa, mutta vain lukijat voivat auttaa minua siinä, miten tekisin blogistani paremman! Anna siis äänesi kuulua :)

122 | Lahjattomat treenaa, vai miten se meni?

2011-10-05T21:43:00.004+03:00

Moikka! :)
Nyt muutaman päivän taaksepäinkelauksella voin ihan suoraan myöntää, että Pirran kanssa ei ole ihan mennyt putkeen. Yritystä on ollut ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, hevosen selässä ollaan huokailtu raskaasti ja mietitty mitäs taikatemppuja sitä pitäisi alkaa tekemään, kun hevonen ei yksinkertaisesti toimi!
Eilen menin Pirralla ns. koulua. Pirra oli koko ratsastuksen ajan kyllä ihan hyvä, mutta jotain siitä puuttui. Jotenkin Pirra ei vaan vastannut apuihin niin aktiivisesti kuin ennen, välillä juoksi apuja karkuunkin ja veti stressilähtöjä ja syöksähteli joka ilmansuuntaan. En saanut juuri millään ilveellä Pirraa rennoksi, vaan se hangoitteli aina jotain vastaan. Kyllähän siinä väkiselläkin alkoi muuttumaan olo vähän hämmentyneeksi, kun juuri mitkään konstit eivät toimineet, kun ei oikein tuo yhteistyöhaluttoman hevosen ratsastaminen oikein houkuta! (Ja näin voidaan taas esittää viatonta, syyhän on tietysti siellä hevosen selässä istuvalla henkilöllä...)

Tänään sitten paremmilla mielin tallille yrittämään uudestaan onneaan. Päätin mennä ilman satulaa, sillä mielestäni Pirra jaksaa kuunnella paremmin satulatta kuin satulan kanssa. Noh, heti kun menin kentälle, Pirra säikähti kentän portin edessä olevaa kaatunutta muovituolia, veti kauhean U-käännöksen ja roikuin juuri ja juuri kaulassa, lähellä tippumista.
Kun kentälle päästiin, Pirra rentoutui hieman ja kulkikin ihan kivasti ja välillä pyöreästikin. Taivuttelin Pirraa pienillä ympyröillä ja "työnsin" sitä kulmiin, että se käyttäisi itseään myös kulmassa eikä aina saisi lintsata.
Kun raviin päästiin... Siitä ne vaikeudet taas alkoivat. Pirra oli jäykkä kuin rautakanki, ei kuunnellut juuri yhtään ja juoksi alta kuin mikäkin ravuri. Mietin vain, että mitä ihmettä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, ja sitten löysinkin itseni jo maasta, Pirran jalkojenjuuresta ohjista roikkumassa. Jos Pirra ei olisi niin fiksu, olisin jäänyt jalkoihin. Pirra säikähti kulmassa jotain näkymätöntä alienia, teki hullun ilmaloikan ja lähti kaahottamaan täysiä ja mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia! Siinä rytäkässä mulla repesi kynsi ja sormesta tuli verta ja jalkaakin alkoi särkeä. Kipusin kuitenkin takaisin selkään, jolloin tipuin vielä rajummin selkä edellä. Kun vielä "asettelin" itseäni vielä selkään, Pirra teki jotain käsittämättömiä liikkeitä, joissa ei voinut pysyä ja tulihan siinä muutama kirosanakin päästettyä :D Kyllä se sitten lopussa naurattikin, vaikka jalka on kipeä edellleen ja sormi hellänä... :)

Mutta loppujen lopuksi Pirra menikin ihan hyvin, vaikka oma itsensä se ei ollut ollenkaan. Aloin vain miettiä, onkohan Pirralla taas selkä tai jokin muu jumissa, sillä oireet vaikuttavat samanlaisilta kuin viime talvena, jolloin Pirra oli saikulla 2 kuukautta, sillä tottelemattomuuden syytä ei tiedetty ja ratsastaminen oli täyttä tuskaa. Mutta kun selän tarkistin tallissa ratsastuksen jälkeen, ei se aristanut yhtään, mutta pistin siihen varmuuden vuoksi linimenttiä ja vielä lämpimän loimen yöksi. Toivotaan että ratsastukset alkaisivat tästä tasoittumaan ja oppisin pysymään selässäkin!
Adios ;)

121 | Blogitunnustus

2011-10-03T18:28:00.005+03:00

Sain blogitunnustuksen Emmiltä (http://viksujaemmi.blogspot.com) <--- perhanan linkitys ku ei voi toimia / en osaa :D, kiitos siis Emmille ;)

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin kymmeneen ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta.

1. Suosikkiväri: Kaikki maanläheiset värit, esim. ruskea :)
2. Suosikkieläin: Hevoset on ykkösenä, mutta tykkään myös tosi paljon kissoista :)
3. Suosikkinumero: 11
4. Suosikki alkoholiton juoma: Hedelmäjuissi!
5. Facebook vai Twitter: Ehdottomasti facebook :) Siellä on kaikki kaverit ja twitter ei ollu ihan mun juttu...
6. Intohimosi: Ratsastus ja hevoset! Ja karkit ;) Varsinki suklaa :)
7. Saada vai antaa lahja: Saada! Oon niin huono keksimään lahjoja muille et mielummin saan sellasen itse :)
8. Suosikkikuvio: Kaikki sellaset vector-kiemurat ja kuviot :)
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Kaktus :D No ei suinkaan. Vaikka kaktus onki ainoa kukka jonka saan pysymään hengissä niin silti jokin kiva ruusu joka tuoksuu :) Esim. kukkakaupoissa ne sähkönsiniset ruusut, joissa on hopeaa glitteriä <3

Ja koska kaikki lempiblogini ovat tehneet jo tämän, ne lukijat, jotka eivät ole tätä vielä tehneet, niin tehkää ihmeessä :)

Hyvästi kesä :(

120 | 2 vuotta

2011-09-29T14:59:00.019+03:00

Sonja ♥ Pirra 29.9.2009 ---->

Eilen oli kulunut tasan kaksi vuotta kulunut siitä, kun lähdin jännittyneenä katsomaan Pirraa ensimmäisen kerran. Odotukseni eivät sinänsä olleet korkealla, olihan Pirra kuitenkin ainoa hevonen, jota oli tarjottu. Silti sisimmässäni petyin ehkä hieman. Olisin halunnut hieman koulutetumman ja helpomman ratsastettavan hoitohevosen, mutta otin haasteen vastaan ja aloin kouluttamaan täysin raa'asta hevosesta hyvää ja tasaista ratsua.
Kuten olen varmaan kymmeniä kertoja kertonut, Pirra oli hevonen, joka ei antanut mitään ilmaiseksi. Ratsastuskoulun rauhallisiin ja tasaisiin hevosiin tottuneena järkytyin hieman ja en olisi koskaan arvannut, että pirranlaisia hevosiakin on olemassa. Pirran osaamattomuus toi monia ongelmakohtia ratsastukseen, ja monta kertaa ratsastaessa tuli todella paha mieli ja kyyneliäkin taisi vähän väliä Pirralla ratsastaminen aiheuttaa. Välillä vain tuntui, etten millään pärjää tuolle hevoselle, ja en varmasti koskaan opi sitä ratsastamaan. Joskus tuntui että seisoin umpikujassa, josta en päässyt pois ollenkaan.

Monien kuukausien ja vastoinkäymisien jälkeen aloimme molemmat päästä juoneen mukaan. Kehittyminen ei ollut ollenkaan mitään kamalan selkeää, ja Pirra päätti milloin menee hyvin ja milloin huonosti. Yleensä hyvin alkanut ratsastus päättyi hevosen ja ratsastajan erimielisyyksiin.
Yhtäkkiä ratsastus vain alkoi menemään metsään. Pirra ei kuunnellut enää ja se oli suustakin todella kova. Koetimme hackamoreja, erilaisia kuolaimia, helpompia ratsastusharjoituksia... Ratsastuksesta tuli suorastaan helvettiä, ja ratsastin ainakin kuukauden päivät toivoen muutosta parempaan. Mutta muutosta ei tapahtunut. Asiat menivät vain entistä huonommaksi. En ratsastanut enää hevosta, joka oli lukuisista alamäistä huolimatta kehittynyt hurjasti alkuaikoihin verraten. Ratsastin hevosta, joka ei kunnioittanut ratsastajaa enää miltään kantilta. Talvi 2011 oli varmasti kaikista raskinta aikaa mulle. En kertaakaan tullut ratsastamasta hymy naamalla, vaan kyyneleet silmissä.
Melko pian kumminkin selvisi, mistä Pirran outo käytös johtui. Luulimme hammaspiikkejä, mutta lopulta selkosi, että Pirralla oli selkä ja takapään lihakset aivan jumissa. Sitä ei vain ollut silloin huomannut, ja näin jälkeenpäin tuntuu todella kauhealta, kun olen ratsastanut selkäkipuista hevosta. Mutta, monen viikon hieromisen ja venyttelyn jälkeen Pirra vertyi, ja aloimme taas pikkuhiljaa ratsastaa. Siitä lähti taas suunta hieman ylöspäin.

Viime kesän Pirra oli "omanani", täysin minun vastuullani. Treenasin Pirran kanssa ahkerasti koko kesän aina silloin, kun tallille pääsin, eli lähes joka päivä. Säännöllisen ratsastuksen ansiosta Pirra on muokkautunut kevyeksi ja suhteellisen tasaiseksi ratsastettavaksi. Ongelmat ovat vähentyneet paljon, ja hitaasti, mutta varmasti, olen oppinut ratsastamaan Pirraa aina vain paremmin ja ymmärrämme toisiamme paremmin kuin ennen. Pirra on mulle ja varmasti muillekkin edelleen se raaka ja toivoton tapaus. Mutta Pirrassa on sitä jotain, sillä on halua oppia ja yrittää aina kaikkensa. Ehkä siksi olen jaksanutkin sen kanssa.

Kahden vuoden aikana olen tippunut Pirralta vain vaivaiset 3 kertaa. Olen kylmännyt Pirran jalkoja monia tunteja 2 vuoden aikana. Olen varustanut Pirran monia satoja kertoja. Olen harjannut Pirraa varustamistakin enemmän. Kahden vuoden aikana oon saanut korvaamattoman ystävän, josta en luovu mistään hinnasta ♥ Kaikesta huonosta onnesta huolimatta jaksan muistaa kaikki hyvät hetket ja olen sekä ylpeä sekä minusta, että Pirrasta. Olen oppinut Pirran myötä hevosista paljon. Mikään muu hevonen ei ole koskaan opettanut mulle näin paljon. Siitä on vain suuri kiittäminen Välkkeen Pirralle, maailman parhaalle hevoselle. Hevoselle, jonka hienoutta ei ehkä ulospäin näy, mutta minä näen Pirrassa sen täydellisen hevosen. ♥

119 | Syystaukoillessa

2011-09-17T14:55:00.002+03:00

Ihan ensiksi haluan sanoa, että olen tästä tulevasta todella pahoillani. Tiedän, etten ole ollut lukijoita kohtaan yhtään reilu, sillä olen vain venyttänyt kirjoittamisiani. Inspiraatiota ei vain ole ja sitä ei varmasti tulekaan, jos sitä väkisellä yrittää hankkia. Kirjoittaminen tuntuu tällähetkellä pakkopullalta, ja olen siitä aivan hirvittävän pahoillani. Siispä sanon tämän nyt suoraan, ettette joudu turhaan odottamaan postauksiani; pidän syystauon blogistani.
Tämä siis ei ole missään nimessä lopetus, en lopeta blogiani mistään hinnasta! Kirjoittelen silloin, kun inspiraatiota on, (eli bloggaus saattaa olla samanlaista kuin tähänkin mennessä, tai sitten ei). En katoa minnekään - mulle voi edelleen kommentoida ja kysellä asioita vaikka formspringin kautta :) Käyn bloggerissa päivittäin ja en unohda blogiani missään vaiheessa!

Jos teitä kumminkin kiinnostaisi kysymyspostaus, kysymyksiä saa ja pitääkin lähettää nyt! :) Teen kysymyspostauksen videopostauksena, joten laittakaa kysymyksiä tulemaan :) Saatte kysyä ihan mitä tahansa, yritän vastata kaikkeen parhaani mukaan :)

118 | Koulupuomi-poni

2011-09-12T20:32:00.009+03:00

Heipähei! :)
Anteeksi taas pienestä päivityskatkosta. Tässä on nyt taas (vaihteeksi...) ollut kaikenlaista muuta, joten en ole ehtinyt paljon kirjoitella. Yksi päivä (oon täysin unohtanut mikä päivä) Pirran kanssa tuuppailin ja hyppäsinkinkin pieniä esteitä ilman satulaa. Pirra oli tuolloin todella reipas ja imi hyvin esteille, ja hyppäsi suurella ilmavaralla ja välillä vähän kaukaakin. Välillä tuntui siltä, että saan maistaa kentän hiekkaa, mutta sain pidettyä itseni kyydissä vaikka vauhtia olikin melkoisesti ja siitä on todella pitkä aika kun olen viimeksi hypellyt satulatta :) Tuuppailu ei sitten sujunutkaan tuona ratsastuskertana niin kamalan hyvin, vaan Pirra tuntui vain sinkoilevan ja korskuvan esteille. Loppua kohden sain kumminkin tamman ihan hyvin kuulolle ja odotin muutamia hyviä ja tasaisia pätkiä, jolloin lopetin.

Sori, mulla ei oo yhtään uutta materiaalia niin saatte nyt kattoa ton yhden ikivanhan pääkuvan mitä en oo täällä julkassut.
Kevät 2010. Huomatkaa Pirran ihana turpahihnaviritelmä :D

Tänään sitten menin tallille vaihteen vuoksi yksin. Olin kahden vaiheilla, kuvaanko videopostauksen vai en, mutta lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että kuvaan sen paremmalla säällä - nyt kumminkin tihkutti vettä ja sää oli muutenkin todella harmaa, ja en olisi raaskinut kameraani laittaa aidalle kuvaamaan. Mutta kyllä se vielä tulee, lupaan sen! En yleensä petä lupauksiani, ja parempi myöhään kuin ei milloikaan :)
Mutta asiaan. Tein Pirran hommat valmiiksi; siivosin karsinan, tein iltaruuat ja laitoin ne valmiiksi jo turpoamaan ja vaihdoin vedet. Nyt Pirra oli jopa jaksanut olla karsinassa suht. siivosti, joten siivoamiseen ei mennyt kuin muutama minuutti. Karsinansiivouksen jälkeen hain sitten tamman sisälle kuivattelemaan ja pistin ohuen kangasloimen päälle, jotta Pirra kuivaisi nopeammin. Sillä välin se katseli mua uteliaana, kun kastelin ruokia ja vaihdoin vesiä.
Sitten pääsin viimeinkin harjaamaan ja varustamaan Pirraa valmiiksi! En tiennyt vielä, mitä tekisin tänään Pirran kanssa, mutta ajattelin että jonkunlaista tuuppausta kenties. Pistin kumminkin putsit jalkaan, koska mulle on jäänyt se kauhu että kengät lähtee varsinkin etujaloista ilman niitä. Sitten vain suitset päähän ja satula selkään, kypärä ratsastajalle ja menoksi!
Pirra tuntui heti alussa todella laiskalta, kun käppäiltiin kentälle. Sain vähän väliä tökkiä sitä liikkeelle, samalla se kyttäsi kaikkea ja katseli silmät ammollaan, sieraimet väristen ja korvat höröllä kaikkia ihan arkisia asioita. Se jopa säikähti hieman vastaantulevaa hevosta, mutta heti, kun päästiin kentälle, tamma oli itse rauhallisuus. Kentällä oli muutamia puomeja, ja päätin mennä hieman niitä. Pirra ylitti puomit todella hienosti tasaisilla askelilla ja ei kiihdyttänyt ollenkaan, sillä välillä Pirralle on tullut puomien välillä jonkinnäköinen hätä :)
Ravissa puomit sujuivat myös tosi hyvin! Pirra myös tuntui todella tasaiselta eikä mitään sen suurempia ongelmia ilmennyt, kunhan itse jaksoin ratsastaa ja ajatella mitä tein. Vähitellen aloin laukatakin hieman, ja laukkasin kahden puomin linjan ja kolme laukkapuomia, jotka sujuivat aivan älyttömän hyvin! Ekalla kerralla linjalla vaan Pirra lähti toiseen suuntaan ja itse lähdin toiseen, ja olin melkein satulan toisella kyljellä, lähellä menettämässä tasapainoani. Näin jo sieluni silmin miten huutaisin Pirraa ja juoksisin tallille vaatteet hiekkaisina, mutta selvisin säikähdyksellä ja en tippunut :) Lopputunti sujui sitten todella mallikkaasti ja loppuraveissa Pirra oli suorastaan taivaallinen! Se ei ole pitkään aikaan ollut noin tasainen ja haki alas puolipitkälläkin ohjalla. Hienoin <3

Tästä on hyvä jatkaa :) Torstaina meillä on Paavo Huttusen kouluvalkka ja sitä ennen pitäisi vielä yrittää hioa viimehetken istuntavirheitä :D Saa nähdä miten sujuu!

117 | Vähemmän onnistunut valmennus

2011-09-05T20:31:00.006+03:00

Eilen tuli valmennuksessa sellainen olo, että ei, tästä ei tule yhtään mitään. Totuus on, että meno voi näyttää hallitulta, jopa hienolta, mutta totuus selästäkäsin on aivan toinen. Asiaa ei auttanut yhtään, että joudun taas ottamaan istuntani työn alle. Pari viikkoa sitten valmennuksessa oltuani istuntaani jopa kehuttiin, nyt siinä on jo parantamisen varaa. Missä vika? Siinä, että ratsastan todella paljon yksin. Kukaan ammattilainen ei katso menoani. Käyn valmennuksissa ehkä 1/10 ratsastuksistani. Asiaa ei auta myöskään se, että hevonen, jolla ratsastan, on niin vaativa, kuumuva ja tarkka, että en ehdi juuri miettiä istuntaani. Jotenkin tuntuu, että Pirrasta on tullut jopa entistä tarkempi. Mutta kelataanpa aikaa taaksepäin...

Eilen siis kävimme Mintin kouluvalmennuksessa. Aluksi Mintti vain kyseli Pirrasta ja meidän tavotteista. En oikein edes itsekään tiedä meidän tavotteita. Meidän (tai mun) tavotteet vaihtuu melkeen jokaisen ratsastuskerran jälkeen. Pirran kehitys on niin ailahtelevaista, että joskus mietin, onko tavoitteemme liian korkealla, vai liian matalalla. Toisaalta, jos tavoitteet ovat liian matalalla, ei niiden eteen jaksa tehdä niin paljon? Mieleeni on myös juolahtanut se, että otan kaikki tavoitteet pois, ratsastan Pirralla ihan vain tavoitteettomasti. Hevosen ehdoilla on tähän asti menty, ja tullaan aina menemäänkin, mutta...
Alkukäyntien aikana Pirra rullaili vaan alas, ja siitä tuli sanomista. Pirran niska painuu liian alas, ja se on heti nostettava ylös sieltä. Ravissa mukana oli tahdistin, joka määräsi ravin tahtia piippauksilla. Pirran ravi ei sellaiseen ihan yltänyt, se meni aina liian joko liian lujaa tai hidasti käyntiin. Jossain vaiheessa Mintti sanoi, että se on mun istunta joka ajaa Pirraa eteenpäin. Istun jalat liian edessä, istuinluut eteenpäin ja epätasaisesti. Niimpä aloimme korjata samalla istuntaani, kun kiihdyttelevä kameli juoksi altani. En oikein tiennyt pitikö itkeä vai nauraa, joten päätin vain leveästi hymyillä ja naurahdella Pirran syöksähdyksille. Laukat olivat Pirralle viimeinen pisara. Se kuumeni vain YHDEN laukannoston jälkeen niin paljon, että en saanut ravia yhtään tahdikkaaksi enää. Pirra ei enää kuunnellut juuri mitään. Tuntui että kaikki työ oli valunut hukkaan vain yhden laukannoston seurauksesta. Olin vaan niiiiiiin tuhannen pettynyt. Itseeni.

Syy, miksi halusin kirjoittaa tämän postauksen hieman 'negatiiviseksi', on se, että mulla ei todellakaan jäänyt mikään parhain mieli valmennuksesta. Nyt tiedän, että keskityn istuntaani niin kauan, että istun oikein, ja alan vasta sitten katsomaan, mitä Pirran kanssa tehdään. Laukka on todella epävakaata, joten valmentajan mielestä pitäisi nyt vain keskittyä ravin ja käynnin tahtiin. Ihan hyvä sinänsä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jotenkin tuon valkan jälkeen tuntui siltä, että ollaan Pirran kanssa ihan lähtöruudussa. Toinen suokki, mikä on ollut meidän kanssa melkein joka kerta yhtä aikaa valmennuksissa, on kehittynyt aivan mielettömän paljon, vaikka se oli joskus jopa Pirraakin raaempi. Jotenkin se tuntuu pahalta, kun en ole tainnut sittenkään saada Pirran kanssa juuri mitään aikaan, vaikka toisin luulin. Tokihan hevoset ovat yksilöitä, Pirra kehittyy ehkä muita hitaammin, mutta eikö melkein kahden vuoden aikana olisi pitänyt tapahtua jotakin merkittävämpääkin, kuin se, että Pirra on rauhoittunut ja kulkee satunnaisesti hyvin, joskus se räjähtää ja on tikittävä aikapommi.
Vielä pahemmaksi mun mielen sai se, että kun katsoin osaavempien hevosten valmennusta, tunsin lähes epäonnistuneeni. Toisaalta se toi mulle myös toivoa, joku päivä, ehkä, mahdollisesti, harmaassa tulevaisuudessa, Pirra saattaa olla samanlainen. Ainakin toivottavasti.

~~Nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!~~ Pää pystyyn ja kohti uusia haasteita! Aika kakspiippuinen juttu, mutta nyt todentotta ottaa päähän. Olenkohan sittenkään oikea ihminen viemään Pirraa eteenpäin? Mutta jospa tämä tästä.

116 | Maneesin alienit

2011-09-04T15:23:00.004+03:00

Oon aivan älyttömän pahoillani tästä hiljaiselosta taas... Jotenkin tuntuu että laiskuus vie aina voiton! Yleensä mua vaivaa myös inspiksen puute, koska jos mulla ei oo inspistä, mun teksteistä tulee aivan tajuttoman tylsiä ja kukaan ei niitä varmasti jaksais lukea. (Mulla ei oo kyl nytkään inspistä, kirjotan ympäripyöreesti ja lyhyesti, mutta koittakaa kestää)... Mutta asiaan.

Kävin torstaina ja perjantaina tallilla. Torstaina mentiin maneesissa koulua, joka sujuikin ihan kivasti :) Treenattiin melko paljon laukkaa, joka sujui taas molempiin suuntiin tosi hienosti ja nyt Pirra ei painanut ohjalle juuri yhtään. Tokihan laukka on etupainoista, mutta se johtuu vain siitä, että Pirran lihakset eivät ole laukkaan vielä niin kehittyneet. Tarvitseehan laukkaan ihan eri lihaksiakin kuin esimerkiksi raviin ja käyntiin :)
Pirra oli taas maneesissa varsinkin alussa tosi jännittynyt, ja kyttäsi varsinkin toista ovipäätyä. Niimpä päätin jäädä sinne ihan tarkoituksella ympyrälle, että Pirra tottuisi menemään myös sellaisissa paikoissa, missä se kyttää korvat höröllä jokaista asiaa. Aluksi Pirraa joutui pidättämään ihan kunnolla, kun se yritti epätoivoisesti juosta alta, mutta koko ajan ravi parani ja Pirra jaksoi keskittyä myös muuhunkin kuin touhottamiseen!
Vähän ajan kuluttua aloin ottaa myös laukkaa. Ensin vasempaan kierrokseen ympyrällä, sitten vaihdoin suunnan ja vaihto oikeaan laukkaan sujui todella hyvin! Tuli vain muutama raviaskel ja laukka vaihtui. Oikeakin laukka sujui tosi kivasti, vähän aluksi oli tasapaino-ongelmia mutta ne häipyivät sitä mukaa miten kauan laukkasi.
Loppukäynnit kävelin pellolla, ja pellolla Pirra nousi vähän pystyyn! Se innostui pellollamenosta niin paljon, että se olisi vain halunnut viilettää tuhatta ja sataa, mutta kun pidätin, se protestiksi keuli hieman. Hui! :D

Kuva viimeisimmästä hyppykerrasta, alkuverkkaa :)

Perjantaina mulla oli sitten Pirran lisäksi ratsastettavana ja hoidettavana Poika. Tiina ei tullut tallille ollenkaan, vaan kaappasin mukaani siskoni Elinan, joka on harrastanut ratsastusta joskus viitisen vuotta. Siispä päätin antaa Elinan ratsastaa Pirralla, joka sujuikin ihan hyvin vaikka Pirra testaili Elinaa minkä ehti, veti kauheaa ravurinravuria ympäri kenttää mutta rauhoittui sitten, kun Elinakin rentoutui pikkuhiljaa selkään.
Pirran ratsastuksen jälkeen hain Pojan sisälle, laitoin sen kuntoon ja lähdin tuuppailemaan sen kanssa kentälle. Aluksi Poika oli todella laiska, mutta laitoin sen liikkeelle siirtymien avulla. Tein siirtymien lisäksi myös pohkeenväistöjä. Ensin Poika oli todella laiska pohkeelle, mutta vähitellen se alkoi väistämään koko ajan paremmin ja paremmin. Ravissa sitä sai vähän pökkäistä liikkeelle, mutta sitten, kun sen sai kulkemaan reippaasti, se kuunteli todella hyvin ja teki kaiken mitä pyysin :) Laukkatyöskentely sujui myös todella hyvin, laukkasinkin melko kauan, sillä halusin saada Pojan kulkemaan tasapainoisesti ja alhaalla molempiin suuntiin - vasen kierros kun on Pojalle paljon huonompi kuin oikea. Vähitellen Poika kumminkin alkoi pehmetä suusta, asettui tosi kivasti ja kulki kauniisti pyöreänä, annoin Pojan venyttää eteen-alas ravissa ja kävelin kauan.

Reilun tunnin päästä sitten lähden taas tallille, mulla ja Pirralla on Mintin kouluvalkka pitkästä aikaa :) Toivottavasti Pirra ei vedä kilareita, koska valkka on maneesissa!

115 | Kolmen askellajin hevonen

2011-08-29T20:18:00.000+03:00

Viimeinkin se suurin edistysaskel on tapahtunut, suuri ja "ikuinen" murhe on väistynyt ja Pirra laukkaa! Sanat ei riitä kuvailemaan tätä fiilistä. Se hevonen, jonka piti olla toivoton tapaus kamalan räpellyskompurointinsa kanssa, laukkaa nyt ihanaa rauhallista keinuhevoslaukkaa, joka on vieläpä kolmitahtista ja säädeltävissä. Tekisi vain mieli huutaa onnesta! Kaikki ne voihkailut että "*%!@*!! Tää hevonen ei vaan laukkaa!" taitaa olla nyt historiaa. Se melkein kaksi vuotta ollaan yritetty hermot raunioina saada Pirra kulkemaan tasapainoisesti kaikissa askellajeissa, ja nyt, viimeinkin palaset loksahtelevat paikoillaan. Pirralla on nyt 3 askellajia, joista nopein kehittyy silmissä.

Kotiuduin perjantaiyönä Helsingistä, ja lauantaina olin niin poikki, että tallillemenosta ei voinut edes puhuakkaan. Sunnuntaina menin kumminkin tallille, ja voi sitä Pirran ilmettä kun huusin sitä portilta! Sen korvat menivät heti tötterölle ja se harppoi luokseni, oli heti innokkaana menossa, sillä se tiesi että se pääsee pitkästä aikaa liikkumaan! Tiinalla ei ollut riittänyt mitenkään aika Pirran liikuttamiseen, paitsi edellisenä päivänä oli käynyt tamman kanssa maastoilemassa.
Pirra oli alusta asti todella mukava, ja useista vapaapäivistä huolimatta se jaksoi keskittyä todella hyvin kaikkeen. Tunsin heti, että tää ratsastuskerta tulee onnistumaan, ja se pitikin paikkaansa. Aloin harjoittelemaan heti väistöjä ensin käynissä molempiin suuntiin, sekä myöhemmin ravissa. Pirra oli ihan super! Se herkistyy koko ajan enemmän ja ymmärtää nyt pienetkin sivulle vievät avut.

Sen jälkeen työstin hieman ravia ympyröillä, vaihdellen aktiivisesti suuntaa ja otin muutamia ravi-pysähdys siirtymiä ja peruutuksia heti perään ja peruutuksesta suoraan raviin. Pirran siirtymät alkavat pikkuhiljaa pehmetä, ennen ne ovat olleet todella tökkääviä selkään ja ennenkaikkea rumannäköisiäkin!
Pian aloin nostamaan laukkaa. Heti, kun sain laukan nostettua, se alkoi rullaamaan ja ei tullut kuin muutamia pätkiä nelitahtista. Pääosin Pirra siis laukkasi todella rauhallisesti kolmitahtista laukkaa ja tiukassakin kulmassa laukka ei seonnut, vaan jatkui ihan rauhallisena ja sain jopa vähän asetettuakin. Pirra oli siis kaikinpuolin aivan älyttömän ihana ratsastaa, loppuraveissakin ihanan kevyt edestä ja kulki todella kauniisti ja tuntui että sen saisi ohjattua vaikka kuuhun asti!

Kuvat ovat vanhoja (videopostauksessa tuosta ratsastuskerrasta lisää), mutta teen noista kuvista myöhemmin kuvapostauksen kunhan saan lisää niitä käsiini :)

113 | Kevyitä päiviä

2011-08-12T19:37:00.000+03:00

Eilen aamulla Pirralla kävi hieroja. Pirrasta ei ollut löytynyt yhtäkään jumia, ja se on todella hyvässä kunnossa :) Ainoastaan ryntäät olivat olleet vain vähän (todella vähän ja harmittomasti) jumissa. Selkään Pirralle pitäisi saada enemmän massaa, ja koska Pirralla on niin lihasköyhä selkä, sillä näkyy kaksi nikamaa. Hieroja suositteli siististi ratsastamista, ettei selkä kipeydy, ja pitkiä ja rauhallisia lenkkejä selän lihaksiston parantamiseksi :) Muuten Pirra on todella hyväkuntoinen ikäisekseen!
Tänään sitten käytiin Tiinan kanssa tekemässä aamutalli. Heräsin puoli seitsemältä ja oma, lämmin sänky houkutteli paljon enemmän kuin 17km matka mopolla koleassa aamuilmassa. Jotenkin sain kumminkin revittyä itseni ylös ja kahdeksan aikoihin oltiin tallilla. Tallin täytti todellinen hörinäkuoro, kaikki hevoset vaativat omia aamuruokiaan. Aamuruokien mussutuksen jälkeen koko hevoslauma pihalle omiin tarhoihinsa ja laitumille, ja hyökkäsin karsinan kimppuun. Siivosin sen ja Tiinakin auttoi :) Sen jälkeen hain Pirran takaisin sisälle (se ehti olla pihalla huimat 15 minuuttia) ja lähdin juoksuttamaan sitä kentälle kevyesti. Ensin vain pitkään kävelyä ja sitten pari minuuttia hölkkää molempiin suuntiin :) Eli aika kevyitä päiviä tammalla on ollut, mutta eihän sitä aina tarvi hevosta henkihieveriin liikuttaakkaan!

Pirra imuroi ;)

P.S. Ajattelin tehdä sen blogiarvostelupostauksen muutaman päivän sisällä, joten vielä on aikaa linkitellä blogeja :)
Loppuun vielä uusi, tänään lataamani video Pirrasta, jossa mm. niitä hyppymateriaaleja :)

112 | Se tunne kun mikään ei oikein onnistu

2011-08-10T22:54:00.000+03:00

Heipähei :) Toissapäivänä otin vaivalla materiaalia videopostausta varten, mutta arvatkaapas miten kävi! Kun siirsin eilen illalla videoita koneelle, koneeni sekosi täysin ja oli mykkä varmaan 5-10 minuuttia. No, sitten aloin tarkistamaan, että videot olisivat tallella, en löytänyt niitä MISTÄÄN. En kameran muistikortilta enkä tietokoneelta mistään kansiosta! Argh! Mutta yksi positiivinen puoli tässä on se, että muutama ratsastusklippi säästyi, en kyllä ymmärrä miten. No, bittiavaruus on taas muutamia videoita täydempi :)
No, mutta samana päivänä siis kävin tallilla, kun noita pätkiä otinkin. Pirra oli piehtaroinut kauheassa kuralätäkössä ja oli aivan totaalisen likainen! Huokaillen aloin sitten siistimään sitä vähän enemmän hevosen näköiseksi. Siinä menikin pieni tovi, sillä pölyä tuntui irtoavan niin paljon, että mikään pikku pyyhkäisy ei riittänyt. Viimeinkin kumminkin sain Pirran sellaiseen kuntoon, että sain sen varustettua ja lähdimme kentälle.

Eilinen ratsastus
Ensimmäiset vaikutelmat; "Jaahas. Vai että tällasta tälläkertaa..." ja kuten voi rivien välistä päätellä, ei kovin Pirra kivalla tuulella ollut :D Sitä ei tuntunut kiinnostavan yhtään mikään. Se yritti juosta kaikkia apuja karkuun, ei suostunut seisomaan paikoillaan, säikkyili pohkeita ja kulki ihan jäykkänä pää taivaissa. Käynti tuntui pikakävelyltä ja minkäänlaiset siirtymiset eivät auttaneet sen rauhoittamiseksi.
Lopulta luovutin ja aloin keventelemään. Se sujui puoli minuuttia jopa siedettävästi, mutta sitten Pirra muisti, että senhän pitikin temppuilla. Fiilistä ei nostanut yhtään alkava sade ja typerä harmaa sää. Sitten alkoi taas ratsastajan hermojen koetteleminen, mutta päätin, että en luovutakkaan ihan helpolla ja hyvin hitaasti Pirra alkoi taipua tahtooni. Muutamia kivoja pätkiä tuli, mutta vain muutamia. Sitten aloin ottaa laukkaakin, mutta vasemmassa laukassa tuli vain ristilaukkaa ja niitä korjaillessa se "laukkaaminen" menikin. Lähinnä se oli ravin kiihdytystä ja mun ja Pirran vetokisaa. Lopulta sain Pirran kumminkin rauhoittumaan ja laukkaamaan jotenkin kiitettävän näköisesti. Ja oikea kierros oli asia erikseen, mutta tällä kertaa positiivisesti! Pirra ei laukannut kuin muutaman kerran ristilaukkaa ja laukka oli jotakuinkin kolmitahtista. Sen jälkeen kävelin ja ravailin vielä vähän ja aloin lopetella siihen. Ei siis mitenkään kovin mukava ratsastus, mutta olen tyytyväinen itseeni, en luovuttanut! :)

Tallilla harjasin ja huolsin Pirran yöpuulle. Testasin Pirran uutta savea, jonka Pirran omistaja oli ostanut :) Toivottavasti siitä olisi apua, että saataisiin nuo jalat (varsinkin takajalat) vähän laskemaan nesteestä. Sitä kun on kertynyt, kun ikääkin tahtoo olla ja jalkoja on jouduttu piikittämäänkin joskus. Mutta onneksi neste on vaaratonta, mutta silti harmillista, kun takajalat joskus näyttävät ihan tukeilta :(
Ja mulla on iloisia uutisia kaikille YouTube stalkkereille! Mulla on video tekeillä joka vaikuttaa todella lupaavalta, ja olen tehnyt siitä jo puolet, joten saattaa olla että illalla saatte katsella uutta videota Pirrasta :) Viimeinkin...!
Hanna piti yksi päivä meille "valmennuksen", josta ei ole postausta...

112 | Maailman paras lentskari

2011-08-08T22:11:00.000+03:00

Anteeksianteeksianteeksi etten ole postaillut hetkeen. Tässä on ollut nyt vähän kaikenlaista. Mulla on menny päivät ihan sekaisin, mitä ollaan tehty milloinkin... Jospa nyt pääpiirteittään kertoisin. Jos muistan kaiken. No, toissapäivänä hyppäsin Pirralla ihan kunnolla. Pirra ei ollut millään maailman mielyttämishaluisella tuulella, tunsin sen heti alkukäyntien ja -ravien aikana. Oltiin ennen estetuntiamme käyty väsäämässä toiselle pitkälle sivulle jumppasarja, jossa Pirralla oli kokonaisuudessaan neljä pikkuestettä ylitettävänään, ja puomit välissä oikeiden ponnistuspaikkojen löytämiseksi. Toisella pitkällä sivulla oli okseri.
Menin ensin muutamat kerrat okseria (joka oli tosin laskettu pieneksi ristikoksi) ravissa, jonka jälkeen aloin menemään jumppista laukassa ja kaarsin sitten okserille. Koska Pirran laukka on sen verran huonoa laatua, tuntui, että sehän vetaisee mutkat ihan suoriksi, kirjaimellisesti! Pikkuhiljaa tamma jaksoi kumminkin keskittyäkin ja laukka näytti videoltakin ihan kivalta :)
Jumppiksen estekorkeudet pysyivät suunnilleen samoja, mutta koska Pirra vetäsi okserilla jokaisen hypyn niinkuin paraskin estetykki, suurella ilmavaralla, estekorkeus kasvoi koko ajan. Kummallista kyllä, mua ei pelottanut! Ennen mua on pelottanut hypätä Pirralla vähän isompaa todella paljon, joten hevonenkin on alkanut pomottamaan. Siitä huolimatta Pirra ei koskaan kiellä, vaan se hyppää paikaltaan, vaikka laukat eivät olisi osuneet oikein tai vauhti olisi loppunut.

Jossain vaiheessa kysyin Tiinalta ja Hannalta, kuinka korkea okseri oikein on, mutta eivät suostuneetkaan kertomaan! Lopulta kävi ilmi, että okseri, jonka ylitimme monta kertaa ilmavaralla ja tahdikkaasti, oli 78cm, eli kahta senttiä vaille 80cm! Se on todella iso Pirran mittakaavassa, ja suurin este, minkä Pirra on hypännyt, on 90cm irtona. Aika hyvin! En kumminkaan väitä, etteikö me oltais kämmäilty mitenkään, muutaman kerran mentiin esteen sekaan, kun meni niin pohjaan, mutta selvittiin kumminkin :) Olen todella ylpeä Pirrasta! :)
Eilen Tiina liikutti Pirran. Tiina ei ihastunut Pirraan taaskaan, ja kysyikin multa että millä taika-avuilla saan sen kulkemaan? Taika-avuista en tiedä, mutta Pirraan on pitänyt totutella pitkä aika ;)

111 | Toivoa koulupuolelle

2011-08-04T21:59:00.000+03:00

Oon nyt tällä viikolla käynyt joka päivä tallilla lukuunottamatta tiistaita, kun olin mökkeilemässä kaveriporukkani kanssa :) Pirran ratsastettavuus alkaa parantua huomattavasti, kunto alkaa kasvaa ja ratsastajakin on viimein tyytyväinen :)
Tänään mulla oli tarkotus kuvata videopostaus, mutta sain vain laitumeltahakupätkän kuvattua, ja kun tun tulin talliin, Hanna tuli tallille ja unohdin koko jutun kokonaan! Mutta lupaan kuvata videopostauksen joko tällä viikolla tai ensi viikon alussa, lupaan sen :) Toiveita videopostauksen suhteen saa kommentoida, sillä tällä hetkellä olisin vain tekemässä normaalia videopostausta, missä teen tallihommia, kuvaan ratsastuspätkiä ja höpöttelen.

Mutta takaisin tähän päivään! Menin tallille yksin, kun Tiina oli tehnyt aamutallin ja tehnyt omat hommansa jo aamulla valmiiksi, joten hän ei enää tallille tullut. Mulla oli todella yksinäistä ja orpo olo, mutta tosiaan Hanna tuli onneksi tallille, kun olin laittamassa Pirraa käytävällä valmiiksi ratsastusta varten :) Hajamielisyyttäkin oli havaittavissa, sillä olin hakemassa jo varusteita, kun muistin etten ollut harjannut hevosta ollenkaan! Harjauksen jälkeen hain suitset ja satulan varustehuoneesta ja sen jälkeen menin vielä hakemaan varustehuoneesta suitsia uudelleen. Eihän tuolle tapaukselle voinut kuin vähän naurahtaa, mutta viimein päästiin matkaan! Hannan oli tarkoitus tulla kuvaamaan meitä kamerallani, mutta Hanna jumittui katsomaan hevoselleen myytävänä olevia varusteita yhden entisen tallilaisen autosta, ja tuli mua ja Pirraa vastaan kun palasimme kentältä :D
Tein Pirran kanssa samanlaisia hommia kuin eilenkin, eli työskentelin koko ajan ympyrällä. Tarkoituksenani oli saada Pirra rennoksi, taipuisaksi ja kuuliaiseksi. Pirra oli paljon parempi heti alusta alkaen kuin eilen, kaula ei ollut enää niin jäykkä ja suustakin Pirra tuntui paljon pehmeämmältä. Tamma alkoi myös mukavasti alkaa hakemaan oikeaa työskentelymuotoa, joka säilyikin ihan kivan pituisia pätkiä. Otin käynnissä muutamia pysähdyksiä ja peruuttamisia, kun Pirra ei oikein peruuttamisesta tykkää! Mutta nyt ajattelin että peruutuksista pitää alkaa pikkuhiljaa tykkäämään, ja ne alkoivat sujumaan paljon paremmin kuin aikaisemmin.

Käyntiverkkauksen jälkeen siirryin kevyeen raviin ja ravasin muutamia minuutteja molempiin kierroksiin. Yritin vain saada Pirran mahdollisimman rennoksi, ja Pirra rentoutuikin lähes välittömästi kun aloitin ravaamisen! Vaikkei Pirran muoto olekkaan mikään oikeaoppinen vielä, niin on se kumminkin saanut juonesta kiinni ja se paranee koko ajan :) Alkuravien jälkeen pidin pienet välikäynnit ja sen jälkeen aloin ravaamaan harjoitusravissa kahdeksikkoa. Pirra oli oikein hyvä ja tehtävä sujui tosi kivasti. Muoto säilyi lähes koko ajan ja ravissa oli todella mukavaa istua! Välillä kun on tuntunut siltä, että Pirran ravi pomppii niin että itsensä tuntee ihan kumipalloksi :D Lopuksi vielä ravasin eteenalas, joka sujui todella mallikkaasti ja hienosti :) Ei mitään kauhean rankkaa treeniä siis, mutta sitäkin tärkeämpää! Käynti ja ravi pitää saada pyörimään nätisti, ennen kuin laukkaa voi alkaa ihan täysillä vaatimaan, niin on valmentajakin meitä ohjannut :) Mutta saan nyt olla todella ylpeä tammasta, sillä se oli tosi huippu! Näin hyvin meillä ei ookkaan mennyt näin pitkään aikaan :) Huomenna Pirra taitaakin saada vapaapäivän, kun en huomenna pääse tallille. Suosittelin kyllä lämpimästi Tiinalle Pirraa, ja saa nähdä mitä tapahtuu ;)
Ihmetystä riitti kyllä, kun Pirra ei ollut kun satulan alta vain hiessä! Mielessäni on käynyt, että stressi on saattanut aiheuttaa Pirralle turhaa hikoilua, mutta nyt kun se on alkanut luottaa ratsastajaansa enemmän, ei stressihikoiluakaan taida tulla :)
Kun kävelin tallille, Hanna tuli vastaan kameran kanssa tosiaan vastaan niin pistettiin sitten siitä huolimatta kuvaussessiot pystyyn! Pirra käyttäytyi melko fikusti koko kuvaussession ajan, ja vetäsi ittensä melkein joka kuvaan kouluponiasentoon :D

Joku päivä Tiinan pitää kyllä ehdottomasti kuvata meitä ihan järkkärillä, jos JA KUN meidän hyvä putki jatkuu, niin saatte jotain todistusaineistoakin :) Mutta muistakaahan kertoa ideoitanne videopostauksia ajatellen!

110 | Jumppatreenit

2011-07-31T23:23:00.000+03:00

Pirran silmät näyttää päivä päivältä paremmalta, joten ratsastan tammaa ihan normaalisti nyt :)
Eilen Tiina teki meille kentälle jumppasarjatehtävän! Vähän mietitytti, mitä siitäkin mahtaa tulla, kun Pirra on sellainen höslä ja kaiken lisäksi vielä kömpelökin. Alkuverkkasin Pirran pellolla. Päästin muutamia pätkiä Pirran venyttämään ravia ihan kunnolla, ja sen jälkeen laukkasin muutamia kertoja tosi isoa ympyrää. Nyt on viimeinkin alkanut tuntumaan, että Pirralla on 3 askellajia, jotka kaikki tunnistaa, jopa laukan. Jotenkin se tuntuu ihan tyhmältä, kun oon jo melkein ehtinyt hyväksyä sen, että Pirra ei varmaan koskaan opi laukkaamaan rauhassa ja tasapainossa. Nyt on kumminkin aika ottaa optimistin ilme naamalle ja miettiä, mistä tuon hevosen kanssa ollaan lähdetty; melko lähtöruudusta. Kyllähän me saatetaan vielä tipahtaa johonkin kuoppaan, mikä ajaa varsinkin ratsastajan epätoivon partaalle, mutta pitää nauttia siitä, millainen Pirra on nyt!

Mutta turhat löpinät sikseen ja asiaan. Pirra oli alusta asti ihan kiva, tosin välillä yritti juosta alta ja tuntui välillä, että se oli turhan herkkä kaikille avuille. Pikku hiljaa sain tamman kuitenkin kuulolle, eikä se enää keksinyt syitä turhalle sinkoilulle! Aloitin verkkaamaan sitä isolla pääty-ympyrällä ensin käynnissä läpi, ja vähitellen siirryin raviin. Muutamia pätkiä Pirra myötäsi tosi hienosti ja lihaksetkin alkoivat vähitellen aueta ja hevonen muuttui vetreämmäksi.

Pahoittelen snapshot -laatua :(

Kun Pirra alkoi tuntua hyvältä ja tasaiselta molempiin suuntiin, aloin mennä itse tehtävää, eli jumppasarjaa ensin lähestyen ravissa ja myöhemmin laukassa. Varsinkin laukassa Pirra imi tehtävälle niin paljon, että mua suorastaan pelotti, että Pirra lentää esteiden keskelle rymisten. Pirra hoiti homman kumminkin niin kuin vanha konkari!

Muutamien hyvien hyppyjen jälkeen päästin ohjat ihan pitkiksi ja annoin Pirran venyttää ravissa ja ravasin muutaman minuutin rennosti isoilla ympyröillä ja selkeillä teillä. Sitten käveltiin pitkään ja mentiin tallille takaisin.
Tallilla pesasin Pirran nopeasti, kun se hikosi aika paljon. Pirra nautti viileästä vedestä ja hoidon jälkeen se meni innoissaan syömään karsinaan iltakauransa :) Sen jälkeen menin vielä katsomaan Tiinan ja Hannan ratsastusta ja olin kotona vasta 10 jälkeen illalla ja olo on sen mukainen :D

109 | Peltokuvat

2011-07-31T00:30:00.000+03:00

Tässä muutamia kuvia peltoratsastuksesta, josta lupasin tehdä erillisen kuvapostauksen :) Kuvia ei ollut niin paljon ja suurinosa oli edustuskelvottomia :/

108 | Etsinnässä uusia blogeja

2011-07-30T13:07:00.000+03:00

Olen monilla bloggaajilla lukenut postauksia, joissa pyydetään linkittämään omia blogeja. Siispä ajattelin, että minäkin haluan nähdä teidän bloginne, sillä uudet blogit eivät ole ollenkaan pahitteeksi :) Luen mielelläni blogeja, jotka täyttävät kriteerit; hyvä, suhteellisen yksinkertainen ulkoasu, ei siis mitään kauhean räikyviä tai kirkkaita värejä, hyvää tekstiä, hyvälaatuisia -ja kokoisia kuvia ja mielellään kirjakieltä tai puhekieltä josta kumminkin ymmärtää jotain. Luen mielelläni monenikäisten ihmisten hevosblogeja, ja toivoisinkin, että blogit olisivat hevosaiheisia tai niissä puhuttaisiin niistä nelijalkaisista edes vähän :) Blogit, joista pidän erityisesti, tulen linkittämään blogiini.

Tarkoituksena olisi myös (jos blogeja tulee realistinen määrä), arvostella kaikki minulle linkitetyt blogit.

Mielestäni on mukavaa jos saa omasta blogistaan palautetta, oli se sitten negatiivista tai positiivista, niin tietää mihin panostaa tulevaisuudessa enemmän. Nyt pistäkää bloginne näytille, odotan innolla! :)

107 | Alamäkien aika

2011-07-29T22:43:00.000+03:00

Tänään siis tuli alamäkeä... Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin Tiinan viestiin, mitä en olisi koskaan halunnut saada :( Videossa on kaikki oleellinen. Videolaatu on surkea, koska kuvasin sen kännykällä. Kuullostan aivan älyttömän maseentuneelta, mutta fiilis ei ole ollenkaan mikään hyvä... Muutenkaan en todellakaan kuullosta tuolta! Pirran omistaja oli illalla tuonut silmätipat tallille, ja Tiina oli niitä laittanutkin. Pirra oli melkein oma itsensä, mutta oli todella reppanan näköinen silmiensä kanssa ja vähän väsyneen oloinen. Keltaista rähmää oli vielä tuotakin enemmän silmissä, mutta olin ehtinyt pestä jo enimmät pois mitkä lähtivät.

Eli lyhyesti sanottuna, jos Pirran silmät eivät paremmalta ala vaikuttamaan, niin me pidetään pidempiaikaista saikkua. :(

Jossain vaiheessa on tulossa lisää videopostauksia, kunhan Pirra nyt paranisi! Ja jos itse haluatte :) Katsotaan ja toivotaan parasta...

106 | Treeniä hellesäässä

2011-07-26T21:37:00.000+03:00

Taas laiskuuteni vuoksi postaus on kirjoitettu eilen.

Olis niin paljon kaikkea hehkuttamista, kritisointia ja muutakin asiaa, mutta tiedän, että unohdan suurimman osan asioista! (Ja itseasiassa unohdin.......) Jospa nyt kumminkin aloitetaan tämä tarinointi eilisestä, josta muistan vielä jotain :D
Eilen ilma ei ollut liian kuuma, joten viimeinkin mentiin sille kauan puhutulle, pitkälle maastolenkille! Pirra käyttäytyi koko lenkin ajan varsin kiltisti, mutta kerran se löi jarrut pohjaan, kun mentiin hurjan kaivurin ohi. Syrjäteillä päästettiin sitten hevoset kiihdyttelemään normaalia nopeutta suurempaan vauhtiin :) Siinä kävikin niin, että Poika, joka on aina vienyt voiton laukkakilpailuissa, jäi Pirran taakse monta metriä ja Pirra painatti niin lujaa kuin kintuista lähti! Muutamalla laukkapätkällä vesi valui silmistä, sillä vauhti oli aivan järkyttävän kova! En muistakkaan että olisiko Pirrasta koskaan lähtenyt tuollaisia nopeuksia :-D Nopeusrajoitus 30 taisi ylittyä mennentullen... ;)
Kävimme vielä jollain kesämökkien tiellä vetämässä 'montelähtöjä', mutta Pirra oli kovasti sitä mieltä, että ravihevosen ajat ovat nyt ohi ja hän päästelee laukkaa! Niimpä istuin vain perusistuntaan ja laukkailin rauhassa Tiinan takana, Tiinaa ei kuulemma missään nimessä saanut ohittaa - Poika on sen verran kilpailuhaluinen hevonen että jarrut eivät tahdo oikeassa tilanteessa toimia.

Eilen sitten menin ihan rennosti pellolla. Lämpötila oli lähellä 30 astetta, joten suosiolla en vaatinut Pirralta mitään sen kummempia. Vaikka meninkin alle puoli tuntia, Pirra oli aivan järkyttävän hikinen, kun palattiin tallille! Ravailin paljon löysillä ohjilla ja laukkasin muutamia pätkiä. Pirra toimi aivan älyttömän hyvin laukassa! Pirra oli ehkä jopa paremmankin tuntoinen laukassa kuin ravissa. Jotenkin malttoi keskittyä paremmin ja laukkakin oli aivan älyttömän kivantuntoista ja videoltakin se jopa näytti laukalta. Oon kyllä todella iloinen siitä, että Pirra alkaa pikkuhiljaa löytää sen laukkansa taas :) Kun Pirra saa vaan lisää lihasta ja koordinaatioharjoituksia, laukka alkaa sujumaan vielä paremmin!

Lopuksi vielä snapshotteja eilisestä helletreenistä :) Muita kuvia tulee myöhemmin kunhan saan ne käsiini! Kaikissa ravikuvissa ravaan siis löysällä ohjalla tarkoituksella, joten älkää katsoko väärin :)

Tänään en sitten menekkään tallille, serkkuni tulee kyläilemään ja huomenna mennään Powerparkkiin :) Saapa nähdä, tuunko elävienkirjoissa takaisin, serkkuni on kova painostamaan ja pakottaa mut kaikkiin hulluimpiin laitteisiin :D
Tein muuten uuden ulkoasunkin :) En oikein tiedä, tykkäänkö tästä vai en, mutta kertokaa mielipiteenne, sillä se ratkaisee ;) Teen melko suurella todennäköisyydellä uuden bannerin, kunhan saan sitten ne uudet kuvat :)

105 | Kunnonkasvatus alkaa

2011-07-20T22:54:00.000+03:00

Anteeksi laiskuuteni, mun ois pitänyt kirjottaa jo monta päivää sitten mutta on vähän ollut kaikenlaista, ja tässä ei ole yhtään selittelyn makua ;)

Keskiviikkona menin siskoni Elinan kanssa tallille. En liikuttanut Pirraa sen kummemmin, vaan irtojuoksuttelin vähän kentällä. Koska ilma oli kovin lämmin, Pirra oli todella laiska ja en siltä paljoa edes vaatinut. Lopulta otin tamman vain kiinni ja käveltiin tallille. Hoidin haavan kuntoon, sitten nakkasin tamman vielä pihalle ja Hanna huolehti Pirran illalla sisälle :)
Torstaina oli vuorossa puomeja ja pieniä esteitä! Pirra oli alkukäynneissä suhteellisen rento, taipui ihan mukavasti ja kuunteli. Ravissa Pirra alkoi räjähtää käsiin, mutta pikku hiljaa rentous alkoi löytyä siinäkin - muutaman sekunnin pituisia pätkiä Pirra kulki todella mukavantuntoisena edestä ja sitä oli todella kiva ratsastaa! :) Sitten alkoin hakea vähän laukkaa ja hyppäsin muutaman kerran n. 40cm ristikon ja myöhemmin linjan, jossa ensin oli ristikko ja sitten ehkä 50cm pysty. Ne meni aikalailla mönkimällä yli, mutta menipä kumminkin :) Sen jälkeen taas ravailin vähän ja yritin saada Pirran kuulolle, se kuumui aivan järkyttävän paljon! Tuntui että koko hevonen räjähtää ihan näillä sekunneilla käsiin, mutta pikku hiljaa Pirra kumminkin rauhoittui, ja välikäyntien jälkeen aloin tulla ravissa ristikkoa. Siinä yritettiin hioa tekniikkaa ja yhden oikein hyvän suorituksen jälkeen ravasin vielä vähän ja kävelin todella pitkät loppukäynnit.

Tänään Pirra saakin vapaapäivän, sillä en pääse tallille kyydin takia. Sain kumminkin eilen mopokortin teoriakokeen läpi ja oon koko ajan lähempänä korttia! ;)

104 | Odottavan aika on pitkä

2011-07-19T21:57:00.001+03:00

Kuvia tulossa huomenna :)

Loppujenlopuksi Pirran saapuminen venähti nelisen päivää. Tuntui siltä, ettei Pirra tule koskaan ja usko meinasi loppua, mutta viimeinkin odotus on päättynyt! Tänään tamma vihdoin ja viimein saapui, oli jo tallilla valmiina odottelemassa kun tultiin Tiinan kanssa tallille. Tallilla sovittiin pääsääntöisesti Pirran asiat Pirran omistajan kanssa, ja asiat menee niin että Pirra on nyt minun ja Tiinankin vastuulla. Lähinnä minun, sillä Tiinalla on oma vuokrahevosensa Poika ja minulla nyt Pirra :) Tuli tosi outo fiilis, jotenkin tuntui siltä että "Apua, mulla on nyt hevonen! Voiko se oikeesti olla totta?", mutta totta se on! Siellä karsinassa on lähes omalta tuntuva suokinjytky joka voi ulkopuolisen silmin vaikuttaa niin epäunelmahevoselta kuin olla voi, mutta mun tarpeeseen Pirra on lähes täydellinen. Pirra sai myös uuden laitumen ja jakaa sen puoliveritamma Leilan kanssa, joka ei kumminkaan halua olla Pirran kanssa missään tekemisissä! Onneksi laidun on kumminkin iso, niin ei tule turhia pomotteluja. Ehkä...
Laidunloman saldona on Pirralla kaulassa sellainen kolikon kokoinen, säännöllisen ympyrän muotoinen haava. Haava ei näytä kovin mukavalta, mutta uskon kumminkin, että saadaan se kyllä kuntoon. Vedellä puhdistusta muutaman kerran päivässä, ennen ratsastusta ja jälkeen ratsastuksen, ja haavaan desinfiointiaine ja suihkelaastari, kyllä se siitä pikkuhiljaa kunhan ei pääse tulehtumaan.

Tänään pääsin myös hevosen selkään pitkästä aikaa! Pirran satula on kotini (:D) ja Pirrakin käyttäytyi ihan fiksusti, vaikkakin selkäännoustessa vähän höselsi ja pyöri, mutta rauhoittui sitten. Käytiin sellainen suhteellisen lyhyt maastolenkki, josta suurinosa on asfalttitietä, mutta vaihtuu hiekkatieksi vähäksi aikaa ja se sitten ravattiin jonka tuloksena hiki pukkasi vaahtona! Pirran kunto on joko mennyt ihan nollalukemiin tai se vähän jännitti ensimmäistä ratsastuskertaa pitkiin aikoihin. Maastolenkin jälkeen kävin vielä maneesin pellolla vähän keventelemässä, jonka jälkeen Pirra oli ihan vaahdossa ja hiessä... Vaikka ravasin ehkä kaks minuuttia! Pirra oli vähän hermo ja kyttäili, kun joutui olemaan yksin, kun Poika lähti Tiinan kanssa talliin, mutta siitä se kunnonkohotus lähtee, jostain on aloitettava!
Tallilla virutin Pirran ensin letkulla ja sitten pesin shampoolla. Sen jälkeen siistittiin vähän harjaa ja häntää ja Tiina teki niskasiilin :) Kyllä se pikkuhiljaa alkaa näyttää fiksulta ;)
Tästä se hevosen'omistajan' arki alkaa, huomenna tallille heti mopoajotunnin jälkeen siskon kanssa ja illan sitten saankin vapaaksi, kun kaverini lupautui huolehtimaan Pirran sisälle :) Kyllä tämä elämä maistuu ainakin vielä, ja toivotaan että Pirran kanssa lähtisi hommat hyvin luistamaan :)

Loppuun pistän vielä tollasen kyselyn, jonka kopsasin kaverini blogista :) Tollasia oonkin useammalla nähnyt ja itsekin haluan tehdä!

Kuinka kauan olet ratsastanut?
- 6 vuotta

Missä ratsastat?
- Pirran kotitallilla, Lastumäellä :)

Kuinka usein käyt ratsastamassa?
- Kouluaikoihin noin kolme kertaa viikossa tai enemmän, kesäisin melkein joka päivä paitsi silloin, kun Pirra on kesälaitumella :)

Kumpi on kivempaa, esteet vai koulu?
- Vaikka vaikutanki kouluratsastajalta, sydämeni on esteillä :)

Kuka on lempihevosesi?
- Pirra tietysti ;)

Onko sinulla oma hevonen?
- Ei ole

Haluaisitko oman hevosen?
- Oman hevosen omistaminen on aika iso työurakka, ja hoito/"puoliylläpito"hevonen riittää mulle tällähetkellä vallan mainiosti :) Tietysti joskus tulevaisuudessa tulen sellaisen varmasti hankkimaan!

Onko sinulla hoitohevosta?
- Kylläkyllä!

Ratsastatko mieluiten kentällä, maneesissa vai maastossa?
- Kentällä on mukava mennä, sillä siellä hevosen saa yleensä parhaiten kuulolle. Maneesikin menee talvisin, ja maastoonkin on välillä päästävä ;)

Kuka on kamalin/inhottavin hevonen jonka tiedät?
- Nooooh en nyt nimeltä osaa sanoa mutta en tykkää yhtään laiskoista tai automaattihevosista :D

Kuinka korkeita olet hypännyt?
- 90cm

Oletko hypännyt maastoesteitä?
- Tavallaan, yksi kevät hyppäsin shettiksellä!

Kuinka monta kertaa olet tippunut?
- Oikeestaan en kovin montaa kertaa :)

Millainen unelmahevosesi on?
- Osaava opetusmestari, mielellään suokki tai puoliverinen, suht. nuori joka osaa hypätä ja tykkää koulustakin :)

Kilpailetko (missä luokissa, kuinka usein)?
- En kilpaile kisapelon takia

Mitä väriä ja merkkiä suosit ratsastusvarusteissasi?
- Kingslandin varusteet on tosi ihania, vaikka niistäkin on tullut aivan mieletöntä massaa ja en omista yhtään Kingslandin varustetta :D Horzella ja Hööksillä on tosi kivoja varusteita :) Tykkään maanläheisistä väreistä varsinkin ratsastushousuissa, esim. harmaa tai ruskea. Paidoissa käy melkein mikä väri tahansa mutta pinkkiä kartan kaikin tavoin!

Ratsastatko aina opetuksessa?
- En

Millainen opettajasi/valmentajasi on?
- Ei ole vakituista valmentajaa tai opettajaa, mutta Paavo Huttusen valkoissa on tullu muutamia kertoja käytyä ja hän on todella rento mutta tarkka valmentaja, jolla riittää huumorintajua ja tietää kyllä miten tollasta pirrantapasta hevosta ratsastetaan :)

Onko sinulla nahkasaappaat?
- Ei ole vielä, mutta käyn tässä lähiaikoina Hööksillä tuhlaamassa ;)

Millainen ratsastuskypärä sinulla on?
- Horzen halorider

Haluatko isona hevosalalle töihin?
- Empä usko. Palkka on vähän kehno!

Mikä on lempihevosrotusi?
- Suomenhevonen

Miksi juuri se (jos on lempirotua)?
- Suomenhevoset on rehellisiä ja nöyriä ja tekee aina (ainakin mielestäni) parhaansa mukaan. Ne ovat innokkaita oppimaan ja niistä saa ainakin mukavan maastokaverin jos ei muuta :)

Omistaako joku tuttusi hevosen?
- Joo :)

Oletko koskaan venytellyt/jumpannut hevosen selässä?
- Joskus todella kauan sitten!

Osaatko juoksuttaa?
- Osaan

Oletko koskaan satuttanut iteäsi pahasti ratsastaessa?
- En, mutta vaaratilanteita on ollut :D

I know that I'll hold you someday.
But until you come back where you belong,
It's just another lonely Sunday.
Maybe we'll see that we were wrong,
If ever we look back one day
But till you come back where you belong
It's just another lonely Sunday.

103 | Tästä se lähtee!

2011-07-12T20:51:00.000+03:00

Mulla on parempaa kuin hyviä uutisia! Uutisia, joita oon odottanut kauan ja hartaasti, innosta puhkuen.

Pirra tulee lauantaina takaisin kotiin!

Oon niin innoissani! Siitä on niiiiin pitkä aika kun viimeksi olen ratsastanut Pirralla saati jollain muulla hevosella. Ikävä hevosen selkään on ollut järjetön, mutta jostain syystä en ole vain kysynyt keneltäkään saisinko ratsastaa. Mutta nyt saan ratsastaa melkein sydämeni kyllyydestä! Varovaisesti aloitamme molemmat, Pirran kuntoa hiljalleen kasvattaen rämpimällä metsässä ja maastossa :) Lauantaita odotellessa :) ---->

Pelkän tallipaparazzin ajat alkavat loppua ;) Kohta joku saa tulla tallipaparazzoimaan mua!

102 | Hevoseni on juntti, vai miten se oli?

2011-07-07T09:52:00.000+03:00

Kävin eilen Tiinan kanssa Merijärvellä katsomassa Pirraa! Painotan nimenomaan verbiä katsomassa, Pirraan ei missään nimessä saanut koskea vaan se käppäili heti pois naama norsunv*tulla! Mutta eipä siinä mitään, Pirra ainakin on villiintynyt laitumelle aivan täysin, ja onneksi en sitä itse joudu pyydystämään :)
Laitumella visiitin jälkeen nokka kohti tallia ja Tiinan perään roikkumaan. Harjailin Poikaa ja varustin sen valmiiksi, kun Tiina teki muita tallihommia. Hevosen varustamisestakin on kulunut melkoisesti, mutta hyvin sain varusteet laitettua, ei ne hevostaidot mihinkään katoa... toivottavasti ei ratsastaessakaan :)

Kun Tiina ratsasti, kuvasin Tiinan järkkärillä ja yritin opettaa parhaani mukaan Tiinaa, miten hevosen takapää saadaan toimimaan ja hevosen paino takapäälle. Poika on sellaisia hevosia, joka kyllä menee kiltisti luotiviivalla, mutta takapää ei tee juuri mitään ja meno voikin muuttua ratsastajalle aika kovaksi, jos se pääsee vain nojailemaan kuolaimeen. Vähitellen Poika alkoi kulkemaan kyllä tosi kivasti, mutta se tarvitsee vain temmonvaihteluja että lihakset aktivoituvat!

Tiina ei varmaan tapa mua ku otin omaottaman kuvan facebookista piristämään postausta? ;)

Ja sitten videota niistä kansallisista. Kisojen jälkeen on hevostalli.netistä saanut lukea vähän kaikenlaista, mm. kenttä on koko Pohjanmaan huonoin ja muuta mukavaa! On se htnetin porukka terävää ;)

101 | Paparazzin töitä

2011-06-30T23:01:00.000+03:00

Toivottavasti ette ole ihan jättäneet mua unholaan, sillä pikku hiljaa postaukset alkavat tihentyä, koska oon nyt muutaman kerran roikkunut Tiinan mukana tallilla! Vaikka pientä taukoa on ollutkin, on uusia lukijoita tullut muutama, ja kohta onkin jo 80 täynnä! Ihan hullua, kiitos! :) Mulla on kesä mennyt kyllä tosi kivasti, kesään on mahtunut niin mökkeilyä, soutamista, lentopalloa ja tänään aloitin mopokoulunkin. Mutta asiasta kukkaruukkuun, ja kukkaruukku on se asia vai miten se meni? Näytän tallilla kuulemma kaupunkilaiselta, joka on jostain kaapattu tallille, niin hukassaolevalta näytän. Totta on se, että olen hukassa, mutten ole kaupunkilainen! Jos nyt kukaan ei tiennyt, asun 17km lähimmästä keskustasta, eli melko syrjässä.
Toissapäivänä menin Tiinan mukaan tallille kera kuvauskalustoni ja Tiinakin otti järkkärinsä mukaan. Tallilla aikani ennen Tiinan ratsastusta meni siihen, että haahuilin ympäri tallilla, aivan kuin olisin etsinyt jotain. Voi minua parkaa, en löytänyt Pirraa tallilta vaikka kuinka haahuilin :D Ja ikävä sen kun vain kasvaa... Haluan tamman kotiin! Siitä on ainakin kolme viikkoa, kun viimeksi istuskelin hevosen selässä. No mutta, ennen heinäkuun puoltaväliä Pirra on taas turvallisesti karsinassaan, lähinnä minun vastuullani. Hui, musta tulee 'hevosenomistaja'! :) Ja onneksi ystäväni Hanna antaa mun hoidella ja ratsastaa hevostaan Viiviä, tarvii vain sopia aika, milloin menen "koeratsastamaan" tamman ja saatan hoidellakin sitä silloin tällöin kun vaan Hanna hoitajaa tarvitsee :)

Saatte nyt tyytyä muutamaan hassuun ja huonolaatuiseen snapshottiin, ottamiani kuvia ei mulla ole. Mulle on noussut paha järkkärikuume, mutta rahatilanne ei oikein ole joustava ja videokameraan on tyytyminen. Odotan innolla seuraavaa kuvaus'keikkaani', eli kansallisia koulukilpailuja! Yhdessä luokassa oon Tiinan kanssa sihteerin juoksutyttönä ja jossain toisessa luokassa toinen on portinavaaja, toinen kuolaintarkastaja. Mitäh? Kuolaintarkastaja? En tiedä yhtään, millaiset kuolaimet hevosella saa olla suussaan, mutta eiköhän se huomenna selviä, kun on talkoot ja palaveri, miten hommat sujuu lauantaina. Aikaa kuvaamiseen ainakin riittää, sillä kisat tulevat kestämään kauan. Kisat alkaa yhdeksältä aamulla ja kotiin taidan päästä vasta iltamyöhällä. Riittää ainakin kameralle töitä! ;)

Tiinasta ja Pojasta on tulossa lähipäivinä jonkinnäköistä koostetta, mutta en repeä moneen paikkaan yhtäaikaa ja huominen taitaa olla suurimmaksi osakseen täyteenpuukattu kun on mopokortin teoriatuntia ja kisapalaveria sun muuta.
Kiitos kaikille uskollisille lukijoilleni, tämä ei jää tähän! :)

100 | Kesälomalle

2011-06-16T16:44:00.000+03:00

Kotiuduin tänään rippileiriltä, joka oli varmasti koko kesän kohokohta, vaikka kesä on alkanut ihan äsken! Sain toooodella paljon uusia tuttavuuksia meidän koulusta, joihin en oo ennen sen kummemmin kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Kannatti siis mennä, kaikki ennakkoluulot oli niiiiin turhia että ihan hävettää! Heti voisin uudestaan lähteä, jatkis varmaan järjestetään syksyllä, sitä odotellessa :)
Mutta se siitä riparista. Blogi jää siis tauolle, Pirra lähti kesälaitumelle tiistaina ja tulee sitten joskus heinäkuun alussa tai puolessa välissä takaisin mun rääkkäykseen :) Roikun kumminkin Tiinan kanssa tallilla, vaikka liikutettavaa tai sen kummemmin hoidettavaa hevosta ei löydykään - Poika on nyt Tiinan puoliylläpitohevonen ja en vuokraa sitä enää. Sinänsä harmi, mutta toisaalta, en heppaan ehtinyt sen kummemmin kiintyäkkään, en ehtinyt tehdä siitä yhtään videota, mutta lupaan että teen Tiinasta ja Pojasta jonkunnäkösen videon! :) Mutta luultavasti joskus ratsastelen kaverini Hannan hevosella, kun Hanska on jotain sellasta lupaillut, sen näkee sitten. Ja toinen päivä heinäkuuta on kansalliset koulukisat, joten ainakin niistä on jonkunnäköstä postausta ja videota luvassa. Mutta ainakin Pirra jää nyt taka-alalle, antaa tamman nauttia lomasta!

99 | Kesäfiilikset!

2011-06-07T21:52:00.000+03:00

Kukaan ei varmasti tiennyt; nyt on loma! Ja lupasin, etten tuu tänä kesänä valittamaan kuumuudesta. Okei... Siellä on tosi lämmin ilma, ei haittaa toki meidän menoa mitenkään, ei hevonenkaan toki hikoonnu, ei yhtään! No, huomatkaa toki sarkasmi :)
Meidän pikku Pramia voitti varsaluokan lauantaina! Lisäksi se oli best in show :) Kun tänään Ilkka (hevosenomistaja) tuli Rampen papereita näyttämään, niin aivan älyhyvät tulokset! Onhan Rampella niin hieno emäkin, Pirra... ;) Rampula oli ollut kuulemma ollut aivan esimerkillinen pikku veijari, oli käyttäytynyt tosi fiksusti. Hieno, hieno varsuli! Mielenkiintoista ois Pirran kanssa joskus mennä mätsäreihin ja saada mustaa valkoselle siitä, millanen Pirran rakenne on.
Postaus kirjotettu TAAS eilen, mutta nukahdin melkeen näppäimistölle niin kirjotus jäi kesken ;)

Tänään pääsin taas piiiitkästä aikaa tallille, tai ainaki tuntu siltä, että viime tallikäynnistä ois vähintään vuosi tai toinenkin. Siivosin Pramian karsinan, ja Tiina siivosi sitten loput boksit. Sen jälkeen nakattiin heppasille vihreetä tarhaan, just tuli oikeeseen aikaan niitettyä heinää iso kasa pihalle :) Pirra ja kamut oli kyllä niin mielissään, kun sai maistaa palan kesää!
Pian haettiin kumminkin hepotukset sisälle harjattavaksi ja varustettavaksi. Koska oli niin lämmin ilma, menin ilman satulaa ja ei minishortseila oikein satulalla ois voinut mennäkkään, ellei halua sellasia ihania punasia rakontapasia jalkoihin :)

Pirra oli ratsastaessa taas aika jäykkä, lähellä kuvausta rautakanki, mutta vähitellen alkoi taipua paremmin kaulasta, myöhemmin myös ihan hyvin rungostakin, kunhan jaksoin puurtaa. Viimeinkin laitoin kameran kuvaamaan tuolin päälle kentän reunalle, sillä tuollaista materiaalia todellakin tarvitaan :) Harmi vaan ettei Pirra ollut parhaimmillaan tänään. Ja toinen harmi vaan siinä, että kameran valotus meni vähän mönkään, taas, joten tuli vähän tummia klippejä vaikka aurinko vähän paistoikin :/ Sain ton kameran viime kesänä, ja tuntuu että toivottavasti saisin pian uuden?! Videoitten laatu on menny ihan persuksilleen, mutta ei mulle mitään kameraa enää tulla ostamaan, varsinkaan ku vanhakin on ehjä ja toimii :D Hehe. Noh mutta, ei ne klipit oo pääasia, ehtiihän niitä myöhemminkin... Ravissa tuntui siltä, että takaosa oli jotenkin tukossa, mutta vähän aikaa ravattuani se alkoi aueta pikkuhiljaa ja aloin koota Pirraa edestä, vähän laihoin tuloksin. Kyllä sieltä muutamia pätkiä irtosi, mutta siihen se jäikin, yritykseksi vaan. Jotenkin välillä ratsastus tuntui tervanjuonnilta, Pirra kävi omissa maailmoissaan, ja itsellänikään ei keskittyminen pelannut. Tais olla liian lämmin ilma treenaukseen.
Loppuravit annoin Pirran venyttää kaulaa löysällä ohjalla, sen jälkeen loppukäynnit maastakäsin. Jokainen askel sattui, mulla kun ei ollut kenkiä ja kentällä on sellanen melko kivikkoinen mutta muuten aivan ihana ja ylellinen pohja :) Siihen pohjaan ei mielellään tippuisi, ja seuraus oli mulla mukava haava viime syksynä. En oo koskaan tippunu Pirralta ku tuolloin 'kunnolla', muuten oon tipahellut jos oon ilman satulaa kenkkuroinut selässä ja Pirra on lähtenyt liikkeelle tms.

Tallilla Pirra sitten pääsi pesulle ja joi ison ämpärillisen melassivettä, tahtoo heppa "kuivua" varsinkin tällasina lämpiminä päivinä. Pirra oli kyllä todella mielissään kun sai viilentävän pesun! Tästä tuli aika videorääkkipostaus :D

Perjantaina mulla alkaaki sitten ripari... -.- Näin asteikolla 0-10, arvatkaa kiinnostaako? No okei, ehkä 3, mutta silti! :/ Menee hyvät treenaushetket sivusuun. 16. päivä kun sitten palaan, onkin harjotuskoulukisat ja meen suoraan riparilta sinne kuvamaan, olin miten väsynyt tahansa! :) Kyllä mä varmaan meen käymään (huom. EHKÄ) tallilla ennen riparia, saa nähdä ehdinkö, niin paljo pakattavaa ja tekemistä. Ja Pirrakin luultavasti lähtee ens viikolla lomalle, just sillon ku oon riparilla. No, toivottavasti vasta parin viikon päästä :)

98 | Vuodesta 2006

2011-06-05T20:15:00.000+03:00

Tällä hetkellä eletään tylsiä aikoja, ja päätin alkaa verestämään muistoja, eli ratsastushistoriaani. Saapa nähdä, kuinka paljon tuun tätä postausta kirjottaessani pyyhkimään kostuneita silmiä! Noh, sen näkee sitten.

Olin ratsastanut aiemmin pikkutyttönä useasti ponitalutusratsastuksissa monenlaisissa tapahtumissa ja muistaakseni 3 tai 4 vuotiaana ratsastin aivan ensimmäisen kerran jykevällä suomenhevosella, Paavin-Hilulla. Jostain syystä hevosharrastus ei vain tuolloin tärpännyt ihan hirveästi, vaikka isosiskoni harrasti tuolloin samaan aikaan ratsastusta ja kävi melkein joka viikko ratsastustunnilla. Joskus saatoin mukaan lähteä ja katsella kentän sivusta, kun siskoni ratsasti. Kävin myös siskoni kanssa hevoskerhossakin, ja välillä mua ärsytti kun en saanut ratsastaa, sillä olin ryhmän pienin (varmaan noin 7-vuotias) ja en käynyt kerhossa joka kerta, joten muilla oli 'etuajo-oikeus'. Tykkäsin kumminkin kovasti harjailla hevosia, ja opinkin kerhossa paljon perusasioita.
Kaikki alkoi kumminkin ihan kunnolla keväällä 2006, kun paras ystäväni Tiina pyysi minua mukaan tallille, hän kun oli harrastanut ratsastusta ja hevosia jo muutaman vuoden ajan. Niimpä sain äidin ylipuhuttua, vaikka äitiä suoraansanottuna hirvitti, kun menen tallille isojen eläinten seuraan! Kaikki tallilla sujui kumminkin tosi hienosti, ja siellä ensimmäisen kerran tärppäsi ihan kunnolla ja sille tielle olenkin jäänyt. Vaikka äidille vakuutinkin, että olin tosi kiinnostunut hevosista, en saanut toivomiani ratsastushousuja enkä oikeita ratsastuskenkiä, vaan sain vanhat ja kuluneet kumpparit. Siispä olin onneni kukkuloilla, kun äiti kerran jossain pihakirppiksellä osti mulle ratsastuskypärän, joka maksoi vain 5 euroa. Se oli melko vanha ja kulunut, mutta pääasia oli, että sain kypärän. Todella järkevää ostaa käytetty kypärä ja vielä kirpputorilta, mutta se oli kypäränäni varmaan parikin vuotta, ja hyvin kestikin!

Ihan ensimmäisillä kerroilla en ratsastanut, mutta pikkuhiljaa sain mieleni rohkaistua ja nousin suomenhevostamma Kauhun Sorjan, eli Kauhun selkään. Ensin menin muistaakseni liinassa, ja vähitellen aloin ratsastaa yksinkin. En osannut suoraansanottuna mitään, mutta kaverini opettivat minua, ja vähitellen aloin pitää ratsastuksesta vielä enemmän. Kauhu oli melko vahva hevonen, mutta reippaasti ravasinkin sillä, vaikka tasapainoni oli erittäin huono ja hädin tuskin osasin keventää! Opin todella nopeasti, ja ratsastinkin pian täyttä päätä myös tallin shetlanninponeilla, jotka osasivat olla tarpeentullen todella pippurisia! Kaikesta huolimatta Kauhusta tuli mulle aivan kauhean tärkeä, ja tuntui että elämääni ei tuolloin muuta mahtunutkaan. Vaikka Pirra se ykkönen onkin tällähetkellä, Kauhu on kumminkin ollut elämäni merkittävin hevonen ja kaunein hevonen, joka on rautakavioilla maanpäällä kulkenut.

Kun kuulin, että toisella paikkakunnalla, mutta sopivan lähellä oli melko uusi ratsastuskoulu, menin sinne tunnille Tiinan ja hänen siskonsa Terhin kanssa, joiden kanssa myös kävin Nopolassa. Samalla kävin kuitenkin Nopolan tallilla, kehityin paljon ja hyödynsin tunnilla oppimiani asioita muiden hevosten kanssa. Vietin tallilla lähes kaiken vapaa-aikani ja puhuin kavereilleni koulussa vain hevosista, vaikkeivät he mitään hevostyttöjä olleetkaan. Olin niin rakastunut uuteen harrastukseeni, että lainasin vaikka kuinka paljon ratsastuskirjoja kirjastosta ja luin kaikenlaisia hevoskirjoja. Muistan kerran kun luin kirjaa vaativasta kouluratsastuksesta, ja en tajunnut tekstistä juuri mitään!

Syksyllä 2007 synkät pilvet lipuivat taivaalle, ja Nopolan omistajien oli pakko myydä tilansa ja hevoset, sillä omistajat olivat jo melko vanhoja ja suuren tilan pitäminen oli todella raskasta. Se oli aivan kauhea shokki mulle, 11-vuotiaalle heppahullulle. Tuntui siltä, että maailma olisi romahtanut päälle ja itkin ja vollotin, että meidän on pakko ostaa Kauhu. Sisimmässäni kumminkin tiesin, ettei se todellakaan olisi mahdollista, meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa hevosta, saati pitää sitä. Masennuin Kauhun myynnistä aivan lopullisesti, itkin vain ja yritin miettiä kaiken maailman keinoja, että saisin pitää Kauhun. Lopulta Kauhu myytiin Kalajoelle, ja viimeisenä päivänä ennen Kauhun muuttoa menin tallille ja syötin sille herkkuja, mutten itkenyt enää. En olisi halunnut millään lähteä tallilta, ja autossa murruin sitten täysin. Sen jälkeen en muista, että tuolle tallille olisin mennyt ennen omistajien vaihtumista. Tuntui siltä, että halusin vain lopettaa harrastukseni kokonaan. Ratsastustunneilla kävin silti yhä, vähemmän innostuneena tosin.

Kauhu

Kauhun Sorja, Nopolan Oskari ja Nopolan Väinö

Lopulta, kun uudet omistajat muuttivat Nopolaan, yritin aloittaa hevosten hoitamisen siellä uudelleen, mutta mun oli pakko lopettaa. En jotenkin vain pystynyt hyväksymään sitä, että Kauhun karsinassa majaili nyt aivan vieras hevonen ja taustalla oli myös hieman henkilökohtaisia syitä. Siispä lopetin. Alla kuva tallin hevosesta, jolla kävin pari kesää sitten ratsastamassa Tiinan kanssa.

Loppuvuodesta 2007 aloitin kumminkin ratsastustunnit täällä Oulaisten täysin uudella ratsastuskoululla, Ratsu-Ateljeessa. Siellä oli mukava opettaja, ihania hevosia ja siellä kävinkin ainakin kolme vuotta. Ratsastustuntien aloittamisen aikana Tiina ja Terhi saivat kuitenkin hoitohevoset Ratsu-Ateljeen vieressä olevalta tallilta (sama talli, missä asuu myös Pirra), mutta jostain syystä en päässyt mukaan. Kävin heidän mukanaan aina välillä tallilla, jos he hoitivat hevosensa samana päivänä kuin ratsastustunnit olivat, mutta se oli vain lähinnä auttamista. Lopulta pääsin kumminkin mukaan hoitajaksi, ja uudet hoitohevoseni olivat Ralli-Ritari eli "Ritari", iäkäs shettistamma Mässeboda Philippa eli "Lippa" ja lämminveritamma Early Princess eli "Elli". Elli ei kumminkaan kuvioissa kauaa pysynyt, ja se muuttikin jonnekin, Raaheen muistaakseni.
Ensimmäisenä hoitovuonna en kumminkaan muista, että olisin ratsastanut hoitohevosillani koskaan, tai lähinnä Ritarilla, Lippa oli siirtynyt jo eläkkeelle. Hoitotehtäviin kuului siis karsinoiden siivoaminen, vesiastioiden täyttö, ruokien teko, hevosten sisäänottaminen, hoitaminen, juoksutus tms ja iltaruokinta. Vuonna 2009 muistaakseni ratsastin Ritarilla ekan kerran. Se oli melko laiska tapaus, enkä juuri sillä osannut ratsastaa. Muutenkin tykkäsin jotenkin ratsastaa enemmän ratsastustunneilla. Alhaalla olevat muutamat kuvat on otettu ratsastuskouluajoilta 2008-2009.

Ritari oli koko ajan "päähoitohevoseni", ja hoidinkin sitä melkein kolme vuotta. Kunnes keväällä 2009 lopetin hoitamisen täysin henkilökohtaisista syistä. Se oli melko kova paikka, ja jäinkin siinä sitten ilman hoitohevosta. Samana kesänä menin kuitenkin elämäni ensimmäiselle ratsastusleirille Ratsu-Ateljeeseen, ja sain leirihoitoponikseni sen mitä olin toivonutkin: ratsuponiruuna Tompan! Leiri oli esteleiri ja olin odottanut leiriä siitä asti kun varasin paikan. Opin leirillä todella paljon esteratsastuksesta, ja siellä osallistuin elämäni ensimmäisiin estekisoihin, jotka menivät todellakin penkin alle. Olin viimeinen :D Siitä huolimatta sain palkinnon ja sen jälkeen vannotin itselleni, että kisaradoilla ei mua enää näy, ja lupaukseni on pitänyt! Allaolevat kuvat eivät liity leiriin millään lailla. Olin vuokraamassa Jessica -ponia viimesyksynä :) Näättepähän ainakin, että kyllä mäkin niitä esteitä hyppään!

Syksyllä 2009 tajusimme kumminkin Tiinan kanssa, että meillä ei ollut hoitohevosta ollenkaan. Lähetimme hevostallinettiin ilmoituksen, ja meille tuli ainoastaan yksi vastaus. Vastauksessa kerrottiin 17-vuotiaasta, melko raa'asta suomenhevostammasta ja tamman noin puoli vuotiaasta varsasta. Tammalla oli mahassaan varsa, jonka oli määrä syntyä ensi vuonna huhtikuussa. Ja se 17-vuotias hevonen oli Pirra. Muistaakseni heti seuraavana päivänä menimme tallille sopimaan Pirran omistajan kanssa 'pelisäännöt', ja saimme niinsanotusti vapaat kädet. Hän luotti taitoihimme, sillä hän tunsi meidän jo entuudestaan - oltiinhan me Tiinan kanssa hoidettu samalla tallilla, jossa Pirra asui, Ritaria kolmisen vuotta. Muistan vieläkin, kun en hoitanut Pirraa ja se oli Lastumäellä yhdessä tarhassa, sanoin jotain että "Ompa heppa päässy lihavaan kuntoon", en ees tiennyt että se odotti varsaa :D Kun ekan kerran ratsastin sitten Pirralla, suoraansanoen järkytyin. Kuvittelin hevosen paaaaljon osaavammaksi, mutta kauhea totuus alkoi valjeta; Pirra ei osannut mitään. Ei mitään. Ei muuta kuin liikkua pohkeesta eteenpäin, kääntyä ja pysähtyä jos sitä huvitti. Jos totta puhutaan, aloin miettiä onko musta todella tähän. Pirra vei mua ekalla ratsastuskerralla 0-6 kenttää ympäri sellasta ravurinravia että mulla jäi melkoset traumat koko hevosesta! Jokin tammassa kumminkin kiehtoi, ja jokainen ratsastuskerta oli jännittävä. Keksin jossain vaiheessa, että tamma kuuntelee paremmin ääntä, ja sainkin sen keskittymään, kun juttelin sille kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pikkuhiljaa alkoi hommat sujua, ja sitten pitikin jo lopettaa ratsastus, kun varsominenkin lähestyi. Ratsastustunnit lopetin sitten samalla, talvella 2010, kun Pirra tuntui vievän niin paljon aikaa.
27. huhtikuuta syntyikin sitten kaunis tammavarsa Pramia, ja Pirra oli siitä oikein ylpeä. Muutama viikko meni ja jatkoimme Pirran kanssa varovasti ratsastusta, pieniä pätkiä kerrallaan Pramia mukana. Ratsastus oli välillä melkoista, kun Pirra huusi Pramialle aina ratsastuksen lomassa. Kesäksi tamma sekä varsa lähtivät kesälaitumelle, ja siellä kävin Tiinan kanssa aina kun kyyti järjestyi, olihan matkaa 30km. Ja kun Pirra palasi, alkoi Pirran blogiin kirjoittaminen. Winkwink ;)

Paljon olen siis ehtinyt kokea ratsastusurani aikana, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Mitään hetkeä en vaihtaisi pois - kaikki ovat kasvattaneet minua tavalla tai toisella :) Joskus on päiviä, jolloin mietin miksi, oi miksi hemmetissä harrastan ratsastusta, mutta hevoset ovat olennainen osa elämääni. Ratsastus on sellainen harrastus, josta ei irti pääse!

97 | Läheltä piti

2011-06-03T15:06:00.000+03:00

Se fiilis oli sanoinkuvaamaton, ku pyöräilin tossa vähän pari tuntia sitten kotiin! Oli tosi vapauttava olo, viimeinen koulupäivä takana 8. luokkalaisena ja huomenna koulu päästää mut viimeinkin kesälaitumille, ja se todentotta on ansaittu :) Tästä se elämä vasta alkaa!
Pirran kans oli, kuten otsikostaki voi huomata, melkonen läheltä piti -tilanne. En siis ollu tippumassa tai mitään, mutta mulla yksinkertasesti meni hermot. En oo varmaan koskaan ollu niin tympääntyny! Pirra oli täys ääliö, kyttäsi, steppaili ja jokasesta pohkeenliikautuksesta lähti menemään kuin ohjus. En kyllä muista, millon viimeksi Pirra ois ollu noinkin hermoja raastavalla tuulella, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Mutta jospa ei nyt siitä sen enempää.
Vähitellen Pirra alkoi kuuntelemaan, kun oikein yritin keskittyä, vaikka kyyneleet silmissä olikin ja Pirra varmasti aisti miten ärsyyntynyt olin siihen tilanteeseen. Kun olin tyytyväinen, aloin ottaa ravia, tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Pirra oli vaan aivan sairaan jäykkä, ei juuri taipunut mutta pikku hiljaa alkoi löysyä tasapainokin ja sitä myötä myös asetukset ja taipumiset. Pirra oli suusta kyllä melko epätasainen ja oudohko, puri kuolaimeen joko kiinni tai pureskeli sitä hermostuksissaan. Mistä lie johtu, selkä ainakin oli kunnossa kun sen ratsastuksen jälkeen tarkistin, sillä samantapaisia (ei samanlaisia kumminkaan) oireita Pirralla oli sillon kun tuli sitä saikkua. Saattoihan toki ratsastajastakin johtua, joka on suurempi todennäköisyys :)

Ihan loppua kohti Pirra alkoi kulkemaan hyviä pätkiä myös pyöreänä ja tuntui jo ihan ratsastettavalta. Suukin tuntui pehmeämmältä kuin aluksi, tamma taipuikin varsin mallikkaasti ja kuunteli istuntaa. Harmi vaan että satoi kaatamalla varmaan 10 minuuttia ja koska ratsastin hupparilla, kastuin ihan litimäräksi, samoin hevonen. Mutta se oli kyllä sen arvoista, oon kyllä todella ylpeä Pirrasta, sillä on tosi outoa miten se kestää mua ratsastajanaan, nimittäin oon kaukana hyvän istunnan omistavasta ja pitkähermoisesta ratsastajasta. No okei, oon mä ihan hyvähermoinen mutta on sellasia päiviä jolloin en jaksa mitään ylimäärästä temppuiluja. Ja okei okei, tässä on vähän marttyyrinmakua muttah :D Pahoja päiviähän on kaikilla, onhan?

Mun piti laittaa kamera kuvaamaan aidalle ratsastusta varten, mutta kentällä oli toinenki hevonen mun, Tiinan, Pirran ja Pojan lisäksi niin se ajatus sitte jäi :( Ens kerralla sitte :) Tarvisin kipeästi materiaalia siihen uuteen videoon, mutta kuvaajaa ei oikein tahdo olla :/ Kuvasin kumminki meidän matkan kentälle, mentiin "maaston" kautta. En oikeesti tajua, YouTube raiskaa aina noi mun videot, ne joko pätkii tolleen vammasesti tai laatu on perseestä -.- Että kiitos taas vaan!

Sunnuntaina käydään sitten pitkällä maastolenkillä näin kesäloman kunniaksi! :)

96 | Treeniviikonloppu

2011-05-30T20:02:00.000+03:00

Viikonloppuna mun ja Tiinan vastuulla oli neljä hevosta: Pirra, Rampe, Tolu ja Poika. Näin liikutusta ajatellen Pirra oli taas mun 'koulittavana' ja Poika Tiinan ratsuna. Kuvia en kiireeltäni ehtinyt ottamaan ollenkaan, videoita en jaksanut alkaa kuvaamaan myöskään, kun halusin viimeinkin tuupata Pirralla ilman sen suurempia häiriötekijöitä :)
Koko viikonlopun satoi kun pahimmalla Iso-Britannian rannikkoalueella konsanaan, välillä tihkutti suoraansanottuna semmosta harmaata paskaa ja joskus tuli sitä vettä ku esterin pyllystä :D Joten thanks god; meillä on maneesi. Ilman maneesia olisin varmaan kuumeessa ja nuhassa peittojen alla. Onneks tällä viikolla toi sää alkaa näyttään jo vähän paremmalta, joten eiköhän lähdetä Tiina maastoon ku kesälomakin alkaa?!

Lauantai
Lauantaina tehtiin perustyöskentelyä, alkuverkkojen aikana yritin työstää käyntiä paremmaksi, ja saada Pirran toimimaan mahdollisimman pienillä avuilla. Pirra oli aluksi hieman jäykkä, mutta teetin tehokkaita koordinaatio ja -jumppaustehtäviä, niin Pirra vertyi todella nopeasti. Aloin taas pitkästä aikaa työstämään myös pohkeenväistöjä, jotka yllätyksekseni sujuivat ilman suurempia ongelmia! Itseasiassa Pirra väistää aivan älyttömän hyvin, joskus jopa liiankin innokkaasti ja jyrkästi, mutta pääasia, että idea on tajuttu ja Pirra ei ole ainakaan vielä tajunnut että se voisi mennä takapää tai etupää edellä :) Toivottavasti ei tajuakkaan! Jopa oikeaa pohjetta Pirra väisti ihan reilusti ja rehellisesti, vaikka se tuntui olevan vähän aikaa sitten Pirralle maailmanloppu, ja Pirra heittäytyi hankalaksi. Vaan eipä heittäytynyt enää!
Pääasiat, mihin halusin kiinnittää huomiota itsessäni, oli käsien asento, se kun tahtoo joskus olla ongelmana. Lauantaina sain kumminkin istuntani ja käteni melko hyvin itsenäisesti korjattua. Oikeastaan ei se niin vaikeaa ollutkaan, sillä mun kädet ei ollukkaan tottunu tohon virheelliseen asentoon :) Käyntiverkkojen jälkeen aloin treenaamaan taas ravia ja keventämistä. Joskus tahdon mennä liian etukenoon joka ketuttaa tosi paljon, jos esimerkiksi pitää valkata julkaisukelpoisia kuvia ja etukeno painaa päälle! Niimpä keskityin ja hoin koko ajan itselleni: "Hartiat taakse, katse eteen, paino istuinluille - ja tadaa! Sain ahaa-elämyksen. Tollanen istunta mulla on ollut yli vuosi sitten ratsastuskouluvuosina, jota kehuttiinkin joskus. Jospa sittenkin asiat ei oo niin surkeasti kuin annan itseni ymmärtää :)
Pirra oli koko ajan todella tasainen, ja vaikka maneesissa oltiinkin, se pysyi tosi hyvin käsissä. Ei kyttäillyt juuri mitään ja sain myös sen menemään tosi rentona ja pyöreänäkin. Jes! Kun ravi alkoi sujua hyvin, päätin treenata myös laukkaa, joka sekin sujui niin hyvin kun Pirra vaan osasi. Otin sitten vähitellen laukannostoja, jotka sujui ihan suht rauhallisesti. Laukkasimme ympyrällä noin puoli ympyrää kerrallaan sen verran, kun laukan laatu vielä oli laukan tuntoista ja laukan näköistä, ja laukan jälkeen aina kontrolliin ottaminen. Jossain vaiheessa Pirra kuumui niin paljon, että kesti viisi minuuttia ennen kun sain taas tamman rauhalliseksi.
Loppukäynnit mentiin raikkaaseen ulkoilmaan ja käytiin se jokin kilometrin lenksu. Okei, loppukäynnit... ja loppulaukat hevosten toimesta. Yksinkertasesti ne vaan päätti lähteä tutulla laukkasuoralla ja siinä sitten niitä pidätellessä! Saipahan ainakin päästellä...!

Sunnuntai
Sunnuntai oli hyvin pitkälle samantapainen treeni kuin lauantaikin, ilman laukkaa tosin. Eilen sen suurimman "kunnian" sai väistöt, joissa meni se suurinosa ajasta. Väistöt oli ekoilla kerroilla aika mitäänsanomattomia, mutta paranivat hurjasti loppua kohden! Lopulta päätin, että koitan väistöjä vielä ravissa ja nekin sujuivat ihan kivasti, vaikka en tainnut raviväistöjä kuin muutamia ottaa. Se riitti väistöistä ja sen jälkeen vain taivuttelin ja ratsastin Pirran rennoksi ravissa. Loppuraveilla kokeilin Pirran kanssa ihan "tosissaan" eteenalas- ratsastusta, ja Pirra venytti, ihan oikeasti se venytti kaulaansa ja välillä laski turpaa maahan ja kulki kumminkin samalla ihan hyvässä muodossa ja käytti selkäänsä loppuun asti. Olin silleen että "Wau, mitä on tapahtunut", ja taas joudun toteamaan sen, että toi 'puskahevonen' ylitti taas mun suurimmatkin odotukset. Ei lähtenyt ravi kiihtymään ollenkaan, vaikka ohjat oli lähes kokonaan pitkät. Tiinakin sanoi että Pirra on kunnon kouluponi, ja niinhän sen kuuluu ollakin ;) ... kouluponi, joka ei osaa laukata. Heh.

Jotta en rääkkäis teitä ihan kuvattomalla postauksella, laitan tällasen kehityskuvan :) Aika iso kehitys on noin pienessä ajassa tapahtunut, ja en tuu ikinä unohtamaan tota alempana olevaa kuvaa, ku just tolloin Pirra on alkanut kulkemaan oikeinpäin. Hieno, hieno tamma ♥

95 | Laiska ihminen, hevosen juoksutusta

2011-05-25T21:04:00.000+03:00

Yo VIP, let's kick it!

Ei, tää kappale ei todellakaan oo soinu mun päässä aamusta asti... I want candyyy!

Viikko. ALLE viikko vapauteen ♥ Siis aivan älytöntä! Nää viime viikot on menny aivan älyttömällä hujauksella, että perään vaan ehtii vaan katsoa. Hyvä vaan, alan todellakin olla loman tarpeessa! Tänäänkin piti 15 minuuttia taistella itseään sängystä ylös, oli muuten tosi lähellä et oisin vaan jääny koisimaan! Millon musta on näin väsyny tullu? Noh, väliäkö sillä, sillä ensi viikolla se alkaa!
Tänään en ratsastanut ollenkaan, vaan juoksutin Pirran ja kävin kaikki askellajit melko perusteellisesti läpi. Ihan aluksi yritin vaan ottaa tamman avuille, että se ymmärtäisi että "prr" tarkoittaa hidastusta tai pysähdystä ja eteenpäin ajavat avut tietysti tarkoittavat eteenpäin liikkumista. Pirra kuunteli ihan suht. hyvin, toki olisi voinut paremminkin mennä. Varsinkin hidastuksissa oli pientä ongelmaa, mikä ylläri! Mutta siitä on jo melko kauan aikaa, kun viimeksi Pirraa oon juoksuttanut, joten ymmärrettäväähän se on, jos Pirra on vähän hukassa noiden hidastavien ääniapujen kanssa. Sain jonkinlaisen inspiraationkin näin maastakäsin -työskentelyyn liittyen, sitä tosiaan voisi alkaa harjoittelemaan vähän aktiivisemmin.
Laukassa oli taas vähän jonkinnäköstä hakemista. Pirra lähtee liinassa melko huonosti laukkaamaan, ja ratsastaessa on paaaljon helpompi. Aluksi ku mulla ei ollut minkäännäköstä raippaa tai kepakkoa, tuntui että Pirraa ei saa laukkaan millään. Kuullosti varmaan aika koomiselta kun läpsytin kädellä jalkaan ja tsemppasin Pirraa: "Hyvä tamma sä pystyt siihen! Noin hophophop laukka! Nooooin hyvä! Eeeei ravia, laukka laukka *maiskmaisk*". Lopulta pyysin Tiinalta raipan, kun hän ratsasti Pojalla samaan aikaan, ja sitten alko laukkakin sujumaan tosi hienosti! Pirra laukkas aivan älyttömän hyviä pätkiä ajoittain ja tänään oikea laukka oli parempi kuin vasen. Oon aivan älyttömän yllättynyt siitä, että ajoittain Pirran laukka on oikeesti ihan laukan näköstä, kolmitahtista ja rauhallista, mutta sitten kun tulee pieni mutka tai jalka menee väärään paikkaan, tahtoo tahti sekoittua. Mutta eteepäin on tässäkin asiassa menty - Pirran laukka oli kyllä kehittynyt!
Lopuksi käytiin vielä pellolla käveleskelemässä ja annoin Pirran maistella vihreää taas, joten olkoon se palkkio hienosti tehdystä työstä. Pirra on kyllä niin rehellinen hevonen, kun yrittää kaikella tahdonvoimallaan laukata vaikka varmasti hevonen tietää itsekin, että laukkaa se laukka ei aina ole! Todellatodella ylpeä ihminen allekirjoittaa :)

Tässä taas vähän snapshotteja, kaikki tosin samasta paikasta näpsästyjä mutta lupaan ja vannon et pakotan Tiinan kuvaamaan meitä viikonloppuna!

"Mä en tajuu tän hevosen järjenjuoksua!"

Mitäs muuten tuumitte, alkaako tää ulkoasu jo nähny ne parhaat päivänsä, eli toisinsanoen; onko uuden ulkoasun paikka? Kommentoikaa rohkeasti vaan! Harmittaa kun kommentit on joskus tosi vähäisiä, vaikka ymmärrettäväähän se on, sillä eihän kaikkiin postauksiin yksinkertasesti voi kommentoida :)

P.S. Oon niin alkeellinen etten osaa linkittää tänne! Oisin halunnu linkittää mun formspringin mutta en osaa :( Auttakaa?! Formspringiin kumminkin löytyy linkki tuolta Linkkivinkeistä!

94 | Kritiikkiä ratsastuksesta

2011-05-24T16:44:00.000+03:00

Ette arvaakkaan miten lähellä tän blogin loppu oli äsken! Kovasti jo ehti sydän ponnahtaa kurkkuun. On se blogger nykyään todella, todella mun mieleen, ku keksii kaikenlaista mun pään menoksi. Aluksi tää ei meinannu päästää mua sisälle, ja sitte ku vaivalla sain itseni vaivalla sisälle tänne... sen jälkeen olis pitäny aktivoida toi sähköpostiosote. Koska mä näppäränä oon unohtanu ton sähköpostin salasanan, missä tää blogi on ollu "kiinnitettynä", ja alko tulla jo tukalat paikat et mitäs mä nyt teen. Onneks sain tehtyä kumminki uuden sähköpostin, ja vaihdoin tän blogin sen sähköpostin alaseksi. Huh huh. Blogger, kiitos ei enää tällasia säikäytyksiä, jooko!?
Noh, mutta asiaan. Taas pitäs alkaa yrittää tsemppaamaan tota ratsastustekniikkaa ajatellen. Valitettavasti Pirra on sellanen hevonen, jonka kans ei pysty tekemään kovin montaa asiaa yhtä aikaa, ja koen että on tärkeämpää saada niinkin raaka hevonen, kuin Pirra saada menemään hyvässä putkessa ja alkaa vasta sitten katsoa itseään. Kaikki saavat ilmaista mielipiteensä tosta asiasta, mutta sehän on mun kantani, ja sillähän se suurin painoarvo on. Osaanhan mä ratsastaa toki ainakin jotenkin, mutta katson ja oon aina kattonutkin itteäni vähän liian kriittisin silmin. Mulle on tärkeää se, että Pirra menee hyvin, toisella sijalla on se, miltä selässä näytän. Siinä ei oo mitään järkeä, jos Pirralla ratsastaminen menee ihan penkin alle ja se ei kehity yhtään, kun ajattelen vaan itseäni. Ratsastanhan mä kumminkin sellastakin hevosta, joka tekee kaiken mitä pyydetään, on osaava ja vie mua eteenpäin, joten sinänsä mulla ei ole sen suurempaa hätää :) Asiat on siis hoidossa, opettelen vielä ratsastamaan, ja kun Pirra kehittyy niin hyväksi, että ehtii miettiä monta asiaa yhtä aikaa, istuntanikin varmasti kehittyy sen mukana. Eli kuten rivien välistä voi lukea, kritisoin taas istuntaani; se ainainen valituksen aihe!

Sunnuntaina kävin kumminkin pirrailemassa viimeksi, ja laiska ja unohteleva ihminen kun olen, ei postausta ei sen takia ole näkynyt eikä kuulunut. Pirra oli tosi tosi outo, jotenkin aivan älyttömän kiihtyneen oloinen varsinkin hoitaessa, mutta luojan kiitos Pirra ei sitä puoltaan ratsastaessa näytellyt. Itseasiassa Pirra oli todella kiva, joskin hieman jäykkä. Alkukäyntien aikana taivuttelin Pirraa kumminkin ihan reippaasti sisälle ja ulos, joten lihakset vertyivät niinkin hyvin, että Pirra oli lähes koko ratsastuksen ajan melko taipuisa. Lähinnä tehtiin taas ympyrätyöskentelyä, eniten ravissa ja tuli vähän käyntiäkin treenattua. Tosi tasaista menoa kyllä oli, vaikka toisin luulin, kun tallissa Pirra oli kuin pommi joka vaan odotti räjähtämistä!
Pirran satulakin on viimeinkin sitten tullut takasin kuvioihin! 3 viikkoa sitä ollaankin odoteltu, ja nyt se on tosi hyvän tuntonen, ja toivotaan että Pirrakin alkaa liikkua entistä paremmin kun satulakin on taas pehmeä :) Sunnuntaina siis vielä mentiin lainasatulalla.

Tässä vielä enemmän tai vähemmän julkaisukelposia snapshotteja. Tiedostan ratsastusvirheeni ja voin sanoa että oon aivan kauheen näkönen selässä, mutta kattokaa hevosta :)

93 | Häslinkiä ja koulutreeniä

2011-05-21T12:16:00.000+03:00

Se on ohi nyt... Nimittäin tie Pirran kanssa, kun kokeet vielä painoi stressiä päälle :D Nyt edessämme on vain tie ilman turhaa stressiä koulusta, kesä on tulossa ja hieno kesä onkin! Säikähdittekö? Enää ei tarvitse munkaan miettiä, millon on mikäkin koe ja milloin pitää lukea, nimittäin koelistassa ei ole enää yhtään koetta mitä ressata! Tänään koelista sai kaamean kohtalon, revin sen omin pikku kätösin ja nakkasin vaan roskiin. Hah.
Noh mutta, asiaan. Tässähän on ollu blogin kanssa viikon tauko... Toisaalta ei oo ollu mitään kirjotettavaakaan. Maanantaina Pirralla piti olla hieroja, mutta ku hieroja oli pääasiassa tilattu toiselle hevoselle, ei Pirraa ehdittykään huoltaa. Kesäkuussa jossain vaiheessa kumminkin hieroja tulee suurella todennäköisyydellä, ja sitten Pirra saa kaipaamaansa hierontaa! Ja koska luultiin maanantaina et hieroja tulee, niin ei Pirraa liikutettukaan. On tapahtunu kyllä paljon muutakin. Torstaina Pirra täytti 19-vee, mitään lahjaa ei kumminkaan olla ostettu, mutta jää myös nähtäväksi ostetaanko mitään. Lisäksi Pirra on muuttanut tallin toiseen 'siipeen' uuden hevosen Tolun kaveriksi, kun toisessa siivessä on tosiaan vaan kaks karsinaa ja eihän sitä hevosta yksinkään voi sielä pitää ku isolla puolella ei oo tilaa uudelle tapaukselle. Ei oo Pirra oikeen ottanu asettuakseen sinne... Aina on turpeet tyyliin karsinan seinillä ku hevonen on tampannu siellä koko yön :/ Noh, jospa se siitä, jospa se siitä. No onneks toi on väliaikanen ratkasu kumminkin.

Pirran ratsastusta ajatellen, on muorin kanssa sujunut kyllä ihan tosi kivasti! Edelleen mennään lainasatulalla. Oma satula ei oo vieläkään tullu toppauksesta, ja on alkanu kovasti mietityttään että mitäs hommaa toi oikeen on kun satulaa ei näy eikä kuulu vaikka valmis onkin ja postissa pitäs tulla. Eilen käytiin maastoilemassa Pirran kanssa pikku lenkki, ja oli mukana Poika ja Tiinakin :) Hepat sopivan vireitä, laukan jälkeen tuntui räjähtävän molemmat maastovarmat hevoset käsiin mutta muuten oli tosi kivaa, vaikka noin kilometrin lenkki vaan käytiin. Lenksun jälkeen mentiin vielä kentälle tuuppailemaan. Pirra toimi tosi kivasti alusta alkaen ja kulki mukavan pyöreästi ja tasapainoisesti. Tehtiin taas pitkästä aikaa kahdeksikkotehtävää, joka sujui todella kivasti! Pirra taipui mukavasti ja muoto säilyi silti. Kivaa kun asiat ei oo kokeneet viimeaikoina juuri minkäänlaista takapakkia! Tästä se lähtee :)
Menin myös Pojalla. Poika oli sama miellyttämishaluinen itsensä, ei ollut ollenkaan niin tahmea kun on joskus ollut ja teki kivasti kaikki pyytämäni asiat. Vasen laukka oli kumminkin tosi järkyttävän näköstä varmaan, mutta pikkuhiljaa kun sisäpohje menee läpi se sujuu tosi rennosti ja kevyessä muodossa kuin oikea laukkakin. Pääasiassa kumminkin tein siirtymiä, ympyröitä ja erilaisia teitä, ja lopputunnista tein myös muutamia väistöjä vähän käynnissä mutta eniten ravissa. Hyi kamala, miten ne pohkeenväistöt tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikeilta, ku niitä todella pitkän tauon jälkeen tekee! Poika on kumminkin niin osaava, joten ymmärsi kyllä, mitä yritin sille avuilla kertoa :) Muutamia tosi kivoja väistöjä saatiinkiin aikaiseksi, vaikka kovasti mulla on noi pohkeenväistöjutut vähän hakusessa. Pohkeenväistössä se vaikein juttu on se, että moneen asiaan pitää keskittyä. Hevonen ei saa mennä ihan mutkalle, pitää pitää tasainen tuntuma ja väistättää vielä toisella pohkeella ja vahtia toisella että takapää ei lähde liiramaan. Huh, on siinäkin koululiike! Harjoittelua vaan kehiin ;)

Sain muuten seuratakkinikin tossa pari päivää sitten, joten otan siitä joku päivä ihan kunnon kuvia, niin näätte millanen se on :) Se on tossa syöttökuvassa mulla päällä myös :)

Ja pakko vielä vähän korjailla tota edellistä postausta... "Mutta nyt on aika Euroviisuille ;) Pistetäänhän Ruotsi voittoon (saahan Suomikin toki voittaa)! I will be popular, I will be popular... ;)" Now I wanna to say fuck Eric Saade, I want Edward and John Grimes (Jedward) ;) Tää tyyppi lähtee kyllä heti kattoon niitä ihmekaksosia ku sellanen tilaisuus löytyy!

92 | Perjantain 13

2011-05-14T18:03:00.001+03:00

Voi pöhkö, blogger oli päättäny ottaa ohjat omiin pikku kätösiinsä ja päättäny poistaa mun inspiraatioruiskun innottamana kirjotetun postauksen. Haluan ton eilisen päivän puuhailun kumminkin teidän kanssa jakaa ja kertoa vähän miten toi perjantain 13 päivä oikeen vaikutti meidän menoon.
Näin lyhyesti sanottuna; aika pyllylleen meni. Ihan ensinnäkin, Pirralla oli kiima, oli vielä tää epäonnen päivä ja ratsastettiin pitkästä aikaa satulalla (ei tosin omalla...), mulla oli huonot kengät ratsastukseen ja niin edelleen ja niin edelleen. Selityksiähän riittää pitkä liuta näin minut tuntien, mut nyt täytyy sanoa että Sonja hei, kato peiliin! Sieltä näkyy se ratsastaja, joka ei eilen oikein jaksanut keskittyä niihin olennaisiin asioihin, ja hevonen päätti vähän palautella maan pinnalle, josta vedin herneet nenään ja siitäpä ne vaikeudet vasta alkoi. Pirra esitteli upeaa peitsi-ravi-laukka sekoitustaan taas pitkästä aikaa, oli täysin kuuro ihan kaikelle. Ei auttanut ärähdys. Ei näpäkät pidätteet eikä tiivis istunta. Lopulta päädyttiin monet kerrat seinille ja hommista ei tahtonut tulla mitään. Meno oli suoraan kuin tykin suusta ammuttua ja ei siinä paljon ratsastajan taikatemput auttaneet... Ainakaan mun.

Loppuraveilla yhteinen sävel kumminkin viimein löytyi, hevonen muuttui rennoksi ja hienoksi itsekseen, onneksi :) Pirra meni mukavasti kuolaimella, ei pyristellyt enää vastaan ja huokaisin syvään helpotuksesta. Me molemmat oltiin ihan hikisiä ja väsyneitä kun lopetettiin, ja oon tosi tyytyväinen kyllä siihen että Pirra ei oo unohtanut sitä, miten kuljetaan oikein päin. Toisaalta kyllä harmittaa, kun alussa molemmat vaan taisteli siitä, kumpi on se pomo, mutta toisaalta päästiin yhteisymmärrykseen, että ratsastaja määrää ja hevonen saa aina joskus osoittaa mieltään jos ratsastaja tekee jotain väärin.

Tässä vielä muutama ei niin edustuskelponen kuva meidän menosta. Oon pahoillani kaikista ratsastusvirheistäni.

Ja on mulla vähän parempiakin uutisia :) Pirra jää mitä ilmeisemmin kesäksi tallille enimmäkseen mun mut myös Tiinankin käyttöön! Kyllähän Pirra vähäks aikaa menee lomailemaan Merijärvelle, mutta pääosin Pirra jää treenaukseen kotiin :) Täältä siis tullaan valmennukset, kunnon treenit, maastolenkit ja peltolaukat! ;) Voitte vaan arvata miten happy olen :) Maltan tuskin oottaa sitä lihaskimppua, joka Pirrasta kuoriutuu kesän aikana säännöllisellä valmentautumisella ja treenauksella!

Mutta nyt on aika Euroviisuille ;) Pistetäänhän Ruotsi voittoon (saahan Suomikin toki voittaa)! I will be popular, I will be popular... ;)

91 | Askellajit kuntoon

2011-05-08T19:33:00.000+03:00

"I am in love,
With what we are,
Not what we should be
Cause our world is spinning at the speed of light"

Heipsan, ja onnea kaikille äideille ♥ Pirrakin on ihan fiiliksissä, vaikkei välttämättä äitienpäivästä tiedäkkään yhtään mitään. Tänään tehtiin taas kovasti töitä (ilman satulaa... satulaseppää ei saa kiinni!), käytiin kaikki askellajit läpi ja puurrettiin hiki pinnassa molemmat auringon lämmittäessä ja pölyn lentäessä.
Pirra oli alusta asti mukava, käynnissä jouduin vähän jarruttelemaan, mutta keskittyminen säilyi, vaikka kentän vieressä juoksenteli koira vähän väliä, joka oli naapuritallin omistajien seurana siivoamassa kesälaidunta. Vähitellen aloin ottaa ravia, ja sujui kyllä taas aivan älyttömän kivasti! Aika tyhmästi sanottu, mutta Pirrahan alkaa jo vähän olemaan tylsänpuoleinen ;) No ei suinkaan, olihan tuossa kova ratsastaminen, että sain Pirran takapään toimimaan haluamallani tavalla. Kovasti se Pirra yrittää edelleen koetella mun taitoja, mutta kyllä ne Pirran testaukset on jo melkeinpä nähty ja koettu ja nykyään tiedän melkein aina miten toimia, jos Pirra alkaa pistämään hanttiin. Älkää nyt käsittäkö väärin, ei mulla ole noussut pissa päähän ollenkaan, päinvastoin! Nyt kun on hyvä putki taas, tehdään Pirran kanssa kaikki vaativamman kautta.

Ravi alkoi sujua tosi kivasti, ja otin sitten ympyröillä laukkaa molempiin suuntiin. Aluksi meni melkoiseksi sähläämiseksi koko homma, mutta puoli ympyrää meni oikeestaan tosi hyvin loppusessaan tasapainoista laukkaa. Oikea kierros laukassa Pirralle tuottaa edelleen pientä probleemaa, mutta ajanmyötä sekin alkaa varmasti sujumaan. Onhan toi laukka parantunut siitä, mistä lähdettiin yli viikko takaperin. Kun vaan säännöllisesti pienissä pätkissä laukkailee, niin kohta laukka on yhtä vahva askellaji kuin ravi ja käynti. Sen suhteen ei luovuteta! :)
Loppukäynnit talutin taas maastakäsin ja käppäiltiin siinä varmaan 10-15 minuuttia. Hikikuorrutuksen saanut heppa kuivui lämpimässä tuulessa nopeasti ja tallille tultaessa Pirra oli jo täysin kuiva :) Tallissa kylmäsin Pirran jalat letkulla, joihin oli aika runsaasti kertynyt nestettä, ja pistin vielä linimentit päälle ja hepan pihalle vielä odottamaan, kun turvotin Pirran ruuat. En tiiä, mikä ruuan turvottamisessa on niin kivaa, mut mä vaan tykkään siitä! :D Minäkö outo? En toki :)

Minni -kissan pentu, joka on ristitty mun ehdotuksesta Nipsuksi :) Nipsun kanssa käytiin tänään pikku kierros ulkona ihmettelemässä auringonpaistetta heinäpaalin päällä :)

90 | Ahdistuksen loppu

2011-05-07T21:20:00.000+03:00

Heippatihei! Tänään viimeinkin pääsin tallille. Perjantain tallillemeno murskautui Tiinan menoihin. Viikko sitten kävin viimeksi tallilla ja levoton olemukseni alkoi jo ärsyttää muitakin ihmisiä! Mua on vaan "ahdistanut" kun ei oo päässyt "toteuttamaan itseään" tallille koulun takia. Heti, kun pääsen kesälomalle, en edes ajattele koulua ja sen tuomaa stressiä, se on varma!

Pirra oli tänään taas oikein symppiksellä tuulella :) Pirran satula ei oo vieläkään tullut toppauksesta. Satulasepän ois tänään pitäny ilmotella Päiville, onko satula valmis, mut eipä oo satulasepästä kuulunut pihaustakaan... No, toivottavasti satula kumminkin palaa sit vähän venähtäneeltä matkaltaan kotiin, vaikka ilman satulaa ratsastaminen onkin oikea ihanne Pirralle ja varsinkin ratsastajalle! Pirra kuuntelee ihan huipusti ratsastajaa ilman satulaa ja Pirraa on tosi ilo ratsastaa silloin kun se todella keskittyy :)
Hain Pirran sisälle ja harjasin elävän pölypallon puhtaaksi. Miten hepat aina löytää kaikki pölysimmät paikat tarhasta?! Pirrastakin irtosi niin paljon pölyä ja vähän karvaakin et tuntu ettei se loppuis koskaan. Puhtaaksi tamman kumminkin jollain ilveellä sain ja sitten vaan putsit etusiin, suitset nassuun ja menoksi!
Lähdettiin siis maastoon Tiinan ja Pojan kanssa. Risteyksestä lähdettiin vasemmalle ensin vähän matkaa pyörätietä ja siitä sitten pikkutielle. Tien vieressä jyrräsi traktori kyntöaura perässään - Pirra ei korvaansa lotkauttanut. Talo, jossa on varmaan kymmenen koiraa, pelotti Pirraa vähän mutta pienellä rauhoittelulla tamma rentoutui nopeasti ja jatkettiin matkaa korvat hörössä :) Matkalla tuli lauleltua Tohtori Sykerön tunnaria ja jonkin muumiremixinki kehittelin matkan varrella :D
Yhdellä suoralla otettiin laukkaa (tarkotus oli ottaa ravia...), ja Pirra laukkas aivan älyttömän rennosti! Ihan kolmitahtista laukkaa, rauhallisesti. Mun ilme oli taas :O ja jatkettiin laukkaa ihan vaan koko suora. Laukan jälkeinen ravi meinas kostautua Tiinalle, meinasi tipahtaa kyydistä, mut onneksi kokosi itsensä ajoissa ja pysyi kyytissä! Loppumatka käppäiltiin sitten ja käytiin kentälläkin tuuppaamassa pollet vetreiksi. Laukkasin Pirralla taas vähän, ensin vähän ympyrällä ja sitten suoralla vähän löysemmällä ohjalla kevyemmässä istunnassa. Kyllä se laukka alkaa siitä muotoutua, ainakin sen askellajin tunnistaa laukaksi, ja eikös se ole pääasia?

Pirra ei oikeen lämmenny Pojan hellyydenosoituksille ;)

Tarhassa Poika kovistelee Pirralle... mutta kas kummaa, nyt se nuolee tyttökaveriaan ;)

Laukkailun jälkeen Pirra kuumui aivan järjettömästi, paineli aika lujaa kuuntelematta juuri ollenkaan. Varmaan yritti mennä jotain omaa koottua laukkaansa mutta pysäytin sen niin näpäkästi, että meinasi istahtaa pyllylleen koko hevonen :D Seisottiin siinä yhdessä paikkaa lähes minuutti ja sen jälkeen hommat alkoi sujua ihan älyttömän hyvin! Aluksi ravi oli melko reipasta edelleen, mutta istunnalla ja äänellä sain ravin rauhalliseksi. Siitä oli sitten helppoa lähteä kokoamaan hevosta ja Pirra pehmeni aivan älyttömästi edestä, taipui ihan mahtavasti. Tein ympyröitä ja kahdeksikkoja, ravi-pysähdys siirtymisiä ja sujui aivan älyttömän hienosti, molempiin kierroksiin. Muoto säilyi tasaisesti ja Pirra asettui melkeinpä vain painoavuilla. Jee, hyvä me! ;) Loppukäynnit talutin maastakäsin ja tuli vähän treenattua myös muutamia perusjuttuja maastakäsin työskentelyyn liittyen. Sitten pomppasin aidan päältä takaisin kyytiin ja käveltiin tallille.
Nyt viimeviikkoina Pirra on taas oikein harpponut eteenpäin, olen itse oppinut ratsastamaan Pirraa paremmin, erimielisyyksiä ei enää tule niin paljoa ja suuren työn tulos alkaa nyt näkyä :) Toistan nyt itteeni taas mutta ei tosta hevosesta voi olla muuta ku ylpeä ♥

P.S. Nostan hattua niille, jotka jakso lukea tän romaanin.

89 | Ex-varsamaha

2011-05-05T16:26:00.001+03:00

Moikka! Taaskaan ei mitään uutta oikeastaan. Tallilla en siis edelleenkään oo yksinkertasesti ehtinyt käymään kaiken koulukireen sun muun höskän takia. Tiina oli kumminkin eilen kävässyt tallilla ja hoitanut sekä liikuttanut palleropirran, ihan vain käynyt kävelemässä jonkinaikaa pellolla ilman satulaa. Satulasepältä oli mennyt käsi, joten satula ei oo vielä palannut reissultaan... Mutta erityisen hyvä uutinen on se, että Pirran jalat on alkanu menemään hurjasti "paranemiseen" päin. Tiina ei kuulemma ollu uskonu silmiään ku oli tunnustellu jalkoja! Eihän niissä muuta oo ollut ku kauheet nesteet aina, mutta nyt nesteet on laskenu kuulemma ihan radikaalisti. Etujaloissa nestettä ei ollenkaan ja takajaloissa ihan vähän. Pistää vaan mietityttämään, että 20 kilometrin maastolenkki pääosin käynnissä tais ihan oikeesti tehdä jaloille hyvää, pisti varmaan nesteet 'kiertämään'. Ehkä jossain vaiheessa voisi vähän taas jatkaa puomityöskentelyä taas selän vahvistamiseksi ja ehkä hypätä pieniä esteitäkin, jos jalat nyt pysyy hyvässä kunnossa. Saa nähdä.

Pari päivää sitten sain kunnon naurunaihetta, löysin koneelta kuvia missä Pirralla on aivan järkyttävä maha! :D Ei suinkaan oo läskiä, vaan Pirralla oli tuolloin vielä mahassaan viimeinen varsa Pramia. Nyt Pirralla on ton mahan edestä ja sen tilalla runsaasti lihasta ;)

Päivitin myös vähän blogin ulkoasua. Okei, täähän on sama kuin ennenkin, mutta punasen värin tilalle valitsin vähän keväisempää väriä eli vihreää :) Uusin myös yläpalkkikuvan. Mitäs pidätte? :)

88 | Tilanneselvitystä

2011-05-03T20:11:00.000+03:00

Heipsistä :)
Tää viikko tulee varmaan olemaan melko "nenä kiinni kirjassa" -täyteinen (mäki sua koulu <3), jotenka tallille pääsen varmaankin viikonloppuna vasta käymään... Ellen mee sitten huomenna. Suunnitelmat on "vähän" auki. Tiina tosin kävi tänään tallilla, enkä oo kysellyt miten Pirran kans oli sujunut. Valmennus ois ollut huomenna, joten silloin olis ollu pakko mennä, mutta valmennukset peruttiin kun Pave on ollut luultavasti ulkomailla ja tullut vasta tänään Suomeen. Kyllähän on pakko myöntää että harmittaa, mut ens kerralla sitten :)

Tänään tein kumminkin "videoprojektini" loppuun, melkein kaksiminuuttisen videon, joka on ollu suunnitelmissa jo jonkinaikaa. Videon tekemisessä meni lähes kaksi päivää ja olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen :) Videossa on sekä uusia että vanhoja materiaaleja, ja kun katsoin videon lopuksi ihan ajatuksella läpi, oivalsin taas miten paljon toi "pikkutamma" on mennyt eteenpäin. Näin se aika rientää, syksyllä on yhteiseloa 2 vuotta ja paljon kaikenlaisia seikkailuja takana, mutta toivottavasti myös paljon edessä. Pirrakin on oppinut (musta puhumattakaan) niin paljon, että saa siitä hyvästä taputtaa myös itseä vähän kiitokseksi. En ois koskaan uskonut, että tuun kouluttamaan jotain raakaa hevosta, ainakaan niillä taidoilla mitä mulla oli runsas vuosi sitten! Ja että saataisiin Tiinan kanssa Pirrasta noinkin hieno hevonen. Nyt täytyy sanoa kaiken itkun ja vollotuksen jälkeen että ehkä kaikissa meissä, jopa minussa, piilee jotain sellaista jota ei itsestä uskoisi... Pirran kanssa on tehty paljon paljon paljon töitä ja viimeinkin tuntuu siltä että ollaan siirrytty korkeammalle tasolle. JES!

87 | Vappumaasto

2011-05-01T13:08:00.001+03:00

Heippa, ja hauskaa munkin ja simantäyteistä vappua kaikille! :)
Eilen mulla oli tarkotus kirjotella postausta, mutta ajatus jäi jonnekin unholaan, olin aivan puhki, olihan tallisaldo se yli 8 h... Mutta ei tullut tallilla kertaakaan sellaista hetkeä, että tekeminen loppuis kesken, tallilla hommaa riittää aina! Päivällä pestiin kaikki tallin ikkunat (tai no oikeestaan Tiina pesi, ite pesin aivan järkyttävään kuntoon päässeet ikkunalaudat...). Tosi puhdasta jälkeä kumminkin tuli, vaikka monet kerrat tuli huudettua kun hämähäkki yritti "hyökätä kimppuun" :D Kyllä, mulla on hämähäkkifobia!
Iltapäivällä haettiin sitten suokkiteam sisälle, joka koostuu Pirrasta ja Pojasta. Meillä oli Tiinan kanssa tarkotus ottaa kuva suokkiteamista ja meistä itselaukaisimella, mutta unohdettiin, ja toivotaan että saadaan joskus sellanen kuva aikaseksi!

Harjasin Pojan pölärillä, ja yritin varustaakkin sen nopeasti, mutta lopulta hevosten hoitaminen ja varustaminen kesti varmaan yli puoli tuntia. Mekö muka hitaita? No ei maastossa ainakaan...
Lähdettiin siis maastoon, sillä satulaseppä ei ollu hakenukkaan Pirran satulaa... Ihme hommaa, vaikka oli luvannu hakea ja Pirran omistaja ei ollu saanu ees sitten myöhemmin koko ihmistä kiinni. Joka tapauksessa, käytiin varmasti yli 20km lenkki, siitä ei varmasti oo epäilystä, ja täytyy myöntää että hevoset oli tosi mielissään mutta mun jalat alko loppumetreillä huutamaan jo apua! Lenkissä meni se yli kaksi tuntia, hauskaa oli! Kerran tuli otettua kunnon laukkakisa, Pirra oli ensin vähän aikaa edellä mutta lopulta Poika painatti ohi kuin mikäkin ohjus ja harja vaan piiskasi kasvoja ku annoin sen vähän juosta höyryjään pois! Kyllä se oli mahtava tunne päästellä taas pitkästä aikaa maastossa. Siitä onkin jo vierähtänyt aikaa :)
Tallille palattiin sitten väsyneinä (ainakin ratsastajat) ja hoidettiin hevoset kunnolla iltapuulle, kylmättiin jalkoja ja Pirralle linimentit lapohin, ryntäisiin, selkään ja takapään lihaksiin ja jalkoihin, kun oli Pirran kunnon puolesta melko rankka maasto. Saattaa tamma mennä jumiin aika herkästi tollasesta jos ei tee mitään lisätoiminpiteitä... Pojalta normaalin kylmäyksen lisäksi laitoin linimenttiä kaikkiin jalkoihin, kun oli vähän nestettä kertynyt.

Pirran tarhakaveri Irkku vetelee hirsiä :)

Pirran tarhakaverit: vasemmalta; Irse "Irkku", hevonen makuullaan Pramia "Rampe" ja Rampen takana Karolin Poika eli "Poika" :)

Oon tosi pahoillani noista kuvista. En kovassa valossa huomannut kuvia ottaessani että asetukset oli suoraansanottuna ihan perseestä ja kuvista tuli ihan epäilyttävän värisiä... Yritin muokata niitä vähän paremmaksi mutta silti ne on ihan hirveitä, anteeksi :(

P.S. Kolmen päivän aikana mulle on tullu 8 uutta lukijaa! o.o Ihan hullua. Kiitos ihan älyttömästi kaikille lukijoille, kiva, kun iloa riittää blogistani muillekkin! :)

86 | Kolmas askellaji

2011-04-29T21:43:00.000+03:00

Heipähei! :)
Tänään Pirran satula lähti topattavaksi (toisaalta en nyt tiedä / en muistanut tarkistaa kävikö Pirran omistaja hakemassa satulan?), joten kuvioihin astuu nyt Pirran luuselkäratsastus ;) Okei, ei Pirran selkä enää oo niin järkyttävä, ku esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Tänään ratsastin Pirran lisäksi myös Pojalla tokaa kertaa. Aikamoinen näky sekin taisi olla! En todellakaan osaa vielä ratsastaa sitä hevosta ollenkaan, ja kaiken kukkuraksi se on vielä niiiin Pirran vastakohta! No, ehkä mä joskus opin... Viimeistään remppaestevalkassa, joka on keskiviikkona, johon Jenna (Pojan omistaja) kysyi osallistumaan! Otetaanpa härkää nyt kunnolla sarvista ja mennään hyppäämään. Ja mähän olin hypännyt viimeksi kunnolla... noin vuosi sitten? Aaa, mua pelottaa ja jännittää, mutta toisaalta oon aivan älyttömän innoissani, sillä mun sydän on oikeasti lämmenny aina esteille ku kouluratsastukselle ♥ Otetaan viimesetki ilot irti siitä, ku kerranki pääsen hyppäämään!

Mutta joka tapauksessa, Pirran kanssa meni tänään tosi kivasti, vaikka pinnathan siinä loppumetreillä paloi... Varmaan vaadin hepalta liikaa ja se kostautui sitten. Noh... Menin Pirralla paljon erilaisia teitä ja ravia, ja otin laukkaakin. Ja kyllä, Pirralla on kolme askellajia, laukka on puhdas, molempiin suuntiin. Mä en vaan saa päähäni, miksei laukka onnistu maneesissa, tai valkoissa. Suorituspaineita, kenties? Kuka tietää. Mutta jos Pirran laukka saadaan nyt tällä kesäkaudella kondikseen, eiköhän se sit talvellakin maneesikaudella ala sujumaan. Vähän epävakaista ja kiireistähän se laukka oli, mutta otin sen kumminkin pääty-ympyrällä, ja siitä huolimatta meni tosi mallikkaasti. Näillä eväillä mennään huomiseen, vuorossa ois tallin kevätsiivousta, luuselällä ratsastamista ja kaverini Hannan uusi hevonen saapuu! :)

Tallikissamme Minnin pentu :) © Tiina

Kun kaverit siivosivat tallia, löytyi tällanen örvelö, joka meinasi saaha roskistuomion, mutta pelastin sen ja laitoin Pirran karsinan oveen ;)

85 | Liike lähtee lantiosta

2011-04-26T21:19:00.000+03:00

Valkka on nyt takana, positiivisia fiiliksiä pyörii vaan päässä :) Pirra on edelleen ihan super, ainakin käynnissä, ja ravista puhumattakaan! Ekaa kertaa koskaan tunnen osaavani ratsastaa Pirraa ihan oikeasti hyvin ja huolellisesti. Ekaa kertaa meidän yhteistyö tuntui niin saumattomalta, että oisin voinu jäädä siihen hetkeen ikuisesti. Pirra kulki niin hienosti, että meinasi itku päästä! Voiko tää olla enää tottakaan? Muistan sen ku eilisen päivän, ku Pirra järjesti turhia kohtauksia ja pyristeli kaikkia apuja vastaan. Toivottavasti ne epämiellyttävät ajat sekä mulle että hevoselle on takanapäin.

Valmennuksessa alkukäyntien aikana otettiin väistöjä suoraan uralla, niin että hevosen turpa oli maneesin seinään päin. Pirra on vielä niin raaka varsinkin uraväistöillä, ja vauhtiakin tahtoi löytyä liikaa, joten valkku käski vaan kääntää ja 'stoppauttaa' liian kovan vauhdin seinään päin. Pian Pirrakin tajusi, että kaahottelu ei tuota muuta kuin pysäytyksen seinään --> rentoutui ihan silminnähden ja alkoi kopsutella rentoa käyntiä. Jos Pirra vielä yritti kaahata, käänsin sen suoraan seinän kautta ympäri ja jos sama jatkui, toistui myös seinän kautta ympäri kääntäminen. Seinän kautta ympärikääntäminen vahvistaa valkun mukaan hyvin Pirran lihaksia ja uraväistöjä kannattaa muutenkin Pirralla harrastaa. Okei, sopii mulle! ;)
Vähitellen otettiin ravia. Pirra alko heti ravaamaan suhteellisen tasapainoisesti ja kevyenä edestä, joten muuta ei tarvinnut tehdä kuin myödätä. Ravi rullasi alusta asti niinkuin pitikin; piti vaan varoa, että Pirran kaula ei mene liian lyhyeksi, että "väärät" lihakset eivät vahvistu, vaan muoto tulee takaosan työskentelyn vuoksi. Pirran liikettä valkku kehuikin, muoto säilyi koko ajan hyvin, takaosa työskenteli kuuleman mukaan tosi hyvin.
Ravi -pääty-ympyrällä piti keskittyä sitten siihen, että hevosen korvat pysyy samalla tasolla, Pirralla on tapana joskus vähän valehdella asetusta ja korvien samassa linjassa pysymisen korjaa sisäkäsi, jota nostetaan vähän ylös ja heti, kun hevonen korjaa, myötäys.

Myöhemmin tultiin myös vastakaartoja. Vastakaarto on siis täyskaarto väärinpäin. Siinä tehtävässä piti vähän keskittyäkkin jo, alussa Pirra meni ihan hyvin puolivoltin kaaren, mutta taipui aavistuksen liikaa sisälle, joten taivuttaa mun ei edes tarvinnut myöhemmin ollenkaan käsien toimesta. Wau, se oli tosi mahtavan tuntoista kun taivutin Pirraa ensimmäisen kerran "ilman käsiä", tai oikeastaan ilman sisäkättä. Tarvi vaan kääntää vartaloa sinne minne oli menossa ja pitää ulko-ohja niin, ettei Pirra pääse sisälle liikaa taipumaan. Pirra saikin hurjasti valkulta kehuja, ja myös multa - Pirra tuntui aivan älyttömän hyvälle!
Myöhemmin otettiin vähän laukkaharjoituksia, ja se oli sekä mulle että valkulle pieni pettymys. Huono laukka ei ole Pirran omaa syytä, eikä myöskään ratsastajan vaan sen syytä, että Pirra ei ole vielä valmis laukkaan ei taidollisesti, ei henkisesti tai koordinaatiokyvyltäkään. Laukka ei parane yhtään, vaikka laukkaisi vaan, pitää vain ottaa useita laukannostoja ja ottaa muutama puhdas askel laukkaa - niin laukka aina vaan paranee. Lisäksi pitää ratsastaa niin hyväksi kuin mahdollista ne askellajit, missä Pirra on hyvä; eli ravi ja käynti. Ne tuovat hyvän perustan rauhalliselle, tasapainoiselle laukalle ja kyllä se laukka sieltä vielä tulee, ennemmin tai myöhemmin!

Nyt vain itselleni vähemmän kättä käyttävää ratsastusta kehiin, sillä liike lähtee lantiosta ;) Hevonen on sellainen millaiseksi sen ratsastaa - eli vähemmän kättä, sitä herkemmäksi Pirra vielä muuttuu! ;) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Adiooos!

Pirra viikko takaperin Tiinan kanssa kouluilemassa :) © Minääää ;)

84 | Tunnelmat ennen valkkaa

2011-04-25T20:39:00.000+03:00

Haluaisko joku ystävällinen tulla ja nipistää mua että ymmärtäisin onko tää totta? Mulla on hoitohevonen, joka on täydellinen, oikea superheppa kaikkine huonoine puolineen ja alamäkineen :) Pirra on alkanut kulkeen aivan älyttömän hyvin, kevyesti ja ennenkaikkea rennosti! Tiedä sitten, johtuuko se siitä, että oonko itse kehittynyt ratsastajana ja osaan pyytää enemmän, vai onko Pirra kehittynyt vai ollaanko kehitytty yhdessä tiiminä :) Tänään kumminkin menin Pirralla pitkästä aikaa ilman satulaa. Pirra kuuntelee tosi hyvin istuntaa, kun satulaa ei ole ja ei ratsastaessa tarvinnut juuri muita apuja käyttää kuin painoa ja pohjetta! Pirra taipui tosi hyvin sisäpohkeen ympärille, oli kivasti ulko-ohjan tuella ja oli varsin miellyttämishaluisella tuulella. Varsinkin oikeaan kierrokseen Pirra oli lähes täydellinen, erityisesti ravissa! Niin tasanen, jotenki niin kevyt kädelle ja aivan älyttömän hieno myös ulospäin! Aika outoa sinänsä, oikea kierros on ollut Pirralle ja kuskille oikea kirosana mutta nyt näköjään kunnon tuuppaukset on tuottaneet tulosta :)

Yksi juttu mua vaan mietityttää. Pirran kunto ei ole mikään huono, vaan sillä on hyvä peruskunto ja se silti hikosi niinkin 'hyvästi', et hiki tuli satulahuovasta läpi... Tosin hevostallinetistä luin tässä muutama päivä sitten että hevoset ei välttämättä oo tottunu näin nopeeseen lämpötilanmuutokseen, joten pistetään sen piikkiin; Pirra ei nimittäin ressannu ratsastuksen aikana ollenkaan, joten stressistä tuskin johtuu, ja kuntokin ihan hyvä. Ehkä tamma rentoutui niin, että hientuottokykykin rentoutui vähän liikaa :D
Ratsastuksen jälkeen Pirra pääsi kylpyyn! Vaahdotin ja hinkkasin sen ihan vimpan päälle kuntoon, ja nyt mummo on kivassa ohuessa kesäkarvassa ja tuoksuu kukkasilta ;) Pirra nautti kylvystä ihan silminnähden, nuokkui vaan pää alhaalla! Luojan kiitos rouva ei mennyt piehtaroimaan pesun päätteeksi, kun sai mennä chillailemaan ja kuivattelemaan auringonpaisteeseen tarhaan. Märän ja hiekkaisen hevosen harjaus ei oo oikein mun lempilajeja!

Huomenna ois valmennus! Meen ihan hyvillä mielin valkkaan, niin hyvin Pirra on viimepäivät kulkenut. Toivotaan, että hyvä putki ei nyt pääty valkkuun :) Intoa ja jännitystä ilmassa! Vielä viimeseksi ennenkuin raapustus päättyy, haluan liittää tähän Formspringiin tulleen "kysymyksen" joka sai hymyn loistamaan kasvoilla!

Tää ei oo kyllä kysymys ja oisin pistäny tämän sulle sähköpostiin, mutta en löytäny ainakaan tuolta blogista osotetta :) Niin, tuo Välkkeen pirra (meilläpäin sanottiin Välkyksi) oli samalla tallilla missä kävin. Sen omistajat ei ymmärtäny hevosista yhtään mitään ja hieno nähä että hevonen on päässy osaaviin käsiin :) Alunperin ne myi sen siksi että se ei päästänyt ratsastajaa selkään :o On muuten kivan näkönen nykyään, hienoa työtä :)
wau, kiitos paljon! oon itsekkin kuullu että pirran kans on ollu semmosia ongelmia. pirrasta on kuoriutunu aivan mahtava hevonen, sitä on aivan ilo ratsastaa, kun sen saa kulkemaan :) se on kyllä paras hevonen, ja mistään hinnasta en halua luopua <3

Ja jos blogiini törmää jokin toinen Pirran menneisyydestä tietoinen, sähköpostiosoitteeni on sssonnnjjja@hotmail.com! :) Formspringistäkin mut saa kiinni nimimerkillä ssonjae, ja sinnekin saa pistää kaikenlaisia kysymyksiä!

83 | The kolmas osapuoli

2011-04-22T22:54:00.000+03:00

Tänään koin lievästi sanottuna järkytyksiä (huomaa sarkasmi), kun ratsastin ekaa kertaa Pojalla! Pirra ja Poika ovat kuin yö ja päivä. Pirra on reipas, menevä ja välillä keskittyminen metsässä, Poika rauhallinen, välillä laiskakin ja yhteistyöhaluinen.
Menin siis koko ajan ympyrällä Pojan kanssa omistajan ohjatessa ja jaellessa vinkkejä. Poika oli kyllä todella mukava hevonen, kulki kauniisti ja ei ollut niin hirveän haasteellinen kuin extremeponi Pirra, mutta ei kumminkaan todellakaan mikään automaatti. Pojalla oli aivan älyttömän ihanat askeleet, mutta käynti sillä on niin erilainen kuin Pirralla että huhhuh! Jotenkin tuntuu niin laajalta ja pyörivältä, kun oon tottunut tohon Pirran... suoraansanottuna talsimiseen :D Jokatapauksessa oon todella ilonen siitä että saan viimeinkin ratsastaa säännöllisesti osaavaa hevosta, josta on hyötyä ennenkaikkea mulle, mutta samalla myös Pirralle :)

Suunnilleen puolessa välissä vaihdettiin ja Tiina meni Pojan selkään, minä vaihdoin Pirraan. Pirra oli aivan älyttömän mukava, miellyttämishaluinen ja palapelin palat loksahtivat viimeinkin kohdilleen niin makeesti, että tuntui, että sulimme yhdeksi - teimme yhteistyötä. Pirran parhaita puolia on juuri tämä; kun asiat alkavat sujua, ei sitä oikeasti voi verrata mihinkään, ei edes GP-tason huippuhevoseen! Se on jotain aivan uskomatonta, aivan käsittämätöntä ja olin onnellisempi kuin aikoihin. Pirran takamoottori pisti parastaan, koko hevonen oli todella vetreä, kaula oli hienolla kaarella, hevonen kulki ihan lyhyenä. Kumpa meillä menisi aina noinkin hyvin! Ja nyt tuntuu vielä kamalemmalta antaa Pirran lähteä koko kesäksi kesälaitumelle... Voih, nyt on pakko sanoa että en halua että se on siellä koko kesää! Haluan valmentautua ja treenata koko kesän! :( Näin valmentautumisesta puheenollen, me päästään viimeinkin Pirran kanssa valmennukseen, nimittäin tiistaina on Mintin valmennus. Tiina menee Pojalla ja mä Pirralla, ihan kahdestaan samassa ryhmässä joten nyt päästään valvovan silmän alle :) Innolla odotan, mitä tehdään ja miten meillä sujuu, mutta jos menee noinkin hyvin kuin tänään... ;)

Ratsastuskuva on eiliseltä ja Pojan kuva otettu viime syksynä.